Jane Fonda – läntisen maailman tunnetuimpia naisia viimeiset 50 vuotta, otti eilen yleisönsä yhdellä sanalla The View- talk shown vieraana. Joka arkipäivä lähetettävän ABC-kanavan viihteellisen keskusteluohjelman vakivetäjiä ovat Joy Behar ja Whoopy Goldberg. Ohjelmassa puhua pulputetaan vieraiden kanssa perinteiseen rajoittelemattomaan aitoamerikkalaiseen sananvapaustyyliin.
MITÄ TEKI JANE?
Keskustelun aihe oli naisten oikeudet ja siinä oikeus aborttiin – supermutkikas kysymys, kun sen kaikki lailla säädettävät reunaehdot huomioidaan; suuren luokan puheenaihe Jenkeissä tälläkin hetkellä. Päätös siirtää asiasta päättäminen kokonaan jokaiselle osavaltiolle itsenäisesti, on puhuttanut viimeksi. Siitä siis oli puhe tässäkin ohjelmassa.
”Me olemme jo vuosikymmeniä voineet päättää... Mehän emme oikeuksistamme luovu, kun niistä olemme niin paljon taistelleet. We are not going back!”, sanoo Jane.
WE HAVE BEEN MARCHING AND PROTESTING...
"...Mikä sitten on vastaus”, kysyy Joy Behar penäten sillä miten asiaa pitäisi ajaa. Jane pyöristää silmänsä kysyviksi, vastaa lopun intonaatiolla eli tekee sanastansa kysymyksen: ”Murder?”
”SHE IS KIDDING!”
Joy Behar: ” Hän pelleilee!” Mutta Joy ei saa enempää vastausta. Jane kääntää katsettaan ja näyttää yhä silmät renkaina hämmentynyttä, neuvotonta, melkein tärähtänyttä ilmettä, joka on ilmeisen näytelty.
Jokainen joutuu pohtimaan, mihin Jane pyrki – varsinkin tämän hetken ajassa. Yhdellä sanalla, yhdellä hölmistyneellä näyttelijän ilmeellä hän saa katsojansa ajattelemaan kerralla kaikkia näitä asioita:
Mitä vaaditaan, että ihmisoikeuksia pystytään pätevästi puolustamaan, perustelemaan? Vaikkapa että yhtä oikeutta puolustamalla ei sorretakin muita ihmisoikeuksia? Ettei unohdeta joitain muiden kustannuksella?
Väline on viesti sanoi mediatutkija Marshall McLuhan jo 70-luvulla. Houkutteleeko viestin formaatti kaikkia möläyttelemään lyhyitä tyhjänpäiväisyyksiä? Onko se ainoastaan kaupallisen alustan tavoite? Vai myös ns. kunnianarvoisan julkisen alustan myöntymistä muodin virtaan kovassa kilpailussa? Jääkö asioiden oikea ajaminen pelkkään heppoiseen kommentointiin?
Miten paljon julkisessa keskustelussa on tekopyhää, asioiden pohjaa ja taustoja miettimätöntä heittelyä vailla vastuuta omista puheista – joka ei johda mihinkään ilman asioiden osaamista? Modernissa puhekulttuurissa on jokaisella oikeus mielipiteeseen, joka ehkä onkin näennäistä
oikeutta, kenties tosiasiassa hyväksikäyttöä? Mitä meidät johdatetaan mölisemään, mitä kannattamaan joukkojen perässä?
Sitäkö Jane tahtoo meidän pohtivan? Janen möläys, hölmistynyt ilme... niin, kuka näkee siitä mitäkin?
JANE IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA – SUKUPUOLEEN KATSOMATTA
Jane on kuuluisa ihmisoikeustaistelija, saanut ja käyttänyt suurimman julkisuuden ja vaikutusvallan taistellessaan miesten oikeuksien puolesta, oikeudesta olla menemättä sotaan.
Mikä on sodan hinta, mikä on ihmishengen arvo, milloin on ok uhrata se ja minkä puolesta? Millä perusteella näitä joku voi vaatia? Joku näkee tämän ajatuksen väikkyvän yhä Janen silmissä.
Kysymykset rinnastuvat väkisikin niiden mielissä, jotka muistavat Janen 1960-luvun lopulla alkaneet tulikivenkatkuiset puheet yli koko maailman levinneen rauhan aallon aikana, jonka keulakuvaksi juuri Jane nousi. Yleinen historiakäsitys tunnustaa, että Vietnamin sota lopettiin sinä
ajankohtana hyvin pitkälti juuri rauhanmielenosoitusten vaatimuksesta.
Noista ajoista lähtien Jane on vastustanut sotia, kiertänyt puolustamassa eri tilanteissa ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia, eri puolilla maailmaa.
Feminisminsä taustoista Jane mainitsee: "I've been raped, I've been sexually abused as a child and I've been fired because I wouldn't sleep with my boss." Jo teininä tai lapsitähtenä hyväksikäytetty, raiskattukin, potkut saanut, kun ei suostunut seksiin pomon kanssa – kaikki hyvin tavallisia naisten tarinoita erityisesti Hollywoodin näyttelijättärien elämänkerroissa, suurillakin tähdillä, erityisesti 1950-luvulla.
Jane on jälleen otsikoissa, kertaheitolla – nyt ilman palopuhetta, pelkkä hätääntynyt ilme riittää.
What is the answer, now? Ja mihin? Jäämme pohtimaan.
OMAKSI ITSEKSEEN KASVAMISEN HÄMMÄSTYTTÄVÄ POLKU
Jane Fondan kasvot ovat vielä hiljattain esiintyneet kasvomallikuvissa, joissa nyt jo yli 80 -vuotias nainen näyttää suunnilleen maailman kauneimmalta kypsän iän edustajalta.
Mikä on Janen tausta, millainen yksityishenkilö hän on omien sanojensa mukaan? Tiedot on poimittu hänen omista muistelmistaan.
Jane tunsi lapsena, että hän ei saanut riittävää tukea kotoaan – äiti kuoli Janen ollessa 12-vuotias. Isä oli kuuluisa näyttelijä, jonka myöhäisen iän Oscar-palkittu elokuva Kultalampi esitettiin äskettäin 3.3.2023 Ylellä; on edelleen ylen areenassa katsottavissa.
Jane ajautui nuorena samoihin hommiin. Pilkkaa hän sai osakseen moderneista elokuvakokeiluista, joissa seksi, UFOt ja humanoidit sekoitettiin kummallisiksi juoniksi – kuten Barbarella. Ne olivat silloin uusinta uutta – kehitys kehittyy, vai kehittyykö, hmm...kröh : ) Janesta kyllä sukeutui hyvä
näyttelijä pienten kompurointien jälkeen.
JANEN MIESHISTORIAA
Alkuun siis Jane tuli tunnetuksi seksin papitar-tyyppisistä elokuvista, joihin elokuvantekijä Roger Vadim 60-luvulla hänet bongasi – ja saman tien myös omaan petiinsä, playboy ja ohjaaja, tässä järjestyksessä. Roger Vadim oli ennen häntä pokannut Brigitte Bardotin, josta tuli supertähti
Ranskassa. Juttu alkoi, kun Brigitte esiintyi leffassa, jonka apulaisohjaaja Vadim oli. Vadim alkoi itse ohjata seksiä tihkuvia – sen ajan tyylin – elokuvia, mainetta Brigiten avulla tuli eniten leffalla ”Ja Jumala loi naisen”. Brigitte fiksuna tyttönä nosti kytkintä viiden vuoden avioliiton jälkeen.
Sitten Vadim nai tanskalaisen mallitytön, seurusteli itse kolmevitosena teini-ikäisen Catherine Deneuven kanssa, ja teki pojan ilman avioliittoa hänen kanssaan – Deneuvesta tuli myöhemmin ja hän on edelleenkin Ranskan suurin näyttelijätär-ikoni. Siis melkoinen naissankarin ura oli Janen
ensimmäisellä aviomiehellä ja vain kymmenen vuoden sisällä ennen Janea.
Lopulta Vadimin kanssa pääsi, ilmeisesti halusi päästä, siis Jane. Mutta Jane ei ollut mikään pystymetsästä pyrähtänyt, suuren machon suosioon päässyt tyty. Hänhän oli yhden Hollywoodin kuuluisimman näyttelijän Henry Fondan tytär ja ollut jo itsekin jo useammassa leffassa, mahdollisuuksia olisi ollut siis moneenkin. Mutta valinta oli Vadim ja tuloksena muutaman vuoden avioliitto alkaen vuodesta 1965 hänen kanssaan. Historiaan on jäänyt yhteinen leffakummajainen Barbarella – ja yksi yhteinen tytär. Jane kuvaa muistelmissaan, että Roger väliin vaati kolmen kimppaa milloin minkäkin tavis-misun kanssa, aikahan oli seksin vapautuksen 60-lukua.
MILJOONIEN NUORTEN MIELIPITEEN ILMAISIJAKSI
Näistä oloista Jane heräsi merkittävämpään ajan henkeen, alkoi raivoisaksi Vietnamin sodan vastustajaksi ja jaksoi väsymättä puhua asian puolesta julkisuudessa. Seuraava avioliitto solmittiin tietenkin hengenheimolaisen kanssa. Naisten asiaa Jane alkoi ajaa samoihin aikoihin, eipä
ihmekään... roolimuutos oli siis melkoinen. – Janen puhelahjoista kertovat pitkät pikkurillit, kuvan olen ottanut Cannesin katukivetyksiin valetuista filmitähtien käsistä. – Jane on näihin päiviin asti käynyt sanalliseen hyökkäykseen vastustajasta välittämättä, kun kyse on tärkeistä yhteiskunnallisista asioista, joista hän haluaa puhua.
UUDEN NAISKUVAN LUOJA – TREENAAMINEN OLIKIN NAISELLISTA
Vieläkö muistetaan, että Jane Fonda oli se mimmi, joka kehitti naisten bodausvideot 80-luvulla?
Hän oli se, joka loi uuden naiskuvan, treenaavan vahvan naisen – ja myi videoita tähtitieteellisiä määriä. Tuskin hän silloin osasi kuvitella, mikä vallankumouksellinen vaikutus trendillä tulisi olemaan myöhempään naiskuvaan. Janesta tuli ikoni, kaikkien naisten idoli.
Ja teki hän koko ajan leffoja siinä ohessa, mieleen tulee itseäni miellyttänyt romanttinen tekele Robert Redfordin kanssa ”Valaistu ratsumies”, lännenelokuvan versio 80-luvun tyyliin. Rodeosankari vapauttaa miljoonahevosen villiin luontoon ja toimittaja-Jane jäljittää häntä. No, romanssihan siitä tuli tietenkin, vain valkokankaalla, tiettävästi.
Myös 1990-luvun alun feministinen komedia ”9 to 5” oli suuri hitti. Palkintoja elokuvista tuli kiitettävästi. Jane lähti välillä jo hommista, mutta palasi ja on tehnyt vielä viime vuosina leffarooleja – ja mallintöitä. Siis uskomaton ura kaikkiaan, jota vastaavaa ei heti keksi.
OMAN PARHAAN LÖYTÄMINEN
Janen elämä ja ura kertoo kärjistyneesti siitä, miten ihminen kehittyy ihan toiseksi kuin on aloittaessaan aikuiselämää. Kuitenkin Jane itse kertoo miten hän vielä 40-vuotiaana sairasti bulimiaa niin vakavasti, että joutui todella tekemään ratkaisuja pysyäkseen hengissä. Kuulostaa uskomattomalta.
VIHDOIN OIKEAAN VAPAUTEEN
Mutta varsinainen pommi, häkellyttävä uutinen, minusta oli se, että kolmannesta avioliitosta, mediamoguli, miljardööri Ted Turnerista erottuaan 62-vuotiaana, Jane vasta tunnusti, että siihen asti oli aina elänyt jonkun muun odotusten mukaan. Sitä edusti vielä myös tämä kolmas avioliitto. Vaati
rohkeutta erota, tunnusti Jane, mutta silloin vasta alkoi todellinen vapaus olla oma itsensä.
Muistelmissaan hän kertoo 2000-luvun alussa, että eron jälkeen eräs tuttu heppu aiemmilta vuosikymmeniltä alkoi tehdä tuttavuutta. Jane huomasi, että heillähän on oikeasti kemiaa ja he alkoivat deittailla, lopulta seurustella. Elämän sisältö oli yhdessä patikointia luonnossa ja tanssimassa käymistä, hyvää ruokaa, ei mitään sen kummempaa – ja tietenkin sitä kemiapitoista yhdessäoloa. Koskaan ei Jane ollut ollut niin onnellinen omien sanojensa mukaan.
Tämä on opettavainen tarina, halusimmepa ottaa siitä oppia tai emme. Miten Aristoteles sanoikaan:
”Kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopullisena päämääränä on eudaimonia, onnellisuus, kukoistus eli hyvä elämä, jota tavoitellaan sen itsensä vuoksi, ei välineenä johonkin muuhun päämäärään.”
– Ja Janesta on ollut moneen, hän ei ole vain yhdenlainen tyyppi, kuten helposti ihmisiä luokittelemme stereotypioihin. Monipuolisia persoonallisuuksia olemme kaikki, aina uusia taitoja, ominaisuuksia, lahjoja löytyy meistä jokaisesta, jokaisessa ikävaiheessa; kehitys ei lopu, uusien onnellisuuden taitojen löytyminen ei lopu.
Varmasti niitä puolia, joita koskaan emme ole nähneet Janesta julkisuudessa, saavat nähdä vain hänen valikoidut ystävänsä, patikoimassa, hyvien ruokapöytien ääressä, nauttimassa eudaimoniasta, elämästä ilman mitään sivutarkoituksia. Silti hän voi taas uudelleen ällistyttää koko maailman jollain neljännesminuutin kestävällä ilmeilyllä ja lausahduksella – jäämme odottamaan.
Auringontoiveikkain terveisin
Henriette Sola,
aristoteleläinen käsien tulkitsija, kirjailija
#Jane Fonda
Kirjoitettaessa soi When the moon is in the seventh house... Aquarius...