Jukka Aminoff

Nyt on tehty paluu maailmantalouden ja -politiikan äärelle.

Iso-Britannia päätti erota Euroopan unionista vuonna 2016 järjestetyn kansanäänestyksen johdosta. Britannian EU-ero astui voimaan vuonna 2020. Britit keskustelevat nykyään Kansainyhteisön, The Commonwealth of Nations, asemasta enemmän kuin aikaisemmin.

Mikä on tämä lähes 2.5 miljardin asukkaan kansainvälinen poliittinen yhteisö jossa on 54 itsenäistä jäsenvaltiota? Kansainyhteisö ulottuu kuudelle mantereella ja sijaitsee viiden valtameren rannikolla. Kansainyhteisön alueella asuu 32 prosenttia koko maailman väestöstä ja valtioiden alueet kattavat 21 prosenttia koko maapallon pinta-alasta.

Yhteisöön kuuluu pinta-alaltaan maailman suurimpia ja pienimpiä valtioita. Myös vauraimpia ja köyhimpiä valtioita. Kyseessä on kulttuurillisesti rikas ja elinvoimainen yhteisö, joka tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia.

Teoksessa käydään läpi syitä jotka johtivat Britannian eroon Euroopan unionista. Tämän jälkeen käydään yhteisön historiaa läpi, eli miten Kansainyhteisöstä tuli Kansainyhteisö ja mitkä tekijät liimaavat valtioita yhteen aina Amerikasta, Euroopan ja Afrikan kautta Aasiaan sekä Australiaan?

Myöhemmissä kappaleissa käydään läpi Kansainyhteisön taloutta läpi, joka voi kiinnostaa Suomen elinkeinoelämän edustajia, koska Kansainyhteisö tarjoaa houkuttelevan vientimarkkinan. Samoin käydään läpi Kansainyhteisön asemaa maailmanpolitiikassa, koska geopolitiikka on tehnyt paluun ja valtioiden välinen kilpailu on koventunut.

Mikä on Kansainyhteisön asema maailmassa, joka elää vahvassa keskinäisriippuvuudessa? Samaan aikaan perinteinen etupiiripolitiikka ja kansallinen etu ovat tehneet paluun. Teoksessa sivutaan maailmanpolitiikan ja -talouden ajankohtaisia kysymyksiä.

Samoin pohditaan neljännen teollisen vallankumouksen vaikutuksia, mahdollisuuksia ja riskejä Kansainyhteisön alueella. Unohtamatta koulutuksen, kehitysyhteistyön ja kulttuurin asemaa yhteisön sisällä.

Tämä kirja on suunnattu Suomen poliittisille päättäjille, virkamiehille, elinkeinoelämän edustajille ja monille muille toimijoille, jotka ovat mukana kansainvälisissä hankkeissa. Teos sopii kansainvälisen politiikan ammattilaisille yhtä hyvin kuin yritysjohtajille ja yrittäjille, sekä muille toimijoille. Kirjan avulla halutaan kurkistus Kansainyhteisön keskuuteen, joka voi tarjota yllättäviä mahdollisuuksia.

Saatavuus: Amazon

Suomi on itsenäisyyden alkuvuosista lukeutunut läntisten demokratioiden keskuuteen. Nykyisen lännen katsotaan muodostuneen kuitenkin vuonna 1941, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill allekirjoittivat Atlantin julistuksen (eng. Atlantic Charter), jonka keskeisenä arvona on, että ihmiset saavat elää vapaana pelosta ja puutteesta. Näistä arvoista muodostui toisen maailmansodan jälkeinen länsi, jonka arvot vetoavat moniin ympäri maailman, koska tyrannian ja pelon alla elävät arvostavat vapauden arvoja suuresti.

Suomen entinen Washingtonin suurlähettiläs ja ulkoministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaari on kirjoittanut uuden teoksen nimeltä Lännen jälkeen (Docendo, 2019). Valtasaari kuvailee kuinka länsi syntyi, mikä on lännen nykyinen tila ja mitkä asiat muuttavat nykyistä maailmanjärjestystä sekä haastavat länttä.

Suomen kylmän sodan aikaista ulkopolitiikkaa kutsuttiin puolueettomuudeksi, joka loi monille sellaisen harhakäsityksen, että Suomi olisi ollut lännen ja idän välisessä harmaassa maastossa. Suomi oli tosiasiassa suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella, mutta arvoiltaan tukevasti läntisessä maailmassa. Kylmän sodan aikana Suomi pyrki kaikkiin mahdollisiin läntisiin yhteistyöjärjestöihin, jotka olivat liikkumatilan sisäpuolelle. Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa, Suomen liikkumatila suureni. Suomi hakeutui NATO:n rauhankumppaniksi, EU:n jäseneksi, otti valuuttakseen euron ja hankki itselleen amerikkalaiset Hornet-hävittäjät. Suomesta tuli maailmalla monien tuntema teknologiavaltio ja Nokian puhelimet valloittivat maailmaa. Suomen henkinen ilmapiiri vapautui ja ovet länteen avautuivat todenteolla.

Kylmän sodan jälkeinen aika aina vuoden 2007 globaaliin talouskriisin ja Georgian sotaan asti oli sisäisten ja ulkoisten vakauksien kulta-aikaa. Tämän ajanjakson aikana Euroopan unioni ja NATO laajenivat Itä-Euroopan maihin sekä taloudellisen globalisaation ansiosta Euroopan maat jatkoivat vaurastumistaan. Globaali talouskriisi levisi Yhdysvalloista myös Eurooppaan eurokriisin muodossa. Työttömyys nousi Euroopassa roimasti, erityisesti Välimeren maissa, joka loi pohjaa populismin nousulle.

Venäjä oli vuoteen 2013 mennessä kartuttanut suosiotaan ja monien ennakkoluulot olivat hälventymässä, mutta Venäjä veti itseltään maton alta, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan itselleen Ukrainalta ja sotii edelleen Itä-Ukrainassa. Näiden asioiden seurauksena Yhdysvallat ja EU asettivat pakotteita Venäjälle ja maan talous notkahti reippaasti alaspäin. Venäjä on kuitenkin hieman toipunut, mutta Moskovassa ja muualla on nähty suurmielenosoituksia sekä venäläisiä huolettaa hintojen nousu, köyhyys ja korruptio. Venäjä on ajautunut pysähdyksen olotilaan. Venäjä on maailmalla vasta kahdenneksitoista suurin talous, Etelä-Koreakin kiilaa maan edelle. Lännen ja Venäjän väleissä ei näytä olevan parantumisen merkkejä.

Ukrainan kriisin takia Suomi on katsonut väkevästi kohti Yhdysvaltoja tiivistäen kahdenvälistä yhteistyötä sekä harjoitellen ahkerasti NATO:n kanssa. Suomi edistää Euroopan unionissa puolustusulottuvuuden kehitystä, koska kaikkien läntisten turvallisuusrakenteiden kehittäminen katsotaan Suomen eduksi. Yhdysvallat on noussut myös Suomen kolmanneksi suurimmaksi vientikumppaniksi Saksan ja Ruotsin jälkeen.

Valtasaari luettelee teoksessaan runsaasti asioita, jotka haastavat lännen etuja. Lännen sisäisiä arvoja ja valtasuhteita pyritään sekoittamaan hybridivaikuttamisen keinoin ja sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä epävakauttamiseen käytetyistä kanavista. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama sanoi vähän aikaa sitten CNN:n haastattelussa, että päättäjien tulisi välttää sosiaalista mediaa ja televisiota, kun he tekevät päätöksiä. Näin voidaan vähentää epämieluisia vaikuttamisyrityksiä, eli propagandan vaikutusmahdollisuuksia. Valtasaaren mukaan Venäjä pullistelee aseillaan ja nettihakkereillaan. Kiina taas pyrkii edistämään etujaan talouden keinoin, mutta Hongkongin demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kannattavat mielenosoitukset ovat tuoneet Kiinan huonossa valossa esille.

Yhdysvallat ja EU ovat taloudeltaan samankokoisia, eli taloudellisia jättiläisiä. Länteen kuuluu myös muita maita, eli lännellä menee lujaa. Valtasaaren mukaan lännellä on kuitenkin kolme isoa haastetta, jotka ovat ydinaseiden paluu maailmanpolitiikan näyttämölle, teknologioiden nopea ja raju kehitys sekä ilmastonmuutos. Otsikko on tarkoituksella on herättelevä, koska Valtasaarea huolettaa erityisesti se, ettei EU:lla ja yleisesti lännellä ole selkeää yhteistä strategiaa, jonka avulla länsi tulisi menestymään jatkossa. Ehkä sellainen kuitenkin löytyy.

Valtasaaren teos on sujuvalla ja kielirikkaalla tavalla kirjoitettu, joka puree kaikkiin lukijoihin. Vaikka käsiteltävä aihe on vakava, mutta Valtasaari on kuitenkin säilyttänyt kuuluisan, hyvän huumorintajun. Tarinoita ja sutkautuksia teoksessa riittää yllin kyllin.