Uutiset nostavat koko ajan esiin ilmiöitä nettiraivosta ja vihapuheesta, joka antaa hyvinkin synkän kuvan siitä, että mihin maailmamme on menossa. Jokainen valitsee puolensa ja linjansa. Samalla unohtuu kuitenkin mainita kolikon toinen puoli, jossa tapahtuu paljon myönteistä kehitystä, mutta nämä asiat ovat harvoin uutisoinnin arvoisia, vaikka edustavat enemmistön kehityskulkua.
Otetaan esimerkiksi markkinointi ja myynti, jotka ovat saanut valtavan nosteen itselleen netin nousun ansiosta. Brändääjille netti tarjoaa uskomattoman hienon paikan luoda kiehtovia visuaalisia ilmeitä sekä kertoa lumoavia tarinoita. Kyseessä on luovan ja sosiaalisen inhimillisyyden aikakausi, koska kaikki voivat harjoittaa sitä. Voit perustaa kotisivut ja sosiaalisen median tilit veloituksetta. Tämän jälkeen voit antaa palaa.
Ajattelin kuitenkin osallistua keskusteluun kirjailijakollegani Mika D. Rubanovitschin twiitin innoittamana, koska hän kirjoitti, että hän on kyllästynyt myyntigurujen jorinaan siitä, ettei mikään ole muuttunut kasvotusten kohtaamisten aikana myyntitoiminnassa. Annan tässä Ruballe hieman taustatukea.
Miksi tämä asia koskettaa sinua? Me kaikki myymme jotain koko ajan. Ovat ne sitten ideoita, ajatuksia, palveluja ja tuotteita. Maksuttomia ja maksullisia. CITY-lehti on myynnin kehto, jossa suositellaan uusia kulttuurikohteita ja menovinkkejä. “Ihmiskauppaa" harjoitetaan treffipalstan muodossa. Myynti koskettaa meitä kaikkia. Olemme kaikki myyjiä. Siksi tämä koskettaa meitä kaikkia.
Mennään nyt tähän hieman vakavampaan osioon. Entisaikaan myyjät menivät tapaamisiin harjoittamaan sokkopeliä, koska vastapuolesta pystyi saamaan hyvin vähän tietoa. Tapaamisessa tehtiin tilannekartoitus, jonka avulla sitten luotiin tarvekartoitus. Tarvekartoituksia tehtiin tapaamisten aikana erittäin harvoin, mutta niitä tehtiin usein vasta tapaamisen jälkeen. Mahdolliselle ostajalle lähetettiin sitten tarjous, joka hyväksyttiin tai hylättiin. Sitä ennen saatettiin käydä läpi useita eri kokouksia ja palavereja. Hylkäyksen jälkeen mahdollinen ostaja saattoi unohtua lopullisesti.
Mikä on sitten muuttunut? Sosiaalinen media, erityisesti Facebook, Twitter, LinkedIn, Instagram, YouTube ovat luoneet digitaalisia kyliä, joissa samanmieliset verkostoituvat. Myyjä ja mahdollinen ostaja voivat verkostoitua digitaalisesti ennen tapaamista. Samalla he voivat katsoa, että miten molemmat voisivat olla avuksi toinen toisilleen. Molemmat voivat valmistautua tapaamiseen huolellisesti, eli osapuolet yrittävät löytää yhteisen maaperän. Ihanteellisessa tilanteessa mahdollisuudet yhteistyölle syntyvät nopeasti.
Haittaako tässä tilanteessa kuitenkaan se, jos ei synny kauppasopimusta? Ei lainkaan, koska yksi tärkeimmistä asioista on syntynyt. Nimittäin uusi ihmissuhde, joka voi olla erittäin arvokas myöhemmin tulevaisuudessa, koska tilanteet muuttuvat. Molemmat voivat myös avata verkostojaan toinen toisilleen. Aina voi avautua uusia yhteistyön ikkunoita. Tapaamisen aikana voi syntyä myös uusia ajatuksia, jotka voivat viedä kokonaan uusille poluille, jotka voivat olla lyhytaikaisia kauppasopimuksia arvokkaampia.
Siksi kannattaa ajatella niin, että sosiaalisen median kuplasi on kuin pieni digitaalinen kylä, jonka asukkaat ovat myös oikeita ihmisiä. Digitaalinen kylä on ystävällinen yhteisö, jossa vedetään yhtä köyttä. Tuetaan ja kannustetaan toisia. Mitä vahvempi kylä on, sitä paremmin menee kaikilla kylän jäsenillä. Siksi sosiaalisen pääoman kehittäminen on erittäin tärkeää. Puhumattakaan siitä, että osaa olla rakentavalla ja ystävällisellä tavalla sosiaalinen. Avaa porttisi muille, saat aina myös vastapalveluksen.
Kirjoitettaessa soi Madonna - Express Yourself
