Jukka Aminoff

Suomi on itsenäisyyden alkuvuosista lukeutunut läntisten demokratioiden keskuuteen. Nykyisen lännen katsotaan muodostuneen kuitenkin vuonna 1941, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill allekirjoittivat Atlantin julistuksen (eng. Atlantic Charter), jonka keskeisenä arvona on, että ihmiset saavat elää vapaana pelosta ja puutteesta. Näistä arvoista muodostui toisen maailmansodan jälkeinen länsi, jonka arvot vetoavat moniin ympäri maailman, koska tyrannian ja pelon alla elävät arvostavat vapauden arvoja suuresti.

Suomen entinen Washingtonin suurlähettiläs ja ulkoministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaari on kirjoittanut uuden teoksen nimeltä Lännen jälkeen (Docendo, 2019). Valtasaari kuvailee kuinka länsi syntyi, mikä on lännen nykyinen tila ja mitkä asiat muuttavat nykyistä maailmanjärjestystä sekä haastavat länttä.

Suomen kylmän sodan aikaista ulkopolitiikkaa kutsuttiin puolueettomuudeksi, joka loi monille sellaisen harhakäsityksen, että Suomi olisi ollut lännen ja idän välisessä harmaassa maastossa. Suomi oli tosiasiassa suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella, mutta arvoiltaan tukevasti läntisessä maailmassa. Kylmän sodan aikana Suomi pyrki kaikkiin mahdollisiin läntisiin yhteistyöjärjestöihin, jotka olivat liikkumatilan sisäpuolelle. Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa, Suomen liikkumatila suureni. Suomi hakeutui NATO:n rauhankumppaniksi, EU:n jäseneksi, otti valuuttakseen euron ja hankki itselleen amerikkalaiset Hornet-hävittäjät. Suomesta tuli maailmalla monien tuntema teknologiavaltio ja Nokian puhelimet valloittivat maailmaa. Suomen henkinen ilmapiiri vapautui ja ovet länteen avautuivat todenteolla.

Kylmän sodan jälkeinen aika aina vuoden 2007 globaaliin talouskriisin ja Georgian sotaan asti oli sisäisten ja ulkoisten vakauksien kulta-aikaa. Tämän ajanjakson aikana Euroopan unioni ja NATO laajenivat Itä-Euroopan maihin sekä taloudellisen globalisaation ansiosta Euroopan maat jatkoivat vaurastumistaan. Globaali talouskriisi levisi Yhdysvalloista myös Eurooppaan eurokriisin muodossa. Työttömyys nousi Euroopassa roimasti, erityisesti Välimeren maissa, joka loi pohjaa populismin nousulle.

Venäjä oli vuoteen 2013 mennessä kartuttanut suosiotaan ja monien ennakkoluulot olivat hälventymässä, mutta Venäjä veti itseltään maton alta, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan itselleen Ukrainalta ja sotii edelleen Itä-Ukrainassa. Näiden asioiden seurauksena Yhdysvallat ja EU asettivat pakotteita Venäjälle ja maan talous notkahti reippaasti alaspäin. Venäjä on kuitenkin hieman toipunut, mutta Moskovassa ja muualla on nähty suurmielenosoituksia sekä venäläisiä huolettaa hintojen nousu, köyhyys ja korruptio. Venäjä on ajautunut pysähdyksen olotilaan. Venäjä on maailmalla vasta kahdenneksitoista suurin talous, Etelä-Koreakin kiilaa maan edelle. Lännen ja Venäjän väleissä ei näytä olevan parantumisen merkkejä.

Ukrainan kriisin takia Suomi on katsonut väkevästi kohti Yhdysvaltoja tiivistäen kahdenvälistä yhteistyötä sekä harjoitellen ahkerasti NATO:n kanssa. Suomi edistää Euroopan unionissa puolustusulottuvuuden kehitystä, koska kaikkien läntisten turvallisuusrakenteiden kehittäminen katsotaan Suomen eduksi. Yhdysvallat on noussut myös Suomen kolmanneksi suurimmaksi vientikumppaniksi Saksan ja Ruotsin jälkeen.

Valtasaari luettelee teoksessaan runsaasti asioita, jotka haastavat lännen etuja. Lännen sisäisiä arvoja ja valtasuhteita pyritään sekoittamaan hybridivaikuttamisen keinoin ja sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä epävakauttamiseen käytetyistä kanavista. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama sanoi vähän aikaa sitten CNN:n haastattelussa, että päättäjien tulisi välttää sosiaalista mediaa ja televisiota, kun he tekevät päätöksiä. Näin voidaan vähentää epämieluisia vaikuttamisyrityksiä, eli propagandan vaikutusmahdollisuuksia. Valtasaaren mukaan Venäjä pullistelee aseillaan ja nettihakkereillaan. Kiina taas pyrkii edistämään etujaan talouden keinoin, mutta Hongkongin demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kannattavat mielenosoitukset ovat tuoneet Kiinan huonossa valossa esille.

Yhdysvallat ja EU ovat taloudeltaan samankokoisia, eli taloudellisia jättiläisiä. Länteen kuuluu myös muita maita, eli lännellä menee lujaa. Valtasaaren mukaan lännellä on kuitenkin kolme isoa haastetta, jotka ovat ydinaseiden paluu maailmanpolitiikan näyttämölle, teknologioiden nopea ja raju kehitys sekä ilmastonmuutos. Otsikko on tarkoituksella on herättelevä, koska Valtasaarea huolettaa erityisesti se, ettei EU:lla ja yleisesti lännellä ole selkeää yhteistä strategiaa, jonka avulla länsi tulisi menestymään jatkossa. Ehkä sellainen kuitenkin löytyy.

Valtasaaren teos on sujuvalla ja kielirikkaalla tavalla kirjoitettu, joka puree kaikkiin lukijoihin. Vaikka käsiteltävä aihe on vakava, mutta Valtasaari on kuitenkin säilyttänyt kuuluisan, hyvän huumorintajun. Tarinoita ja sutkautuksia teoksessa riittää yllin kyllin.

Tietokirjailija Teemu “Pastori” Potapoff on monitaituri, joka on nähnyt rikkaan elämän, synkät ja valoisat puolet, erityisesti yökerhomaailmassa. Suomessa ollaan myös samalla totuttu siihen, että ihmisellä voi olla vain yksi ammatti tai osaamisalue, mutta nämäkin mielikuvat ovat murskaantumassa. Yksilöillä voi ja saa olla useita kiinnostuksen kohteita, sekä ammatteja.

Potapoff nousi tunnetuksi kynäilijäksi lukijoiden keskuudessa, kun vuonna 2015 ilmestyi Yön sankarit - Kasvoja punaisen köyden takaa (Docendo, 2015) ja tänä vuonna Yön kuningas (Docendo, 2017) yhdessä Sedu Koskisen kanssa ja Selviytyjät (Docendo, 2017).

Potapoff on viittä vaille teologian maisteri, jolta puuttuu vain virkamiesruotsin tentti. Hän on työskennellyt yömaailman ovilla vuodesta 1995 lähtien, eli lähes 23 vuotta. Nelonen Media jäi taakse neljäntoista vuoden mittaisen työrupeaman jälkeen. Syynä leipääntyminen ja uusien haasteiden haluaminen. Potapoff päätti hypätä freelanceriksi. Hyppääminen tyhjän päälle pelotti, mutta usko oli vahva. Nykyään hän kirjoittaa työkseen kolumneja kolmeen eri mediaan ja tekee tilaustyönä henkilöhaastattelja sekä muita kirjoitustöitä. Hän myös toimii FUM.fi-sivuston päätoimittajana ja valmistelee parhaillaan neljättä kirjaa, joka ilmestyy syksyn 2018 aikana. Kyseessä on elämäkerta, mutta kirjoitettava kohde säilyy vielä salassa.

Mikä on saanut sinut kertomaan tarinoita?

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Mikä saa heidät tekemään asioita, joita he tekevät? Kotonani luettiin paljon, ja ajauduin media-alalle kohta 30 vuotta sitten. Olen siis tehnyt media-alan töitä vuodesta 1988 lähtien. Aluksi paikallisradion levytsupparina ja siitä nuorten radio-ohjelman toimittajana. Urani varrella olen saanut kokea koko media-alan kirjon: olen toiminut tv-kuuluttajana, useaan otteeseen päätoimittajana, radioäänenä, lehtitoimittajana ja verkkotoimitusten päällikkönä. Olen siitä todella kiitollinen, mutta jotenkin minulla on aina ollut sisäinen palo kirjoittamiseen. Ihmisten stoorien kertomiseen: mikä saa heidät tikittämään?

Jokaisen kasvon ja kohtaamisen takana on tarina, josta muut voivat ammentaa jotain omaan elämäänsä. Ja näitä asioita haluan kertoa kaikille, olivat ne sitten lehtijuttujen, haastattelujen tai kirjojen muodossa.

Onko teologian opinnoilla ollut vaikutusta siihen, että miten hahmotat ja tarkkailet asioita?

Ehdottomasti on. En ehkä sanoisi, että teologian opiskelulla per se, vaan enemmänkin sellaisella sielunhoidollisella ihmiskohtaamisella, joka ei kumpua teologian opiskelusta, vaan elämänkatsomuksesta.

Koetan ajatella, että me kaikki olemme joskus olleet lapsia ja istuneet jonkun sylissä. Me emme synny pahoiksi ja vääristyneiksi, vaan kaikki ne ovat opittuja asioita. Ja jokainen meistä voi oppia asioita uudestaan. Kääntää kurssiamme. Ja yritän näiden ihmisläheisten kirjoitusteni ja tekstieni, olivat ne sitten kolumnejani tai tekemiäni kirjoja tai haastatteluja, kautta saada edes yhden ihmisen silmät avautumaan. Ja näkemään asioita uudessa valossa. Kirkasotsaista, ehkä. Naiivia, ehkä. Näin kuitenkin haluan ajatella.

Mikä saa sinut vuodesta toiseen yön oville?

Ihmiset ja kohtaamiset. Nyt kun ikää kuitenkin on jo 44, se on välillä fyysisesti rankkaa. Se rytmin kääntäminen kaksi kertaa viikossa päälaelleen, mutta kaikkeen tottuu.

Kirjoittajan työ on yksinäisen miehen hommaa. Kun naputtelet tietokonetta tunti toisensa jälkeen, sitä kaipaa ihmiskontaktia. Sitä saan sitten ovelta. Ekstroverttille vahtimestarin työ on palkitsevaa ja kivaa. Ja kun olen jo ehtinyt seistä Ravintola Teatterin ovella kohta 13 vuotta, homma on leppoisaa. Se taas sopii tällaiselle vanhalle miehelle.

Miten Helsingin yöelämä on muuttunut vuodesta 2015?

Parempaan päin. 2015 ryömittiin omalla tavallaan pohjamudissa, mutta talouden nousun nostaessa päätään, on helppo huomata, että esimerkiksi käynnissä oleva pikkujoulukausi on vilkkaampi kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Firmat käyttävät rahaa juhlimiseen ja se on hyvä asia se.

Ja toivoisin, että tuleva alkoholilain muutos veisi ravintola-alaa taas nykäyksen eteenpäin, sillä viimeiset vuodet ovat olleet alalle todella rankkoja ja raskaita. Ollaan menty monta askelta taaksepäin, kun alaa on päättäjien toimesta demonisoitu. Onneksi vapautumista on havaittavissa.

Mitkä asiat ärsyttävät sinua eniten Helsingin yöelämässä?

En sanoisi, että mikään ärsyttää sen kummemmin. Enemmänkin katsoisin sitä isoa kuvaa koko maan mittakaavassa. Kuten sanoin, ja olenkin tästä kirjoittanut joskus, päättäjien säätäminen ravintola-alalla on ollut hirveää katsottavaa. Matkailu- ja ravintola-ala on suuri työllistäjä, joten sen amputoiminen on typerintä mitä voidaan tehdä.

Sen lisäksi maalla asuvien päättäjien huseeraaminen Helsingin yöelämän kimpussa ärsyttää. Millä järjellä heillä on mitään sanottavaa sen suhteen, kuinka kalliolainen ja punavuorelainen pubi voi olla auki? Enemmän paikallista politiikkaa ja päättämistä tämän suhteen.

Onko suomalainen juominen lähestynyt eurooppalaista valtavirtaa?

Askel kerrallaan, ja hyvä uutinen on se, että nuoret juovat vähemmän. Tai ainakin sivistyneemmin. Ja se näkyy myös ovilla. Toki alkoholismi on edelleen suomalainen kansantauti, mutta uskon, että askel ja uusi sukupolvi kerrallaan pääsemme eteenpäin kohti sivistyneempää juomiskulttuuria.

Mitä Helsingin yöelämässä saisi olla enemmän?

Meillä on nykyään tosi hyvä kattaus kaikille kaikkea! Mutta yhtä mitä itse kaipaa, olisi aikuisille suunnatut, tyylikkäät yökerhot. Niitä ei tässä kaupungissa ole Teatterin ja Apollon lisäksi juuri ollenkaan.

Omassa päässäni minulla on visio, minkä näköinen se paikka olisi. Ehkä joku päivä...

Mikä on tai oli Helsingin paras yökerho?

Pelkästään objektiivisesti sanottuna Ravintola Teatteri! Minulla on monta suosikkia: Riff, Kuudes Linja, Teatteri ja lähiöravintolani Elite. Itse viihdyn melkein kaikenlaisissa paikoissa. Seura merkitsee eniten.

Milloin hoidat virkamiesruotsin pois alta?

Heti, kun kiireet helpottavat. Päiväni täyttyvät töistä, ja olen muutama vuosi sitten burnoutin partaalla käytyäni päättänyt, etten enää polta itseäni loppuun. Terveys on kuitenkin tärkein muuttuja tässä elämässä ja siitä pitää pitää kiinni. Mutta olen tehnyt itselleni lupauksen, että valmistun lähiaikoina. Haluan saattaa asiat loppuun.

Mikä on Selviytyjät-kirjan pääsanoma?

Kirjan ja siinä esiintyvien rohkeiden ihmisten avulla haluan nostaa esille sen, että jokaisella meillä on oma tarinamme. Ja vaikka elämä välillä vetääkin maton jalkojen alta, pahastikin, kaikesta voi selvitä. Se vaatii vain aikaa.

Mitä teoksen lukijoiden pitäisi ottaa opiksi?

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Eikä kenenkään tarvitse jäädä täällä yksin. Haluan sen avulla tuoda toivoa, jota tämä aika kaipaa ja tarvitsee.

Minkä neuvon haluat antaa ihmisille?

Pitäkää huolta toisistanne, sillä joku päivä sitä voi itse olla vailla huolenpitoa. Koskaan ei tiedä, millä puolella pöytää istuu.

Henkilöbrändi muodostuu ennen kaikkea tarinoiden ja tekojen kautta. Tarinoita voidaan jakaa nykyään erittäin vaivattomasti sosiaalisen median kanavien kautta, eli enää ei tarvitse olla riippuvainen mediasta.

Sedu Koskinen on yksi Suomen tunnetuimmista henkilöbrändeistä, joka nousi kuuluisuuteen tekojen kautta, eli hän loi Suomeen moderneja ja trendikkäitä yökerhoja, joissa oli aina jotain uutta. Oli kyse sitten yökerhojen sisustuksista, VIP-huoneista, kanta-asiakasjärjestelmistä tai jostain muista uusista asioista, joita ei oltu Suomessa aikaisemmin nähty. Tämä on tehnyt Sedusta mielenkiintoisen hahmon, koska hän on aina aina uskaltanut ottaa suuria riskejä.

Koskisen ja tietokirjailija Teemu Potapoffin Yön kuningas -teoksessa Sedu toteaa, että hänen tavaramerkkinsä on syntynyt bisnestarinoiden ja -tekojen kautta.

"En mielestäni ole koskaan laskelmoinut Sedu-henkilöbrändin luomista, vaan enemmänkin tehnyt kaiken bisneksen kautta. Enkä koe, että olisin itse koskaan rakentanut mitään tarkoituksellisesti, vaan kaikki syntyi median kautta ja avulla ihan itsestään. Kaikki ”kulta- sormet”, ”ravintolakeisarit” ja ”ravintolakuninkaat” ovat median luomia lempinimiä. Itselleni on kuitenkin aina ollut tärkeämpää luoda SK-brändiä kuin Sedu-brändiä. Molemmat kuitenkin kulkivat käsi kädessä eivätkä sulkeneet toisiaan pois, vaan lähinnä tukivat toisiaan. Ilman julkisuutta en ehkä olisi edes voinut luoda brändiäni. Toki täytyy muistaa, että brändi ei synny pelkästään lehdistön ansiosta. Brändi ei menesty ilman toimivaa konseptia, vaikka kuinka paljon tulisi näkyvyyttä."

Koskinen toteaa osuvasti, ettei pelkkä näkyvyys toimi, vaan takana tulee olla toimiva konsepti. Hänen kohdallaan nämä ovat olleet modernit ja uudet ideat. Tämän takia Sedun muistelmat kannattaa lukea, koska teos valottaa näitä asioita erittäin paljon.

Tämä henkibrändi ei esittelyä kaipaa, eli Suomen yökerhoelämän kuninkaana tunnettua Seppo “Sedu” Koskista, joka on laatinut elämänkerran Yön kuningas (Docendo, 2017) yhdessä tietokirjailija Teemu Potapoffin kanssa. Teos on mainio kurkistus Sedun elämäntarinaan ja arvoihin. Samalla hän antaa tärkeitä puheenvuoroja ja oikoo väärinkäsityksiä, sekä perättömiä huhuja.

Koskisen ura voi vaikuttaa pintapuolisesti katsottuna suoraan kuin kansainvälisen playboyn satukirjasta, mutta hänen tarinansa on kaikkea muuta. Hän syntyi aviottomana lapsena Pälkäneellä ja aloitti työnteon jo 10-vuotiaana myymällä rapuja, kaloja, kieloja ja käpyjä, eli hän oppi myyntimiehen taitoja varsin nuorena. Myöhemmällä iällä Sedu suoritti teknikon tutkinnon päätyen töihin Paraisille ja sieltä Turkuun mouvitehtaalle ja myöhemmin kunnossapitopalvelun osastopäälliköksi. Kaikkien näiden vuosien varrella hänen rinnallaan kulki hänen suuri rakkaus jalkapalloon, taitavasta pelaajasta valmentajaksi.

Yrittäjyyden makuun Sedu pääsi perustamalle Kunnossapito Service -nimisen yrityksen vuonna 1989, jota voidaan luonnehtia henkilöstöpalveluksi. Tuohon aikaan Suomessa elettiin kasinotalouden aikaa, eli talous kävin varsin kuumana, jonka ansiosta kauppa kävi hyvin. Asiakkaiksi hän sai tunnettuja yrityksiä kuten Suomen sokerin, Partekin, Leverin, Nesteen, Valmetin, Valion, Hartwallin, Jalostajan, Hellaksen ja monia muita. Imatran Voima halusi lopulta ostaa Kunnossapito Servicen itselleen, josta Sedu sai itselleen riittävän suuren pesämunan ensimmäisen ravintolan perustamiseksi Turkuun, jonka nimeksi tuli Bar 1957. Ensimmäisen paikan vaikutteita haettiin Lontoosta. Tästä lähti liikkeelle Sedun valloitusretket ravintolamaailmassa. Keskellä pahinta lama-aikaa 1990-luvun alkupuolella.

Koskisen ensimmäinen paikka oli menestys, jonka ansiosta hänen itseluottamus kasvoi entisestään. Tästä syntyi idea avata toinen paikka, Puuteri, joka sai inspiraation Nizzan matkan aikana. Puuteria varten investoitiin runsaasti rahaa ja uusi yökerho oli myös suuri riski, koska yökerho sijaitsi "kuoleman paikassa". Puuterista tuli kuitenkin hitti, joka niitti mainetta ympäri Suomen. Tästä lähti Sedun rakettimainen nousu.

Koskinen on yksi Suomen yökerhoelämän keskeisimmistä uudistajista ja näin myös myöntävät hänen kovimmat kilpailijat. Puuteri, Tiger, Studio 51, Royal Onnela ja Lux ovat Sedun mielestä hänen parhaimpia saavutuksia, jotka toivat uutta eloa Turun ja Helsingin yöelämään ja samalla nostattivat yökerhomaailman tasoa astetta korkeammalle. Onnelat tekivät oman tehtävänsä muissa kaupungeissa.

Vaikutteita hän haki Lontoon, Nizzan, Pariisin ja New Yorkin katukuvasta, ja halusi tuoda kansainvälisiä sekä moderneja vaikutteita Suomeen. Siinä hän myös onnistui, joka näkyi siinä, että VIP-kulttuuri kehittyi hänen ansiostaan ja yökerhojen avajaisista tuli suuria seurapiiritapahtumia ja julkisuuden henkilöt paistattelivat punaisilla matoilla lehtien viihdepalstoilla. Suomeen tuotiin suuren maailman luksusta. SK-yhtiön liikevaihto lähenteli lähes 100 miljoonan euron liikevaihtoa parhaimpana vuotenaan. Aiheuttaen sen, että vanhojen yökerhomonopolien asemat olivat murtuneet.

Samalla hänellä oli suuret ajatukset siitä, että SK listautuu pörssiin, mutta vuonna 2007 alkanut finanssikriisi teki pörssilistautumisesta mahdottoman. Samoihin aikoihin Sedun johtama yhtiö koki suuria haasteita, koska uusia paikkoja oli avattu vauhdilla ja kustannukset lähtivät karkaamaan käsistä. Samalla jalkapallojoukkue Hakaan sijoitetut varat eivät tuoneet kaivattuja voittoja. SK Festivalsin järjestämät F1-venekisat ja RMJ-festivaali lisäsivät tappioita. Tappiokierteeseen ajautuminen johti lopulta siihen, että Sedu myi osakeomistuksiaan ja pikku hiljaa vetäytyi taka-alalle. Monet ajattelivat, että tämä oli satumaisen dynastian loppu.

Sedu teki kuitenkin paluun yökerhomaailmaan perustamalla Namu-yökerhon Helsinkiin ja Showroomin Turkuun. Vuonna 2015 hän teki todellisen comebackin perustamalla Hernesaaren Rannan, mikä jäljittelee Tanskan pääkaupungissa, Kööpenhaminassa toimivaa Halvandetia. Paikkaa luonnehditaan aikuisten huvipuistoksi. Turun Samppalinna avattiin vuonna 2017, eli Sedu on jälleen uudessa vauhdissa.

Sedu on yksi Suomen viihdemarkkinoiden uudistajista. Hän tuonut Suomeen paljon hyvää, eli kehittänyt yökerhokulttuuria entistä pidemmälle. Yön kuningas -teos nostaa Sedun saavutukset hänen ansaitsemalleen tasolle. Kyseessä on teos, jonka kaikkien yrittäjyydestä kiinnostuneiden tulisi lukea, koska yrittäjyyden avulla voidaan muuttaa asioita kohti parempaa. Yrittäjyys on myös yhdistelmä luovuutta ja riskiä, jonka takia ylä- ja alamäet kuuluvat asiaan, koska koskaan ei voi tietää, että mikä breikkaa ja mikä ei. Vahva lukusuositus.

Yrittäjä Sedu Koskinen täyttää tänään 60-vuotta. Hänet tunnetaan yökerhojen valtiaana, joka on ollut myös monessa mukana. Koskinen on tehnyt merkittävän uran vaikean alan keskuudessa, joka on Suomessa viimeaikoina tunnettu siitä, että rajoitukset ovat kovat, eikä kotimainen alkoholilainsäädäntö ole aina edes kotimaisten toimijoiden puolella. Koskinen arvostelikin tämän päivän Iltalehden haastattelussa sitä, että Suomen lainsäädäntö suosii verotuksen ja sääntelyn kautta lähinnä Viron taloutta ja lauttaliikennettä.

Tämä kirjoitus perustuu tästä eteenpäin suhteellisen paljon lähinnä omiin muistikuviin. Muistan Helsingin yökerhoelämän tilanteen 2000-luvun alussa. Vaihtoehtoja oli suhteellisen vähän. Itseäni iäkkäämmät ovat muistelleet samaa, että Helsingissä oli lähinnä vain muutama todellinen yökerhokohde. Taso oli heidän mielestään liikkumassa vain alaspäin, eli monet paikat muuttuivat entistä enemmän halpojen juomien paikoiksi ja yökerhojen puitteet olivat karut.

Sedu siirtyikin Turusta Helsinkiin. Turussa hän oli jo menestynyt ja samaa saattoi odottaa Helsingissä. Kaupungin yökerhoelämä tarvitsikin hieman ravistelua, mutta ylöspäin. Syntyi Tiger, Barfly, Ooppera, Jam Jam, Kaivohuone, Studio 51, Royal Onnela, Lux, Namu ja Hernesaaren ranta sekä lukuisia muita paikkoja. Uusi kilpailu teki hyvää markkinoille ja Helsingin yökerhoelämä onkin saanut näistä vuosista uutta tulta alleen. On syntynyt uusia kilpailevia paikkoja.

Studio 51:sen nähdessäni osasin yhdistää paikan New Yorkissa toimineeseen Studio 54 -yökerhoon, mistä tehtiin elokuva vuonna 1998. Molempien yökerhojen ideoina oli se, että VIP-tilojen kautta löytyy toisia VIP-tiloja. Markkinoinnin näkökulmasta mielenkiintoinen siksi, että asiakkaat ovat halunneet päästä siihen viimeiseen, eli parhaaseen VIP-tilaan, nähtävästi hinnalla millä hyvänsä.

Tulevana syksynä kannattaa odottaa Docendon kustantamaa teosta, joka kertoo Koskisen elämästä. Teoksen nimi on Yön kuningas. Kirjan ovat kirjoittaneet Sedu Koskinen ja toimittaja-kirjailija Teemu Potapoff. Teoksessa kerrotaan Sedu urasta, elämästä sekä yökerhoyrittäjyyteen liittyviä tarinoita, jotka kiehtovat varmasti monia liike-elämästä innostuneita. Onnittelut Sedulle ja monet odottavat uusien hankkeiden toteutumista Helsingissä, Turussa ja muualla. Yrittäjät eivät koskaan anna periksi. Muuten ei tapahdu edistystä.