Jukka Aminoff

Henrico Digitalin toimitusjohtaja Tomi Pyyhtiä on kirjoittanut uutuuskirjan nimeltä Digiajan johtajan käsikirja - Käytännönläheinen, helppolukuinen ja tiivis opas digiajan johtamiseeen.

Teoksen otsikko pitää lupauksensa, koska teos avaa erinomaisella tavalla sitä, että minkälaisia osaajia tulee olla, jotta voidaan luoda tehokas digitaalinen koneisto. Pyyhtiä luettelee kattavalla tavalla eri tehtävänimikkeitä ja mitä tehtäviä titteleiden takaa löytyy.

Teoksessa luetellaan myös tulevaisuuden digitaalisia työtehtäviä.

Teoksen mukaan suomalaisten verkkokauppojen osuus markkinoista on enää 54 prosenttia. Suomalaisyrityksien tulee panostaa kiihtyvään digitaaliseen markkinakilpailuun.

Kaikilla yrityksillä ei ole kuitenkaan varaa palkata kaikkia eri osaajia, jonka takia yritykset tarvitsevat ulkopuolisten yritysten palveluja. Pyyhtiällä on myös tähän vastaus, jossa luetellaan eri yrityksiä ja niiden digipalveluja.

Kirjan sujuvuus ja napakkuus kertovat siitä, että Pyyhtiällä on vuosien käytännön kokemus digialasta. Asia on juuri näin. Pyyhtiä on tehnyt uransa digitaalisen liiketoiminnan keskuudessa ja kokemuksen ääni puhuu kirjoitetussa tekstissä.

Teoksessa luetellaan myös iso liuta megatrendejä ja uusia teknologioita, jotka tulevat muovaamaan markkinaympäristöä. On kyse sitten keinoälystä, automaatiosta, esineiden internetistä ja lohkoketjuista.

Digijoukkueiden johtaminen vaatii myös erilaista osaamista johtajilta, koska heidän tulee osata johtaa tutkijoita ja luovia taiteilijoita sekä rohkeita tekijöitä, jotta yritykset pysyvät elinvoimaisina.

Kyseessä on teos, jota voi mielihyvin pitää kirjoituspöydän äärellä, kun luotsaa yritystä kohti digitaalista maailmaa. Teos on todellakin kätevä käsikirja ja sille on tarpeensa.

Tämä kirja-arvostelu oli jo työn alla ennen eilisiä, dramaattisia tapahtumia. Muutosvoimaa - Tutkimusmatka moderniin johtamiseen —teoksen toinen kirjoittaja Kirsi Piha ilmoitti lauantaina, ettei hän enää ollut käytettävissä kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä ja päätti vetäytyä pois kilpailusta. Tapahtuman takia päätin kirjoittaa arvosteluni uuteen muotoon.

Teoksen pääsanoma on se, että muutos on jatkuvaa, jonka takia kaikkien on syytä muuttua maailman mukana ja vähentää muutosvastarintaa.

Sitten pois kirjan teemasta ja annan hieman kommenttia. Teoksen pääsanoma on muuten se, että kaikilla on oikeus antaa avointa ja rakentavaa palautetta.

Vielä kuusi vuotta sitten oli mahdollista voittaa vaaleja poliittisen keskustan äänten turvin, mutta tämän jälkeen politiikka on muuttunut, koska poliittiset laidat ovat voimistuneet jopa maltillisten puolueiden sisällä.

Ehdoton identiteettipolitiikka on ottanut enemmän jalansijaa. Yhteisymmärrykselle on vähemmän tilaa.

Uudet populistipuolueet oikealla kuin vasemmalla äärilaidalla ovat lisänneet kannatustaan merkittävällä tavalla. Useissa Euroopan maissa uudet puolueet ovat päässeet kiinni vallankahvaan.

Suomessa keskustan kannatus on romahtanut jo aikoja sitten ja äänestäjiä on valunut perussuomalaisiin. Sama asia uhkaa kokoomusta. Virta käy oikealle. Kauan aikaa sitten kokoomus ja keskusta kisasivat suurimman oikeistopuolueen asemasta, mutta nyt perussuomalaiset ovat nousseet molempien ohi. Etumatka on pitkä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että äänestäjät eivät pahemmin liiku poliittisen keskustan raja-aitojen yli, eli tämä uhkaa kokoomuksen sinivihreiden asemaa, koska he eivät saa houkuteltua vihreitä äänestäjiä kovinkaan paljon, kun samaan aikaan talon toisen päädyn varauloskäynnistä lappaa väkeä koko ajan ulos perussuomalaisten klubitalolle.

Tämä on vesittänyt pohjaa siltä, että oikeistolaisen puolueen tulisi kurkottaa kohti keskustavasemmistoa ja vasemmistopuolueen tulisi kurkottaa yli keskustaoikeiston kerätäkseen äänipotteja.

Muistaako kukaan enää SDP:n oikeistodemareita tai keskustan cityliberaaleja? Tällä hetkellä kokoomuksen sinivihreät voivat olla saman kohtalon edessä.

Suomessa on kuitenkin yksi puolue, joka on kyennyt olemaan poliittisessa keskustassa ja puolue on takonut tasaisia vaalituloksia vaaleista toisiin, eli kyseessä on Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP), joka pyrkii nyt esiintymään maltillisten porvareiden ja liberaalien uutena kotina.

Takaisin kirjan teeman pariin.

Muutosvoimaa-kirjan teema korostaa tietenkin yrityksiä, joissa tulisi harjoittaa läpinäkyvyyttä, avoimuutta, keskustelua, ajatustenvaihtoa, ryhmätyöskentelyä, uteliaisuutta, mutta ennen kaikkea astumista epämukavuusalueille ja hahmottaa tulevaisuuden megatrendejä entistä paremmin, jotka vaikuttavat yrityksen tulevaisuuteen.

Johtajien tulisi osata kuunnella työntekijöitä, ottaa uusia ideoita vastaan sekä johtaa yrityksiä ruohonjuuritasolta.

Nykyajan yritysten ongelmana on se, että monet yritykset toimivat päinvastoin.

Teoksen kirjoittajien, Ellun Kanat -yrityksen perustajan Kirsi Pihan ja Mustin ja Mirrin entisen toimitusjohtajan Mika Sutisen, arvojen mukaisesti kysyn, että onko kaikki muutos pelkästä hyvästä, eli täytyykö tehdä muutoksien vain muutoksien vuoksi? Pitäisikö muutoksia ajoittaa taktisesti ja strategisesti?

Muutamissa tapauksissa olisin odottanut myös omien näkökulmien haastamista, koska kaikki uudet ilmiöt eivät tuo pelkästään hyviä asioita.

Voidaanko sisäistä avoimuutta käyttää väärin, eli rakentava keskustelu jää kaukaiseksi ja johtajat joutuvat lähinnä vain sylkykupeiksi?

Näin koronakriisin aikana motivaatio ja keskittymiskyky voivat olla hukassa ja kateissa. Myyntikuningas Mika D. Rubanovitsch tarjoilee kymmentä ruhtinaallista askelta itsensä johtamiseen teoksessa Kukkulan kuningas - 10 askelta itsesi johtamiseen (Mironi, 2020).

Kirjan nimi ei viittaa Kukkulan kuningas -animaatiosarjaan, jonka pääosassa on Hank Hill, vaan leikkiin, jossa kisataan siitä, että kuka kykenee nousemaan kasan päälle ja pitämään muut alhaalla. Tämä oli suosittu kansakoulun ja ala-asteen leikki talvikeleillä.

Ruban teos lähtee liikkeelle 1980-luvun Suomesta jolloin elettiin kasinotalouden kuumimpia hetkiä. Tuohon aikaan miehet olivat solariumin ruskettamia ja pikaveneet lasikuitua. Suuret olkatoppaukset paikkasivat harmaata katukuvaa. Televisiosta katseltiin Dallasia, Miami Viceä, Dynastiaa ja Ritari Ässää. Radiossa soivat Prince ja Madonna. Suomalaiset opettelivat uusia tanssiliikkeitä. Pankit jakoivat rahaa kuin roskaa.

Ruba perusti yhdessä tutkija Sam Inkisen kanssa The Young Professionals -eturyhmän edistämään juppien ilosanomaa ja vaativia etuja. Vanhan valtauksen sijaan vallattiin diskolattioita, muskeliveneitä, urheiluautoja, huippumuotia, aurinkomatkoja, samppanjapulloja ja ylellisiä asuntoja. City-lehti oli jo tuohon aikaan juppipuolueen ylpeä pää-äänenkannattaja ja on sitä vieläkin. Kohti ylellisyyttä ja yli.

Allekirjoittanut vilahtaa teoksen sivuilla Ostovallankumouksen takia sekä vielä kunniapaikalla nimiluettelossa Lenita Airiston vieressä. Ensimmäinen tutustuminen tapahtui Rubaan vuonna 2009, kun olin kuuntelemassa hänen esitystään Helsinki Metropolitan Entrepreneurship Academyn tapahtumassa. OIin juuri saanut valmiiksi tutkintoni saman vuoden aikana ja kyseisen herran teosta oli tullut lainattua lopputyön aikana. Luennon aikana mainittiin esimerkki Brunswick-brändistä, joka on mainittuna uudessa kirjassa. Tuon esityksen jälkeen tutustuimme toisiimme, mutta varsinainen yhteistyö alkoi vasta vuonna 2013 haastattelusarjojen tiimoilta kasinoverkkolehteen ja sitten tulikin useampi yhteisprojekti jälkikäteen. Valvottuja öitä Pelastetaan Stocka -ryhmän ja Ruban Myyntikoulun parissa. Kultaisia muistoja.

Kukkulan kuningas on sekoitus itsensä johtamiseen liittyjä neuvoja ja Ruban henkilötarinaa. Tämä yhdistelmä toimii, koska neuvot tulevat omakohtaisista kokemuksista. Tätä teosta oli rentouttavaa lukea, koska teos on puettu tarinalliseen muotoon. Tässä ei ole tarkoitus paljastaa kymmentä teesiä, vaan kirja kannattaa lukea tai kuunnella läpi.

Arvoihin liittyvät kysymykset ovat nousseet esille vauhdilla vain muutamien vuosien sisällä. Arvot ovat aina liittyneet ihmiskunnan historiaan, mutta elämme nykyään ainutlaatuisessa ympäristössä, koska voimme nauttia suuresta määrästä tietoa edullisesti ja nopeasti, mutta samaan aikaan voimme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme.

Muistan vielä 2000-luvun alun, kun haastattelin yhteiskunnallisia päättäjiä sanomalehtiin. Vaikka internet oli noussut vauhdilla, mutta 2000-luvulla perinteiset mediat olivat voimissaan. Silloin kannatti kirjoittaa lehtiin, koska lehdet tavoittivat tuhansia ja satojatuhansia lukijoita. Levikit kutistuivat tai suurentuivat lukijakuntien, eli tilausten mukaan. Toisia lehtiä julkaistiin jokainen päivä, kun toisia lehtiä julkaistiin vain kuukausittain.

Lehtiartikkelien teemoja suunniteltiin huolella, mutta ennen kaikkea siten, että mitkä asiat kiinnostivat lukijoita. Oli kyse sitten Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin tai senaattori John Kerryn välisestä vaalikamppailusta tai monista muista ajankohtaisista tapahtumista. Toimittajilla oli aina paljon sanottavaa, mutta sanomalehtien ongelmana oli se, että tilaa oli vain rajoitetusti.

Perinteinen media elää edelleen, jossa nämä toimintatavat pätevät vieläkin.

Internet on kuitenkin poistanut kaikki pullonkaulat, eli kaikki voivat luoda viestiä, vaikuttaa ja luoda omat mediakanavat, jotka voivat kerätä tuhansien ja miljoonien huomion. Sisältöjä voidaan kuluttaa myös vuodesta toiseen, eli ei tarvitse kulkea Kansallisarkistoon etsimään artikkelia, joka ilmestyi vuosia sitten. Tietoa saa antaa niin paljon kuin haluaa ja ilman rajoituksia.

Silmiemme edessä on tapahtunut valtavan suuri muutos, kun me voimme viestiä videoiden, podcastien, valokuvien, grafiikoiden ja kirjoitusten muodossa kotisivujen, media-alustojen ja sosiaalisen median kautta. Vapaus on edistynyt merkittävällä tavalla, mutta kyse ei ole pelkästään teknologian kehityksestä, koska vanhat valtarakenteet ja tavat toimia ovat joutuneet myös suurien muutoksien keskelle.

Juuri tähän ajankohtaiseen kysymykseen vastaa tietokirjailija, kauppatieteen tohtori Jukka Saksin uutuuskirja Arvovalta - Opas arvojen hyödyntämiseen 2020-luvun johtamis- ja asiantuntijatyössä (Kauppakamari, 2020).

Saksin teos valottaa sitä, että mitä kaikkea arvot ovat ja miksi ne ovat tärkeitä. Ostajat tekevät arvopohjaisia valintoja, jonka takia arvojen ymmärtäminen on tärkeää.

Olemme saaneet todistaa viimeisten vuosien aikana jatkuvia somekohuja ja -myrskyjä, jotka ovat perustuneet ennen kaikkea arvokysymyksiin.

Saksin teos on käytännönläheinen teos siihen, että miten eri yritykset, julkinen sektori, kolmas sektori, asiantuntijat, johtajat ja työntekijät voivat hyödyntää arvoviestintää omassa työssään ja vaikuttaa ympäröivään maailmaan.

Saksi käy hyvin läpi viestinnän teoriaa ja antaa arvokkaita vinkkejä. Teoksessa on myös oivia tapausesimerkkejä ja henkilöhaastatteluja.

Teoksen lukeminen oli itselleni suuri nautinto näin Yhdysvaltain presidentinvaalien kynnyksellä, jossa republikaani Donald Trump kohtaa demokraattien Joe Bidenin. Kyseessä on suuri jännitysnäytelmä, jossa vastakkaiset arvot ovat kohdanneet hyvinkin voimakkaalla tavalla.

Kesälomakausi lähestyy ja silloin on hyvä aika lukea kirjoja. Nokia on itselleni läheinen aihe, koska tutkin Nokiaa muutaman vuoden ajan, kun kirjoitin graduani Cambridgen Anglia Ruskin University'ssä Britanniassa. Kauppatieteen maisterin opintojeni pääaine oli markkinointi ja innovaatiot, mutta graduni aiheena oli johtaminen ja otsikkona Kuinka uudet markkinamuutokset vaikuttivat Nokian markkina-asemaan. Aloitin tutkimustyön vuonna 2010 ja palautin tutkimustyöni vuonna 2012, mutta Nokia ja uudet teknologiat olivat tuttuja monien vuosien takaa. Tutkimustyössä sain yhdistää uudet teknologiat, johtamisen, markkinoinnin, markkinakilpailun ja ostokäyttäytymisen.

Syksyllä vuonna 2013 monet suomalaiset järkyttyivät, kun ilmoitettiin, että Nokia siirtyi amerikkalaisen Microsoftin omistukseen. Avasin aamulla älypuhelimen ja huomasin valtavan kohinan. Seuraavaksi avasin aamutelevision, jossa ilmoitettiin uudesta päätöksestä. Itse en ollut yllättynyt, koska olin kirjoittanut tutkimustyöhön sen, että Nokia joko ajautuu konkurssiin tai kilpailija ostaa Nokian. Kyse oli lähinnä siitä, että milloin näin tuli tapahtumaan.

Tutkimustyön kirjoittamisen jälkeen en ole juurikaan kommentoinut Nokian kohtaloa julkisesti, koska en nähnyt siihen aihetta. Nyt aika on kypsä, koska vuonna 2014 ilmestyi Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan muistelmat Mahdoton menestys - Kasvun paikkana Nokia (Otava) ja vuonna 2018 ilmestyi Nokian entisen hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan teos Paranoidi optimisti - Näin johdin Nokiaa murroksessa (Tammi). Erityisesti Siilasmaan kirja vahvistaa tutkimustyöni sisällön Nokian sisäisistä ja ulkoisista haasteista.

Ihastukseni Nokiaa kohtaan alkoi 1990-luvulla, kun olin teini-ikäinen. Ensimmäinen puhelimeni oli Ringo, jolla pystyi ainoastaan soittamaan. Sillä ei voinut kirjoittaa eikä vastaanottaa edes tekstiviestejä. Oman puhelimen saaminen riitti todella hyvin. Nokian uudet kännykät tuntuivat hauskoilta. Hollywood-tähti Keanu Reevesin tähdittämän Matrix-elokuvan takia halusin itselleni banaanipuhelimen, jonka myös sain jotenkin ihmeen kaupalla. Siitä lähtien pysyin lähes koko ajan Nokian käyttäjänä aina vuoteen 2013 asti, jonka jälkeen siirryin iPhonen käyttäjäksi, mutta Applen tuotteiden käyttäjä olin ollut jo 2000-luvulta lähtien. Puhelimet vaihtuivat useasti sekä Nokia näkyi useissa kansainvälisissä elokuvissa, televisiosarjoissa ja musiikkivideoissa. Jennifer Lopez, Katy Perry ja monet muut supertähdet ovat promonneet Nokian tuotteita.

Nokian maailmanmenestyksen seuraaminen 1990-luvulla oli jännittävää, koska kylmä sota oli päättynyt, Suomi ponnisti kohti länttä, Suomi oli elänyt voimakkaan laman ja Nokian nousu nosti suomalaisten itseluottamusta. Nokia haastoi amerikkalaisen Motorolan ja yhtiön markkinaosuus kasvoi jokainen vuosi. Vuonna 1998 Nokia nousi maailman markkinajohtajaksi ohi Motorolan. Suomen informaatioteknologiateollisuus kasvoi kohisten Nokian siipien suojissa. 2000-luvulle tultaessa Nokia oli maailmanvaltias ja vaikutti siltä, että Nokia oli voittamaton. Toisin kuitenkin kävi.

Tutkimustyöni kohde oli Nokia, mutta pääosassa olivat myös amerikkalaiset teknologiajätit Apple, Google ja Microsoft, jotka hallitsivat ennen kaikkea ohjelmisto- ja sovellusmarkkinoita. Vuonna 2010 en vielä tiennyt tutkimustyöni kohdetta, mutta huomasin yliopiston luennoillani sen, että Nokiaa arvosteltiin rajuin sanoin. Brittiprofessorini sanoivat, että Nokia on oppikirjaesimerkki siitä, että miten voidaan pudota markkinajohtajan asemasta altavastaajaksi. Tämä oli siis vuonna 2010 Britanniassa. Nokiaa oltiin kuitenkin arvosteltu akateemisissa tutkielmissa jo 2000-luvun puolivälistä alkaen varsin voimakkaasti. Sen sijaan Suomessa elettiin vielä Ruususen unta Nokian kohtalon suhteen, jonka takia päätin valita Nokian tutkimuskohteeksi. Olihan kyseessä historiallinen tapaus, joka tuli taltioida kansien väliin, eli miten haastajat voivat iskeä markkinajohtajan pois laudalta. Onneksi oli saatavilla tietokirjallisuutta, akateemisia tutkielmia, uutisia, haastatteluja, dokumentteja ja analyytikkojen arvioita, koska Nokia ei suostunut antamaan haastatteluja. Vuonna 2011 ilmestyi kirjailija Walter Isaacsonin muistelmat Applen perustaja Steve Jobsista. Steve Jobs -kirjan tiedot osoittautuivat tärkeäksi.

Nokian markina-aseman horjuminen alkoi siitä, kun Apple esitteli vuonna 2007 uuden iPhonen, jossa oli vallankumouksellinen käyttöjärjestelmä, joka toimi kuin rasvattu. Seuraavaksi Google ryhtyi tarjoamaan Android-käyttöjärjestelmää kaikille älylaitevalmistajille. Apple ja Google ahmaisivat itselleen kaikki uusimmat sovellukset. Nokia piti kiinni Symbianista, joka ei vastannut Apple iOS:n ja Googlen Androidin käyttökokemusta. iOS ja Android kahmaisivat itselleen markkinaosuudet sen verran nopeasti, ettei Microsoftille jäänyt lainkaan tilaa. Nokialla olisi ollut vain yksi vaihtoehto, eli siirtyminen Androidiin mahdollisimman nopeasti, mutta tätä valintaa ei tehty. Nokian sovelluskauppa ammotti tyhjyyttään, joka ei herättänyt ostointoa. Apple, Google ja Microsoft olivat luoneet laitteiden ja ohjelmistojen ekosysteemit, kun Nokialla oli tarjottavana vain puhelimia ja yksi kannettava tietokone. Nokian tuotekehitysbudjetti oli huomattavasti suurempi kuin Applen, joka ei auttanut Nokiaa. Siinä missä Apple esitteli yhden uuden älypuhelimen jokainen vuosi. Sen sijaan Nokia esitteli uusia puhelimia liukuhihnalta melkein jokainen kuukausi. Monet Nokian tuotesuunnittelijat ovat sanoneet, että monet puhelimet päätyivät markkinoille keskeneräisinä ja puutteellisina. Tiedämme lopputuloksen, eli Nokia romahti.

Nokia on kuitenkin tehnyt paluun markkinoille antamalla lisenssin Nokia-brändin käyttöön älylaitteissa, patenttien lisenssimyynnillä ja keskittymällä verkkoliiketoimintaan. Nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen takia Nokialla on etulyöntiasema 5G-markkinoilla lännessä ja erityisesti Yhdysvalloissa. Nokian haasteet eivät ole kuitenkaan ohi, mutta on toivottavaa, että Nokia tulisi menestymään 5G-markkinoilla. Nokialla on yksi paha kilpailija, joka on ruotsalainen Ericsson, joka on tuttu kilpailija 1990-luvulta.

Suosittelen lukemaan ensimmäisen Jorma Ollilan muistelmat, toiseksi Steve Jobsin ja kolmanneksi Risto Siilasmaan, jos jotain haluat lukea kesän aikana. Teokset pitää lukea juuri tuossa järjestyksessä, koska kyseessä on oppitunti siitä, että miten ensimmäiseksi noustaan markkinajohtajaksi kovan työn kautta, mutta sitten koittaa tyytyväisyyden tunne. Seuraavaksi kilpailija huomaa markkinoilla suuren aukon, joka voidaan täyttää itse. Kolmanneksi markkinoiden entinen valtias joutuu kovan kohtalon eteen ja pelastamaan itsensä vaikeiden valintojen kautta.

Esikoisteokseni Luksus: Kuinka luodaan kiehtova luksusbrändi ilmestyi vuonna 2015. Perusteellinen tutkimustyö alkoi vuonna 2014 ja kirjan käsikirjoitus oli valmis kevään 2015 aikana. Teos ilmestyi markkinoille heinäkuussa.

Katsoin aiheelliseksi, että teoksesta on syytä tehdä kokonaan toinen päivitetty laitos, koska maailmanpolitiikassa ja -taloudessa, teknologisessa kehityksessä ja arvokuluttamisessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Teoksen nimeksi tuli Luksus No. 2: Kuinka luodaan kiehtova luksusbrändi (Luxury Sales Academy, 2020).

Luksusalalla on tapahtunut mielenkiintoisia siirtymiä. Globalisaation ansiosta nousee koko ajan uusia markkinoita ja ostajia. Neljäs teollinen vallankumous kolkuttelee ovella. Nuoret sukupolvet johtavat markkinoita arvoillaan. Miten nämä tekijät vaikuttavat luksusalaan ja mitä mahdollisuuksia ne tuovat mukanaan?

Miten suomalaiset voivat menestyä kansainvälisen luksusteollisuuden parissa ja miten luodaan nykyaikainen luksusbrändi, joka puhuttelee ostajia? Näihin kysymyksiin annan vastauksia teoksen sallimissa rajoissa. Monet perusperiaatteet ovat pysyneet samoina, mutta johtavat yritykset kiinnittävät huomiota pieniin yksityiskohtiin. Siitä on kyse. Teoksessa on päälle 34 000 sanaa, eli lukijat saavat riittävän määrän luksustietoa.

Saatavuus: Amazon

Mon amour!

Se on siinä! Kuudes kirjani Myynti: Rakkaudesta antamiseen - Jukka Aminoff (Luxury Sales Academy, 2020) -myyntikirja on täällä! Myynti koskettaa kaikkia. Aina diktaattoreista puhelinmyyjiin. Miten nuo kaksi titteliä mahtuivat samaan lauseeseen?

Kyseessä on kaikkien aikojen rakastettavin myyntikirja, joka puhuttelee kaikkien alojen myyntirakastajia. Työskentelee sitä alalla kuin alla. Myötätuntoinen, rakkaudellinen, myönteinen, rakentava ja intohimoinen ote vie eteenpäin. Unohtamatta suurta iloa ja vapautta.

Myyntikirja on tehty selkeällä kansankielellä ja pilke silmäkulmassa. Teos puhuttelee saaristolaista kalastajaa yhtä paljon urbaanin kulmahuoneen pamppua. Teoksessa käsitellään myynnin historiaa ja filosofiaa monipuolisella otteella sekä teoksen lopussa päädytään keinoälyyn asti. Eli vakavaa ja painavaa asiaa, mutta sopivan kevyellä ja viihdyttävällä otteella. Teoksessa ei kuitenkaan olla sokeita ja uskota johonkin oikeaoppisuuteen, vaan myönnetään, että kaikissa asioissa on puutteita.

Myynti: Rakkaudesta antamiseen -kirjassa käydään ensimmäiseksi läpi sitä, että mitä myynti on ja mitä se ei ole. Minkälaisia myyjiä on markkinoilla aina diktaattoreista puhelinmyyjiin. Tämän jälkeen hyppäämme brändäämisen, markkinoinnin, tarinankerronnan, sosiaalisen myynnin, henkilöbrändäämisen, nykyaikaisten teknologioiden ja identiteettiostamisen maailmaan.

Puhuttelevalla brändillä, mielenkiintoa herättävällä markkinoinnilla, luottamusta lisäävällä sosiaalisella myynnillä, kiehtovalla tarinankerronnalla, digitaalisella verkostoitumisella, uusien teknologioiden hyöndyntämisellä ja ostajien arvoja ymmärtävällä otteella on mahdollisuus erottautua markkinoilla. Siksi olemme siirtynyt humanismimyynnin ja identiteettiostamisen aikakauteen.

Alustatalouden aikana voit luoda itsellesi digitaalisen rakkauden digipolun, jota pitkin voit loistaa vapaana ja iloisena! Portinvartijoiden aika on lopullisesti ohi. Anna tähtesi loistaa!

Ilo irti myyntirakkauden ammattilainen!

Saatavuus Amazonin verkkokauppa

Nykypäivän trendinä on se, että brändien pitäisi ottaa vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tuomalla omat arvonsa esille. Sanotaan, että yritysten pitäisi olla vastuullisia. Ikään kuin kaikki yritykset olisivat olleet täysin vastuuttomia tähän päivään asti. Näinhän asiat eivät ole.

Nettikeskusteluja seuraamalla voisi olettaa, että brändien pitäisi valita joko perinteisten valkoisten lihansyöjä heteromiesten tai anarkistisesti vegeruokaa nauttivien ekoaktivistien väliltä.

Eräs amerikkalainen, hyvin menestynyt yrittäjä sanoi, että Yhdysvalloissa on järkevää pysyttäytyä politiikan ulkopuolella, koska jos julistat olevasi demokraatti, republikaanien kannattajat ostavat muualta, ja päinvastoin. Tämä oli viisas näkemys, koska hän tuntee Yhdysvaltain nykyisen ilmapiirin varsin hyvin, joka ei ole millään tasolla kovinkaan rakentava.

Yleensä tapahtuu myös niin, että kovimmat fundamentalistit ovat äänessä, erityisesti nettikeskustelujen äärellä. Tämä voi luoda sellaisen harhan, ettei maltillisia olisi olemassakaan. Maltilliset ovat usein mukavuudenhaluisia ja pitävät itsestään vähän meteliä. Maltilliset näyttävät olevan tilastojen valossa kaikista merkittävin ja isoin ostajakunta.

Brändit voivat olla kaiken kakofonian keskellä täysin puolueettomia. Eikä tämä tarkoita sitä, että niiden tulisi olla hajuttomia.

Asia on nimittäin niin, että hyvällä elämyksellisellä brändäyksellä, viihteellisellä mainonnalla ja sujuvilla asiakaskokemuksilla pidetään brändit muistettavina. Tärkeintä on kuitenkin se, että brändit pysyvät moderneina ja ajan hengessä.

Brändien tulee ennen kaikkea niihin ostajaryhmiin, jotka tuovat eniten kassavirtaa tänä päivänä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Ostajaryhmien sisältä voi nähdä, että mitä ostajat janoavat. Näiden tarpeiden mukaan voidaan kehittää yritystoimintaa, joka luo samaan aikaan taloudellista kestävyyttä, koska yritykset inhoavat taloudellisia tappioita. Mikäli niitä uusia arvoja halutaan voimakkaasti nostattaa, silloin pitää olla varmuus siitä, että tämä parantaa kassavirtaa.

Arvoja on myös monenlaisia. Ne voivat olla vaurauden ja omistamisen parantaminen (pankit, vakuutusyhtiöt); teknologisen kehityksen edistäminen (laitevalmistajat ja ohjelmistokehittäjät); luovuuden ja taiteellisuuden ylistäminen (muotibrändit); toimitusten tasaisen laadun varmistaminen vuodesta toiseen (ruoanvalmistajat, energiayhtiöt). Näiden toimijoiden sisällä on jo vahvoja arvoja, mutta jotkut tahot pitävät niitä itsestäänselvyyksinä.

Viihteellisyyden korostaminen ja kehittäminen voi olla puolueettomille brändeille varsin hyvä polku, koska näin ei hukuta harmaaseen massaan. Samaan aikaan voidaan pitää hyvät suhteet yllä kaikkiin ostajaryhmiin. Tämä voi luoda hyvää mielenrauhaa, eli keskitytään vain yritystoiminnan perusasioihin. Pyörää ei tarvitse väkisin keksiä uudelleen.

Monet yrittäjät ja yritysjohtajat hakevat itselleen esimerkkejä monista eri henkilöistä. On kyse sitten yrittäjistä, yritysjohtajista, urheilijoista, muusikoista, sotasankareista, näyttelijöistä, tiedemiehistä, filosofeista, runoilijoista, diplomaateista ja monista muista. Markkinoille on ilmestynyt uutuusteos, joka voi kutkuttaa monia digitaalisen aikakauden henkilöbrändejä ja vaikuttajamarkkinoijia, jotka hakevat vastapainoa sille, että nykyajan johtamisoppaat ovat täynnä pehmeitä johtamisarvoja.

Amerikkalainen Time-aikakauslehti valitsi hänet vuoden henkilöksi vuonna 2007 ja hänen epäillään olevan maailman rikkain mies. Kyseessä on Suomen rajanaapurin, eli Venäjän presidentti Vladimir Putin, josta on kirjoitettu lukuisia kansainvälisiä teoksia vuosikymmenten aikana, jotka ovat enimmäkseen edustaneet angloamerikkalaisia näkökulmia. Länsimainen kirjallisuus esittää Putinin usein hyvin kielteisellä tavalla, jossa hänet esitellään lännen suurimpana vastustajana.

Venäjän viralliset televisiodokumentit esittävät Putinin valtiomiesmäisellä tyylillä, joissa annetaan mahdollisuus myönteisen mielikuvan muodostumiseen. Edellämainittua tyylilajia harjoittavat myös länsimaiset mediat, kun he tekevät haastatteluja omista valtionpäämiehistään. Suomalaiset eivät ole myöskään mikään poikkeus.

Kirjamarkkinoille oli kuitenkin jäänyt mittava aukko, koska yksikään suomalainen kirjoittaja ei ollut tehnyt Putinista teosta. Nyt tähän asiaan on tullut muutos, koska toimittaja Arvo Tuominen on kirjoittanut teoksen Vladimir Putin - Koko tarina - Suomi ja Venäjä (Readme.fi, 2019).

Tuomisen teos asettuu tyylilajillaan välimaastoon, jossa toki käsitellään vaikeita kysymyksiä. Teoksessa annetaan myös mahdollisuus Putinin ja Venäjän toimintaan inhimillisestä näkökulmasta. Eli teos on tasapainoinen, jossa tarkastellaan Putinin toimintaa lännen ja Venäjän näkökulmista. Teoksessa ei käsitellä pelkästään Putinin henkilöhahmoa, vaan lukijaa viedään keisarillisen Venäjän, Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän kautta tähän päivään asti. Keisarillisen Venäjän osuus on tietysti suppeampi, koska tärkeiden maailmanpoliittisten tapahtumien kautta seurataan sitä, että miten pietarilaisesta katutappelijasta tuli Venäjän presidentti.

Putin palautti järjestyksen Venäjälle ja hänen valtakauden aikana Venäjä ja venäläiset ovat vaurastuneet mittavalla tavalla. New York, Lontoo, Monaco, Marbella, Helsinki ja monet muut paikat ovat saaneet nauttia venäläisen rahan saapumisesta. Venäjän taloudellinen nousu on näkynyt erityisesti Pietarin ja Moskovan kaduilla, jonka länsimaiset kulutustottumukset ovat vallanneet sekä kaupunkeja on modernisoitu mittavaa vauhtia. Moskovassa on tehty viimeisten vuosien aikana mittavia kunnostustöitä, joiden avulla kaupungista tehdään viihtyisämpi ja modernimpi. Venäjä on sekasortoisen 1990-luvun jälkeen ehtinyt järjestämään talviolympilaiset, jalkapallon MM-kisat ja F1-kilpailuja, eli Venäjän nousu on ollut kovaa luokkaa. Taloudellisia haasteita tietysti on ja nämä asiat tiedostetaan.

Putinilla on myös läheinen ja myönteinen suhtautuminen Suomea kohtaan. On sanottu, että Putin oppi markkinatalouden ensimmäiset käytännön askeleet Turussa. Tämän takia on ollut luonnollista, että Turulla on vahvat suhteet Venäjälle. Venäjän entistä suuriruhtinaskuntaa, eli Suomea jopa ihaillaan Putinin toimesta.

Monet pitävät häntä korvaamattomana johtajana, eli hän on kuin Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen, joka sai nauttia tukijoiden suursuosiosta aina viimeisiin päiviin asti. Kekkonen oli myös oman ajan macho-johtaja, joka hiihti, juoksi, kalasti, metsästi ja ryyppäsi. Putin taas hevosratsastaa, kalastaa, metsästää, pelaa jääkiekkoa, ajaa F1-autoa ja harrastaa judoa.

Tuomisen kirja on mainio teos, joka valottaa Putinin henkilöhahmoa, mutta antaa myös hyvän katsauksen nyky-Venäjään. Olisi toivottavaa, että kirja tulisi monille eri kielille, koska suomalainen näkökulma voi olla juuri sitä mitä kansainväliset lukijamarkkinat voivat tarvita.

Video: Caviar-luksusmerkki näyttää kuinka Nokian 3310 saa reippaan venäläisen ehostuksen.

Vuosikausia on hoettu sitä, että yritysjohtajien tulisi jalkautua sosiaaliseen mediaan, jonka avulla he voivat vaivattomasti viestiä omille sidosryhmilleen ja samaan aikaan luoda läpinäkyvyyttä yritystoimintaa ja johtajuutta kohtaan.

Monet ovat voineet ajatella, että kyseessä on suuri megatrendi, eli kaikki yritysjohtajat oikein ryntäisivät sosiaalisen median kärkipaikoille, mutta Talouselämän uusin tutkimus Vain 16 oikeasti visertävää johtajaa - Talouselämä kävi läpi Suomen suurimpien yritysten johdon Twitter-profiilit -artikkeli murtaa myyttejä. Luvut ovat suorastaan surkeat.

Artikkeli ei kuitenkaan vastaa kattavasti siihen kysymykseen, että miksi viestiminen on näin vähäistä sosiaalisen median kanavissa. Pelko on vain yksi selittävä tekijä, mutta tämäkin väite kattaa varsin paljon. Monet yritysjohtajat ovat kuitenkin inhorealisteja, eli heille pitää kyetä osoittamaan selvin sanoin, että mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on. Varsin monet antavat kuitenkin haastatteluja medialle, joka toimii heidän viestintäkanavana. Monet osallistuvat aktiivisesti puhujina, panelisteina ja esiintyjinä seminaareissa.

Viestiminen on myös taitolaji. Kaikki eivät osaa viestiä ja voi olla brändien maineiden kannalta parempi pitää tietyt pomot visusti piilossa, eikä herkkäsieluisia ja -sormisia tule päästää julkisuuteen. Eräs entinen Diili-juontaja on kunnostautunut globaalissa twiittailussa oikein kunnolla, joka on vain luonut ikävää verta hänen brändien päälle.

Olen kuitenkin huomannut sen, että palkansaajajohtajat ovat varovaisia, kun yrittäjä- ja omistajataustaiset ovat erityisen aktiivisia. Jari Sarasvuo, Peter Vesterbacka, Mika Ihamuotila, Ilkka Paananen, Hjallis Harkimo, Risto Siilasmaa, Jukka Kurttila ja monet muut osallistuvat ahkerasti keskusteluihin ja viestivät avoimesti.

Sama asia koskettaa myös ulkomaisia johtajia. Petter Stordalen, Jacqueline Gold, Bill Gates, Alan Michael Sugar, Elon Musk, Karren Brady, Richard Branson, Marc Benioff, Marc Jacobs ja monet muut yrittäjätaustaiset ovat reippaasti näkyvillä. Yrittämisen vapaus on tuonut heille vapauden viestiä vapaasti. Ehkä he myös tietävät paremmin, että mitä kannattaa sanoa julkisesti ja mitä ei. Jos tapahtuu virheitä, vastuu on ainoastaan itsellään.

Jokainen palkansaajana oleva tietää sen, että kuinka vaikeata on hahmottaa sitä, että millä tyylillä voi viestiä julkisesti, ellei hallitus ja omistajat ole antaneet suhteellisen vapaita käsiä. Yrittäjillä on taas vahva visio siitä, että mitä he haluavat sanoa ulospäin. Ehkä tässä on se suurin ero.