Jukka Aminoff

Vuosikausia on hoettu sitä, että yritysjohtajien tulisi jalkautua sosiaaliseen mediaan, jonka avulla he voivat vaivattomasti viestiä omille sidosryhmilleen ja samaan aikaan luoda läpinäkyvyyttä yritystoimintaa ja johtajuutta kohtaan.

Monet ovat voineet ajatella, että kyseessä on suuri megatrendi, eli kaikki yritysjohtajat oikein ryntäisivät sosiaalisen median kärkipaikoille, mutta Talouselämän uusin tutkimus Vain 16 oikeasti visertävää johtajaa - Talouselämä kävi läpi Suomen suurimpien yritysten johdon Twitter-profiilit -artikkeli murtaa myyttejä. Luvut ovat suorastaan surkeat.

Artikkeli ei kuitenkaan vastaa kattavasti siihen kysymykseen, että miksi viestiminen on näin vähäistä sosiaalisen median kanavissa. Pelko on vain yksi selittävä tekijä, mutta tämäkin väite kattaa varsin paljon. Monet yritysjohtajat ovat kuitenkin inhorealisteja, eli heille pitää kyetä osoittamaan selvin sanoin, että mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on. Varsin monet antavat kuitenkin haastatteluja medialle, joka toimii heidän viestintäkanavana. Monet osallistuvat aktiivisesti puhujina, panelisteina ja esiintyjinä seminaareissa.

Viestiminen on myös taitolaji. Kaikki eivät osaa viestiä ja voi olla brändien maineiden kannalta parempi pitää tietyt pomot visusti piilossa, eikä herkkäsieluisia ja -sormisia tule päästää julkisuuteen. Eräs entinen Diili-juontaja on kunnostautunut globaalissa twiittailussa oikein kunnolla, joka on vain luonut ikävää verta hänen brändien päälle.

Olen kuitenkin huomannut sen, että palkansaajajohtajat ovat varovaisia, kun yrittäjä- ja omistajataustaiset ovat erityisen aktiivisia. Jari Sarasvuo, Peter Vesterbacka, Mika Ihamuotila, Ilkka Paananen, Hjallis Harkimo, Risto Siilasmaa, Jukka Kurttila ja monet muut osallistuvat ahkerasti keskusteluihin ja viestivät avoimesti.

Sama asia koskettaa myös ulkomaisia johtajia. Petter Stordalen, Jacqueline Gold, Bill Gates, Alan Michael Sugar, Elon Musk, Karren Brady, Richard Branson, Marc Benioff, Marc Jacobs ja monet muut yrittäjätaustaiset ovat reippaasti näkyvillä. Yrittämisen vapaus on tuonut heille vapauden viestiä vapaasti. Ehkä he myös tietävät paremmin, että mitä kannattaa sanoa julkisesti ja mitä ei. Jos tapahtuu virheitä, vastuu on ainoastaan itsellään.

Jokainen palkansaajana oleva tietää sen, että kuinka vaikeata on hahmottaa sitä, että millä tyylillä voi viestiä julkisesti, ellei hallitus ja omistajat ole antaneet suhteellisen vapaita käsiä. Yrittäjillä on taas vahva visio siitä, että mitä he haluavat sanoa ulospäin. Ehkä tässä on se suurin ero.

Kaukana ovat ne ajat, kun yritysjohtajat pystyivät oleskelemaan reippaissa takanojissa norsunluutorneissaan tai piiloutumaan ikonisiin kulmahuoneisiin. Modernin ajan johtajien tulee johtaa edestä. Tätäkin hokemaa on toistettu vaikka kuinka kauan, mutta nykyajan kiivaassa muutostahdissa tulee pysyä aina ajanhermolla.

Siksi yritysjohtajien tulee mennä Undercover Boss (suom. Pomo piilossa) -televisio-ohjelman tavoin ruohonjuuritasoille, jotta he kohtaavat johtamiensa yrityksien karut arkitodellisuudet myyjien ja asiakaspalvelijoiden tavoin.

Professori Michaela Merk toteaakin, että myyjät ovat yrityksien ohjaajia, he näkevät ja tuntevat brändin todellisuuden, luovat liikevaihdon, kohtaavat eturintamassa vaativia asiakkaita, huomaavat ensimmäisenä markkinamuutokset, ovat brändifilosofian suurlähettiläitä, tarkkailevat kilpailua, hoitavat useita eri tehtäviä, puolustavat brändiään, huomaavat ensimmäisenä ongelmia, ovat brändin tärkein mediakanava, rakentavat asiakaskunnan, tunnistavat ostajien ostopotentiaalin, tekevät brändistä inhimillisen, luovat innostuneisuutta brändiä kohtaan, käsittelevät erilaisia kulttuureja ja persoonia, ymmärtävät satojen vivahteiden päälle, levittävät brändisanomaa ympäri maailman, kertovat brändin tarinan ja voivat päättää brändin nousun tai tuhon.

Näiden asioiden takia yritysjohtajien on syytä jalkautua sinne missä asiakkaat ovat ja miten heidän omat brändit toimivat sisäisesti. Pienillä muutoksilla voi saada paljon hyviä asioita aikaiseksi, jotka parantavat työhyvinvointia ja asiakaskokemuksia.

Valokuvat: Air Asia