Ekat treffit

En ole koskaan ollut kovin hyvä treffeillä kävijä. Inhoan kahvilla käyntiä uuden ihmisen kanssa - ryystän kahvini ykkösellä huiviin hermoillessani siitä mitää puhua ja ravaan vessassa 5 minuutin välein koska kahvi on laittanu paskarallin käyntiin. En tykkää käydä kahvilassa kahvilla edes ystävieni kanssa, saati sitten jonkun uuden kummajaisen.

Niimpä menin ekoille treffeille elokuviin. Äärimmäisen huono paikka myös koska keskustelua ei juuri synny. Päätettiin siis käydä Perkeleessä kahdella siiderillä ennen leffan alkua, sekään ei ollut ehkä ideoista parhain. Arvatkaa mitä tein 2 tuntia leffasta? Mietin miten pidättelen pisulin sisälläni. Noh.. Leffa oli oikeesti ihan hyvä! Naisihminen kenen kanssa nautin siiderin ja elokuva hetken ei ollut katastrofi mutta koska omaan hyvinkin vankat periaatteet joistain tietyistä asioista ei toisia dateja tullut.

Kuka tuumaa treffeillä ollessaan kertoessaan tulevaisuuden suunnitelmistaan lauseella "mua ei ole luotu tekemään töitä." Hm... Kuka meistä on luotu valvomaan yövuoroissa, jakamaan postia aamu neljältä saati sitten leikkelemään ihmisiä vuorokauden mittaisissa leikkauksissa jotka ei ole kenenkään keholle inhimillisiä saati terveellisiä työaikoja. Hän oli sossupummi. Hän sai rahaa kun minä menin töihin. Ja syytä tähän sen enempää udellut koska olenhan kohtelias enkä utelias.. Taustalla saattoi mahdollisesti olla mielenterveysongelmia, ainakin epäilisin vahvasti näin jolloin työttömyys on ymmärrettävämpää. Mutta ei sitä nyt helkkari soikoon voi paljastaa ensimäisenä asiana itsestään ! Vai voiko? Onko se että lyödään surutta faktat pöytään parempi vaihtoehto kuin asioiden kaunisteleminen kun kyseessä on ensimmäinen tapaaminen.

Toinen asia mille en lämmennyt lainkaan oli kangaskassissa kilisevät kolikot. Mimmi oli ryövännyt säästöpossunsa viimeiset 10 senttiset että pääsi elokuviin, ja tarjosi niitä mulle mun maksaessa meidän elokuvia. Rahaa se on 10 senttinenkin, mutta eikö ihmispololla ollut varaa ostaa edes kukkaroa itelleen vaan rahat piti kuljettaa levällään kangaskassissa röökitopan kaverina.. Kuullostan varmaan siltä että vaadin tulevalta kanssaeläjältäni paksua lompakkoa ja kiiltävää audia mutta tosiasiassa en vaadi sitä.
Mutta sohvaperunoita mä en kestä. Se että täytyy käydä töissä saa ihmisen useimmiten myös jaksamaan paremmin muutenkin elämässä. Kotona jatkuvasti nyhvääminen ilman rahaa ei tuota ku pahaa mieltä.

Voin myös syyttävällä sormella osoittaa itseäni. Lähdin treffaileen tätä naisihmistä täysin sen kummempaaa tutustumista Tinderissä, pelkkä se että tykättiin molemmat suomalaisista leffoista sai meidät tapaamaan seuraavana päivänä. Leffa oli hyvä ja karkit maistu!

Kirjoitettaessa soi Ellie Goulding - Burn