Mikäs sä olet oikeen miehiäs?

Mähän siis deittailen sekä miehiä että naisa, en kyllä oikeen oo osannut kertoa niin muille kuin itsellenikään että miksi. Mä en nimittäin tiedä pidänkö mä miehistä vai en. Tai kun asia ei oo niin yksiselitteinen.. Jatkuva analysointi pään sisällä omasta seksuaalisuudesta vielä sekottaa pakkaa lisää. Asia on niin että mä pyrin siihen etten julistais itseäni umpilepakoksi koska en koe olevani sitä, uskon (ja ehkä toivonkin..) että voin rakastua myös mieheen, seksi miehen kanssa kulkee yleensä vaikkakin olen hirmuisen epävarma miehen vartalosta ja siitä miten sitä käsitellään koska suurinosa seksikokemuksistani on koettu naispuolisten viehkeiden olentojen kanssa. Mutta pystyn nauttimaan seksistä miehen kanssa Tunnen kuitenkin suurempaa seksuaalista viettiä naisia kohtaan sekä koen että kodin ja elämän jakaminen olisi ehdottomasti naisen kanssa helpompaa ja mulle ominaisempaa, mutta johtuuko kaikki siitä etten vaan ole koskaan opetellut olemaan miesten kanssa? Vai onko siinä jotain opettelemista? Mistä se johtuu että mä en osaa?

Suomalaiset miehet on mulle täysin tuntematonta aluetta. Olen deitannut ulkomailla ollessa hauskoja britti miehiä, nukkunut isossa australialaisessa kainalossa ja opetellut vaikeaa aksenttia ja katsonut suomalaisia youtube videoita ruotsalaisen kanssa Koh Phanganilla. Mikä sitten mättää kun suomalainen mies yrittää tehdä vaikutusta? En käsitä mistä se johtuu että myös epävarmuus astuu peliin heti kun kyseessä on suomipoju. Haluaisin kovasti karistella tämän oman epävarmuuteni pois niin kanssakäyminen olisi huomattavasti helpompaa.

Anyway.. Tinder kilahti taas yks kaunis aurinkoinen päivä matchiää, 30 vuotias komeahko mieshenkilö pärähti ruutuun ja kyseli kuulumisia. Aikamme juteltua (tässä meni siis päiviä..) vaihdettiin watsappia ja jatkettiin yövuorojen kulkiessa eteenpäin viestittelyä lähes ympäri vuorokauden. Mies oli kaikinpuolin mukavanoloinen, huumorintajuinen, urheilullinen ja sopiva. En ole hujoppi joten en kaiketi voi deittailla 200cm pitkiä miehiä vaikka ne onkin ainoita jotka saa jalat veteläks.

Yritettiin sopia deittejä mutta aikataulut meni ristiin, puhelin jäi kotiin, nukuttiin ohi tapaamisten ja mielummin nähtiin muita kavereita kuin tutustuttiin uusiin. Jatkuva viestittely jatkoi silti.. Yks ilta sitten istuessani kaljalla Kalliossa päätti tämä uros saapua paikalle samaiseen kuppilaan. Rispektit siitä että saapui paikalle yksin vaikka olin itse tutussa seurassa kaverini kanssa. Keskustelu meidän välillä jäätävää, tai sitä ei ollut. En voinut sietää koko miestä ja tiesin sen heti. Miten olinkaan luonut mielikuvan samanhenkisestä ja hyväntuulisesta miehestä kun mun vieressä istui mies jonka kanssa mulla ei ollut mitään yhteista eikä mitään asiaa toisillemme vai oltiinko me puhuttu kaikki jo watsapin voimin. Sitä se kyseinen mieskin mietti siinä ääneen mikä ei totisesti helpottanut tilannetta.

Onneksi molemmat tajusi että meidän deitit jäi siihen yhteen olueen. Olin siitä miehestä niin kuoleman ahdistunut että ravasin röökilläkin vaikka en tupakoi, tupakoin vain koska halusin paeta ja äkkiä.

Ens kerralla otin sitten treffiseuraksi naisen! Siitä kerron mielelläni, huomenna.