harmalainen

kaikenlaista tapahtuu

Töihin heti  1

Keskeisten reformien jälkeen aletaan suunnitella aktiivimalli kolmosta. Malli tulee joka tapauksessa olemaan huikea ja ennen kuulumaton. Se lyö Tanskan mallin 100 – 0. Malli on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri puolilla maata ammattiin, sukupuoleen tai ikään katsomatta.
Uudesta mallista tulee hyvin positiivinen. Mallissa kaikki porsaanreiät tukitaan, eikä mitään kannustinloukkuja enää ole ja verokiila tarkastetaan. Lausunnot pyydetään professorien yhdistykseltä, poliittisilta toimittajilta ja EU:sta, ettei malli ole missään tapauksessa komission vastainen. Henkilökohtainen lausunto pyydetään mm. pääoppositiopuolueen puheenjohtajalta.
Aktiivisuusmalli tulee kuulumaan siihen kategoriaan kuin – On lottovoitto syntyä Suomeen, Suomi on maailman turvallisin maa ja onnellisin maa, Suomessa on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, Suomessa on maailman paras koulu. Uutta hanketta lähdetään viemään eteenpäin uusi iskulause edellä ”Töihin heti”. Aluksi nimetään selvitysmies, apulaisprofessori Janhunen, jolla pitkä kokemus pitkäaikaistyöttömyydestä, osa-aikatyöstä ja pätkätöistä, kun hän saa erilaiset lausunnot, tehdään hankkeesta tiekartta siitä, miten edetään. Perusvastuu annetaan maakunnille.
Tavoitteen on kaiken kaikkiaan byrokratian vähentäminen. Karenssi poistetaan kokonaan käytöstä, koska se on ruma sana ja herättää kielteisiä mielikuvia. Erilaiset päivärahat tullaan yhdistämään mm. ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, kansalaispalkka, perusturva, sosiaaliturva ja työmarkkinatuki saman suuruiseksi "OoOoksi" (OO) eli osallistumisosingoksi. Myöhemmin ensimmäinen epäonnistunut aktiivimalli joudutaan lakkauttamaan valtavan kansalaisadressin takia ja mahdollisten tulevien lakkojen varalta ja suurten valitusmäärien takia. Itse asiassa myös kansan kahtia jakaantuminen on ollut koko ajan näkyvää ja merkittävää, eikä kannata kaivaa verta nenästä.
Aivan keskeisintä tässä uudessa mallissa on, että jos henkilö tai henkilöt joutuvat työttömäksi taloudellisista tai tuotannollisesta syistä yrityksestä. Hän pääsee ”Töihin heti”, joka tarkoittaa sitä, että henkilö aloittaa heti seuraavana päivänä yhden tunnin palkkatyöt päivittäin uuden maakuntahallituksen määräämässä paikassa, järjestössä, yrityksessä tai yhdistyksessä.
Tunnin työt järjestää aina 65 päivän ajaksi nimenomaan paikallinen maakunta, joten näitä tunnin työpaikkoja ei tarvitse työttömäksi jääneen itse hakea. Työttömän aktiivisuuden lasketaan myös päivän aikana tehty tunnin mittainen talkoo- tai vapaaehtoistyö. Jos leipäjonossa joutuu odottamaan yli tunnin, aktiivisuudeksi lasketaan kaksi päivää. Uusilla menetelmillä päästään keveästi lähelle sadan prosentin työllisyysastetta, valitettavasti vain tulevat työeläkkeet jäävät pieniksi tulevaisuudessa. Malli on näillä näkymin tarkoitus saattaa tarkemmin voimaan näillä näkymin ennen juhannusta, 17.6.2048. Työllisyyden lisäyksen on arveltu olevan puoli miljoonaa henkeä.


Pebanttiinia ja valinnanvapautta  1

-Kuulehan ukkoseni, ala nyt kalppia sinne lääkäriin, kun tuo etusormi on niin pahannäköinen. Punainen. Tulehtunut. Turvonnut.
-Kyllä aikuinen mies tietää, milloin pitää lähteä terveyskeskukseen ja lääkäriin, sanoo isäntä.
-Ei tuosta nyt tiedä, millainen mätäpaise siihen tulee, kun sormi oikein tulehtuu. Ilmassa liikkuu kaiken maailman pöpöjä, streptokokkeja, sun muita.
-Ei tässä ole oikein nyt aikaa lähteä kaupunkiin, kun on töitäkin tähän aikaan vuodesta. Eikä tällä kylällä ole enää mitään valinnanvapautta, kun ovat menneet, junat, kaupat, myymäläautot, posti, pankit, koulut eikä tässä kylän lähimailla ole lääkärin lääkäriä, että sellainen on tämä mainostettu vallinnanvapaus.
-Kun tässä on näitä kaupunkeja melkein joka suunnalla, menet vaikka lähimmän kaupungin suurimmalle terveysasemalle, olipa se sitten julkinen tai yksityinen, pohtii emäntä.
-Niin, tähän valinnanvapauteen kuuluu kai sitten myös kaupungin valinta. Saiskohan tähän tapaukseen tilattua jopa Kela-taksin, se olisi paljon edullisempi kuin normaali taksi. Ja jos linja-autossa lähtee, menee siinä koko päivä, kun autot kulkevat niin harvoin.
-Enpä usko, tuskin Kela-taksi tähän hätään voi tilata, epäilee emäntä.
-Voihan sitä kysyä lääkäriltä tai hoitajalta, onko tämä sormi Kela-taksin väärti vaikka paluumatkalle.
Kuluu pari päivää, kun mies matkustaa kylältä kaupunkiin ja palaa iltapäivällä takaisin kotiin.
-No, mites se meni siellä lääkärissä?
-Oikein hyvin, vaikka en täysin ymmärtänyt nuorta lääkäriä, koska hänellä oli hieman huono suomi. Hän saattoi olla jostain naapurimaasta, mutta oli hyvin ystävällinen, toteaa isäntä.
-Saitko antibioottikuurin?
-Ei,, lääkäri sanoi, että kokeillaan ensi alkuun Bepanthenia.
-Muistitko ostaa sitä pebanttiinia apteekista?
-En.
-No, sulla on uusi reissu huomenna kaupunkiin.


Ukko on poissa  1

Ukkoa ei ole. Hän nukkui pois äskettäin. Hoitotalosta soitettiin lauantaiaamuna kello 7.50. Ukolla oli ikää 90 vuotta, yksi kuukausi ja yksi päivä. Ukko oli sairastaessaankin arvokas ja tärkeä ihminen, vaikka hän parilla viime käynnillä ei puhunut mitään, ja ehkä ei muistanut, eikä tuntenutkaan. Ukko sai lonkkamurtuman, lonkka leikattiin sairaalassa, hänet siirrettiin terveyskeskukseen. Ukko kuntoutui niin hyvin, että hänet tavattiin kerran terveysaseman pihalta ulkoa kotiin lähtemässä yksin. Hänet asutettiin terveyskeskuksessa koodioven taakse. Alettiin pohtia pärjäisikö Ukko yksin. Asuntoa käytiin katsomassa. Hänestä ei ollut yksin asujaksi ja eläjäksi ja täysin omaisia kuulematta Ukko siirrettiin naapurikuntaan, vaikka Ukko oli asunut yli 60 vuotta kaupungissa ja eihän iäkkäillä ystävillä ollut tietysti mahdollisuutta vierailla hänen luonaan.Palvelutalossa tuntui menevän hyvin. Ukolla oli oma, siisti huone, suihku, wc ja tietysti hyvää ruokaa. Kun kerran hoitosuunnitelmaa pohdittiin, niin lääketieteellisin perusteisiin vedoten mainittiin, ettei Ukkoa enää elvytettäisi, eikä annettaisi punasolutankkausta, eikä nesteytystä. Se hämmensi. Ikävää oli, että lähiomaisille ei annettu missään vaiheessa Ukon hoitosuunnitelmaa kirjallisesti pyynnöistä huolimatta, vaikka sitä välillä päivitettiin. On ymmärrettävää, että iäkkäät saattavat kaatua huoneissa ja käytävillä tai pudota sängystä. Omaisissa herättää huomiota ja kummastusta, kun lasku tulee ambulanssikyydistä ja vaikkapa parin päivän sairaalareissusta, eikä tiedä mitä on tapahtunut. Ukon tila alkoi hiipua, kun liikkuminen ja ulkona olo oli vähäistä. Hän siirtyi jälleen rollaattorikauteen ja lopulta hänestä tuli sänkypotilas, ja vähitellen lääkitystä vähennettiin, vähennettiin. Hän sai ns. hyvää perushoitoa ja perushoivaa. Äskettäin Ukko saatettiin ja siunattiin uuteen kotiin pienen joukon läsnäollessa.
JK. Kunnioitetaanko vanhoja ihmisiä riittävästi? Ymmärretäänkö ikääntyneen ihmisen arvo läheisille ja omaisille eri hoitopaikoissa? Kuinka omaisia kuullaan? Menevätkö lääketieteelliset perusteet ja hyötyajattelu elämän ja elämän arvon edelle? Riittäkö vanhuksille vain perushoito? Kuinka Alzheimerin tautia ja dementiaa sairastavia hoidetaan niukoilla resursseilla? Eikö lääkkeillä haluta enää elämää pitkittää, vaan tulevaisuudessa linjauksina ovat palliatiivinen-, saattohoito- tai jopa eutanasialinjaus, siihenkö menee uusi sotekin?