Brändiruhtinas on Ostovallankumous-kirjailija Jukka Aminoffin blogi, mikä käsittelee brändejä, markkinointia, myyntiä, asiakaskokemuksia ja monia muita kiehtovia ilmiöitä ruhtinaallisella otteella.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kulttuuri.
Ibiza Fashion Festival on tyylikäs ja kuuma muotitapahtuma, joka herättää kansainvälistä huomiota.
Ibiza on pieni espanjalainen saari Välimerellä, joka on tunnettu hippien ja julkisuuden henkilöiden retriittinä. 1960- ja -70-lukujen aikana Ibiza nousi hippien keskuudessa suureen suosioon.
Rauhalliset ajat saivat kuitenkin väistyä. Vuosikymmenten aikana Ibiza on noussut maailmankartalle villinä juhlimissaarena, jossa elektroninen musiikki on pauhannut ympäri vuorokauden. Brittibailaajat ovat tuoneet myös oman lisänsä menon yltymiseen.
Ibizan kuumalla saarella tarjotaan villiä boho-muotia.
Kreisibailaamista diskoissa ja konserteissa. Runsaasti drinkkejä. Löhöilyä hiekkarannoilla. Villejä veneajeluja. Pikkubikinejä ja runsaasti paljasta pintaa. Siitä on Ibiza tehty.
Viimeisten vuosien aikana Ibiza on pyrkinyt vähentämään villiä juhlimista, joka on tuonut myös haitallisia sivuvaikutuksia. Siksi Ibiza on päättänyt panostaa ylellisyyteen ja perheystävällisyyteen. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita se, että uusien hotellien tulee olla viiden tähden tasoisia. Onhan Ibiza myös UNESCO:n maailmanperintökohde.
Kuin villi tiikeri. Villejä muotiyhdistelmiä ja leikkauksia oli nähtävillä muotitapahtumassa.
Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Ibiza Fashion Festival, joka panostaa ekologiseen ja eettiseen muotiin. Eettiset teemat ovat nostaneet hurjasti päätään viimeisten vuosien aikana muotiteollisuuden keskuudessa, eli muotitapahtuma on ajan hermolla.
Ibiza Fashion Festivalin on perustanut brittiläinen Karen Windle vuonna 2016. Windlen mukaan kyseessä on eksoottisen saaren ensimmäinen kutsuvierastapahtuma catwalk-tapahtumien osalta. On ymmärrettävää, että tapahtuma on suljettu, koska monet Ibizan vierailijat ovat usein varsin riehakkaalla tuulella.
Ibizan lämmössä yöasutkin ovat niukkoja.
Ylellisestä imagostaan huolimatta muotifestivaali on kaikkea muuta kuin vakavahenkinen tapahtuma. Päinvastoin. Muotitapahtuma korostaa lumoavaan fiilikseen, jossa glitterit säihkyvät ja hymyt loistavat. Samankaltaista henkeä voi hakea Coachella-festivaalilta Yhdysvalloista, mutta nyt ei tarvitse matkustaa Kaliforniaan asti.
Planet Fashion TV on huomioinut tapahtuman ja monet muut muotimediat. Muotitapahtuma on VIP-vieraille, mutta Ibiza on avoin saari, johon kannattaa käydä tutustumassa.
Helsinki Fashion Week panostaa tänä vuonna entistä kovemmin kestävään kehitykseen.
Helsinki Fashion Week teki vuonna 2018 kansainvälistä muotiviikkohistoriaa olemalla täysin ekologinen muotiviikko. Kansainvälinen muotimedia huomioi teeman erittäin näkyvällä tavalla, jonka takia Helsinki Fashion Week'iä pidetään teeman kansainvälisenä lippulaivana. HFW nostettiin myös esille kevään aikana Wired UK -aikakauslehdessä brittiläinen muotisuunnittelija Stella McCartneyn toimesta, koska kyseessä on luova ja innovatiivinen muotiviikko, joka pyrkii edistämään kestäviä arvoja.
Italian Vogue-lehti ylisti vuoden 2018 Helsinki Fashion Week'iä.
"The 2018 edition of the Helsinki Fashion Week has taken place at the Eco Village right outside this beautiful nordic capital city represents a true revolution in its field and concept." - Giusy De Ceglia, Italian Vogue.
Helsinki Fashion Week järjestetään tänä vuonna 19.-22.7., mutta muotijärjestäjä ei ole vielä ilmoittanut pitopaikkaa. Muotiviikolla pyritään menemään vieläkin syvemmälle teeman suhteen, eli muotiviikko haluaa puhutella kaikkia niitä teollisuuden aloja, jotka ovat kosketuksissa muotiteollisuuden kanssa. Tämän vuoden teemana on omavarainen ympäristö, jossa yhdistyvät utopia ja käytännön elämän tosiasiat.
Helsinki Fashion Week tulee antamaan lisätietoja tämän vuoden pitopaikasta ja muista asioita lähiviikkojen aikana, eli kannattaa tarkkailla muotiviikon sivuja ja seurata sosiaalisessa mediassa: http://helsinkifashionweeklive.com
Kirja: Andy - Rock'n Roll Star - Lamppu Laamanen (Johnny Kniga, 2018)
Andy McCoy on suomalainen rokki-ikoni ja yksi tunnetuimmista suomalaisista kitaristeista maailmalla. Nyt kaikkien suomalaisten tuntema Andy valottaa muistojaan Lamppu Laamasen toimittamassa teoksessa Andy - Rock’n Roll Star (Johnny Kniga, 2018). Laamaselle pitää nostaa, että teos tuli viimeisteltyä, koska ajatuksena oli jopa se, että Andy olisi viety pitkälle laivaristeilylle, josta hän ei olisi päässyt pakoon. Teoksen viimeisteleminen oli nimittäin erittäin haastava työ.
Monet tietävät Paroni von Münchhausenin muistelmat, jotka on kirjoittanut kirjailija Rudolf Erich Raspe 1700-luvulla. Teos kertoo saksalaisesta, kuvitteellisesta aatelisherrasta, joka kertoi uskomattomia, mutta sepitettyjä tarinoita. Mutta Andy kertoo uskomattomia tarinoita, jotka ovat täyttä totta. Siksi otsikossa lukee Paroni von Rockhausen. Monien tarinoiden taustoissa vaikuttaa yrtti, eli hasis, marijuana ja tötsy, jonka laillistamisen puolesta rokkikukko Andy heiluttaa sotalippuaan.
“Se olis vaan hyvä, jos jengi polttais enemmän kannabista, eikä vetäs viinaa ja hampustahan voi tehdä mitä vaan: Commonwealthin botskit ei olis kulkenu ilman yrttejä kun kaikki köydet ja purjeet oli tehty hampusta joka on kestävämpää ku mikään vitun puuvilla”, pohtii McCoy.
Vuonna 1962 Pelkosenniemellä syntynyt Andy kertoo teoksen alussa lapsuuden matkastaan Lapista Tukholmaan, jonne hänen isänsä lähti työn perässä. Ruotsin vauhdikas ja vapaamielinen meno vaikutti tietysti siihen, että Andy sai kansainvälisen kasvatuksen, joka myös vaikutti siihen, että hän näki Suomen, erityisesti Helsingin Vuosaareen harmaana paikkana 1970-luvulla. Taiteellinen sielu halusi päästä vapauteen, jonka kautta hän päätyi Pelle Miljoona -rokkibändin kitaristiksi. Kansainvälinen läpimurto tapahtui kuitenkin Hanoi Rocksin kautta.
“Mä en tiedä oliks ne vuodet Tukholmassa mut mun elämän attityydi oli erilainen ku tapiolalaisten ja töölöläisten. Mä kasvoin vapaana, ne kasvo semisloboina - mun mielestä”, muistelee McCoy.
Rokkibändissä on ollut vuosikymmenten aikana lukuisia kokoonpanoja, mutta kaikista tunnetuimmat bändin jäsenet ovat Michael Monroe (laulu), AndyMcCoy (kitara), Nasty Suicide (kitara), Sami Yaffa (basso) ja Razzle (rummut). Tämän kokoonpanon tarina päättyi rumpali Razzlen traagiseen onnettomuuteen vuonna 1984, koska Mötley Crüen laulaja Vince Neil aiheutti vakavan auto-onnettomuuden urheiluautollaan Yhdysvaltain Kaliforniassa. Onnettomuus johti Razzlen kuolemaan, eikä Hanoi Rocks ollut enää entisensä. Basisti Sami Yaffa lähti bändistä. Varsin pian uuden kokoonpanon muodostamisen jälkeen, koko bändi hajosi.
Hanoi Rocks oli 1980-luvun puolivälissä maailman huipulla. Englantilaisen Sounds-lehden lukijaäänestyksen mukaan Hanoi Rocks oli maailman toiseksi arvostetuin yhtye vuonna 1984 ja taakse jäivät Iron Maiden, ZZ Top ja Dio. Guns N’ Roses, Mötley Crüe, Poison, Ratt, Skid Row, La Guns, Billy Idol, Foo Fighters, Manic Street Preachers ja monet muut maailman huippurokkibändit ovat ottaneet vaikutteita Hanoi Rocksilta.
Hanoi Rocks vaikutti kansainväliseen musiikkimaailmaan merkittävällä tavalla, mutta myös suomalaiseen kulttuurielämään. 1980-luvun alun Suomi oli huomattavasti ahdasmielisempi ja takapajuisempi kuin 2010-luvun Suomi.
Vielä ennen Hanoi Rocksin hajoamista Andy teki musiikkikappaleita Alice Cooperin kanssa New Yorkissa, mutta koko projekti kaatui siihen, että Andy sai toiselta amerikkalaismuusikolta valtavasti kokaiinia, eli työmoraali kärsi ja luovat ajatukset olivat toisaalla. Cooper kyllästyi ja katkaisi yhteistyön. Andyn muistelmat ovat muutenkin pehmeiden ja kovien huumeiden marinoimat. Alkoholi ja naiset kuuluvat myös rokkielämään. Soittoura jatkui Samantha Foxin ja Iggy Popin kanssa. Foxin kanssa tehdyn The Best Is Yet to Come’n kanssa Andy sai ensimmäisenä suomalaisena kultalevyn Yhdysvalloissa.
Andyn muistelmissa nousee esille suomalaisten ikävä tapa juhlistaa ja muistaa kansainvälisesti menestyneitä suomalaisia. Hän muistaa tapauksen 1980-luvulta, kun Hanoi Rocks saapui Suomen Tokion suurlähetystöön ja suurlähettiläs oli ylpeä siitä, että suomalaiset olivat menestyneet. McCoyn mukaan he edustivat ennen kaikkea itseään, eivätkä Suomea. Suurlähetystössä ei ollut tarjolla edes Jaloviinaa, vaikka bändi jäsenet pyysivät sitä. McCoyn mukaan suomalaiset eivät osaa tunnistaa lahjakkuuksia ja tämä on suuri ongelma.
Suomalainen media ei ollut aina kovinkaan kohtelias McCoyta kohtaan. Toimittaja Ilkka Kylävaara oli kirjoittanut Hymy-lehdessä vuonna 1987 seuraavan otsikon: “Andy McCoy avomielisenä: Valeraskaus oli raskainta”. Kylävaaran artikkeli vilisee virheitä ja epätotuuksia, jotka saivat McCoyn tuohtumaan. “Minkä ikäinen toi Kylävaara on nykyään? Mä en välitä. Olkoot vaik pyörätuolissa niin mä kaadan sen wheelchairin…”, raivoaa McCoy.
Los Angeles, Lontoo ja Pariisi ovat Andyn lempikaupunkeja, mutta hän on kotiutunut Helsingin Ullanlinnaan. Edesmennyt KOM-ravintola ja ravintola Sea Horse mainitaan teoksessa vakiopaikkoina.
Suuren huomioon nousee myös tapaus, joka tapahtui Andyn ja Bam Margeran välillä Vuorimiehenpuistikon lähettyvillä vuonna 2016. Ullanllinnassa nähtiin ja kuultiin harvinaista sekoilua pitkin iltaa. Rokkimusiikkia huudatettiin kovaa. Kaduille virtsattiin. Älämölö oli huipussaan. Ryyppykaveriksi tuli edesmennyt Arska, joka oli alueen tunnetuin alkoholin nauttija. Lopulta Jackass-tähti Margera singahti ulos Sea Horsesta ja yritti tuhota KOM-ravintolan kyltin ja kultasepänliikkeen ikkunan. Kaikki asiat johtivat lopulta siihen, että sinivuokot veivät Bamin putkaan. Kesäinen madness-hetki oli ohi ja asukkaat saivat yörauhan.
Andy McCoysta kertovan kirjan parhautta ovat avoimuus ja se, että McCoysta paljastuu varsin inhimillinen henkilökuva. McCoy on viihdehahmo ja hän tietää sen, mutta ei sovi kuitenkaan unohtaa, että Andy on myös erittäin merkittävä taiteilija, joka on tehnyt suuria kansainvälisiä saavutuksia. Siksi tämä teos kannattaa lukea.
