Tämä on tietokirjailija Jukka Aminoffin CITY-lehden blogi. Kirjat Luksus (2015), Ostovallankumous (2015), Social Selling Luxury (2016), Modern Luxury (2020), Myynti: Rakkaudesta antamiseen (2020), Luksus No. 2 (2020) ja Kansainyhteisö (2020).
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintolat.
Kauniaisten Deli Rasoi -intialaisravintolassa voi kohdata nykyaikaista intialaista suunnittelua.
Kauniainen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja pääkaupunkiseudun pienin kaupunki. Tuttavalliselta nimeltään Grania pidetään Suomen Monacona, joka on rikas, koska matala veroprosentti lumoaa kuin seireenin kutsu äveriäitä ja säästöhenkisiä asukkaita. Vuonna 2018 ilmestyneen New York Timesin artikkelin mukaan Kauniainen on maailman onnellisin paikkakunta.
Kauniaisten Deli Rasoi -ravintolassa on tilaa hengittää, rentoutua ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta.
Kauniaisten historia perustuu varakkaiden kesäasukkaiden houkuttelemiseksi alueelle, koska vuonna 1906 perustettiin AB Grankulla, joka rakensi suuren määrän isoja huviloita. Huvilayhdyskunnan perustaminen ei jäänyt huomaamatta aikansa suihkuseurapiireissä, koska Stockmann-tavaratalon omistajiin kuuluva konsuli Frans Stockmann oli rakentamassa alueelle linnamaista suurhuvilaa, mutta Stockmann menehtyi espanjantautiin, jonka seurauksena huvila jäi viimeistelemättä.
Vuonna 1920 Kauniaisista muodostui itsenäinen kauppala, jonka seurauksena alueesta muodostui itsenäinen kokonaisuus. Tyypillisen 1960-luvun hengessä Kauniaisten keskustaan rakennettiin tyypillinen betonielementtikeskusta, joka ei saavuttanut suuria suosionosoituksia. 1990-luvun loppupuolella alkoi nykyaikaisen Kauniaisten keskustan rakentaminen. Arkkitehti Kai Wartiainen suunnitteli kauppakeskus Granin, eli samainen arkkitehti, joka on suunnitellut Ruoholahden Hich Tech Centerin, jossa F-Secure ja monet muut yritykset pitävät päämajaansa.
Voidaan sanoa, että Kauniaisten uusi keskusta on saavuttanut nykyaikaisen muotonsa vasta vuonna 2020 ja kehitystyö jatkuu edelleen. Kauniaisten keskusta on nykyään toimiva, pohjoismaiseen tapaan hienostunut ja keskustassa on sopiva määrä palveluja, jotka ovat sopivia lähes 10 000 asukkaan kuntaan.
Raikas, valoisa, nykyaikainen ja ylellinen. Kauniaisten Deli Rasoi -ravintolassa voi nauttia lounasta kuin illallista.
Ajattelin vierailla Kauniaisten keskustan uudessa Deli Rasoi -ravintolassa, joka tarjoaa intialaista ruokaa ja ravintola edustaa Granin uutta henkeä. Perinteisesti intialaiset ravintolat ovat valaistukseltaan hämäriä, värikkäät itämaiset matot ja verhoilut tuovat ravintoloihin omat lisänsä. Deli Rasoi on myönteinen poikkeus, koska kyseessä on moderni, valoisa, ylellinen, ilmava ja raikkaan oloinen intialaisravintola, jossa on modernia intialaista tyyliä.
Deli Rasoi kuvastaa nykyaikaisen ja vaurastuvan Intian tunnusmerkkejä.
Ystävällisen ja täsmällisen oloinen tarjoilijatar ohjasi pöytään ja otti tilauksen vastaan. Päätin tilata Beef Jalfrezi -annoksen, jossa on naudanlihaa, paprikaa, herneitä, sipulia, chiliä, tomaattikastiketta, kuminaa, inkivääriä ja korianteria. Kyytipojaksi valitsin veden.
Intialaista ruokaa tehdään kuumalla liekillä ja suurella tunteella.
Brittiläisintialainen lordi Karan Bilimoria olisi voinut olla eri mieltä kyytipoikani kanssa. Muistan lordi Bilimorian vuodelta 2008, kun hän esiintyi Cambridgen yliopiston seminaarisalissa parillesadalle hengelle. Bilimoria on Cobra Beer -olutmerkin perustaja ja hän sanoi, että Cobra Beer on ainoa ja oikea valinta tulisen ja mausteisen curryruoan kanssa, koska olut sammuttaa tulisuuden ja antaa sopivan säväyksen. Bilimorian olutmerkki on nykyään yksi suosituimpia olutmerkkejä Intiassa ja intialaisten keskuudessa. Kyseessä on lager olut, joka tarjoillaan jääkylmänä. Bilimoria tarjoili seminaariväelle Cobra Beer -oluttaan, joka ei ollut lainkaan hullumpaa. Nautin toisen ja kolmannen.
Mausteet ja yrtit ovat intialaisen ruoan sielu.
Deli Rasoissa on tarjolla suomalaista lager olutta, joka sopii varsin hyvin tulisen ja mausteisen curryruoan kanssa.
Kuuman grillin, voimakkaiden mausteiden ja tuoreiden yrttien maun maistaa ruoassa.
Deli Rasoin annokseni oli herkkullinen ja näyttävä. Viisi tähteä. Seuralaiseni valitsivat vegaani- ja kana-annokset, jotka olivat sopivan mausteisia ja kehuivat annoksiaan. Kauniaisten Deli Rasoi on mainio ravintola, jossa kannattaa käydä.
Kauniaisten Deli Rasoi sopii vegaaneille ja lihansyöjille sekä alkoholittomille ja alkoholillisille.
Kauniaisissa on kuljettu kauas 1980-luvusta jolloin pitäjäruoaksi valittiin hernekeitto, punssi, letut ja kuningatarhillo. Kauniaisissa näkyy nyky-Suomen kansainvälisyys, jossa mausteinen intialainen ruoka valloittaa suomalaisten sydämet yhtä suurella vauhdilla kuin intialainen jooga ja meditaatio.
Hämeen linna on yksi Suomen suurimmista linnoista. Keskiaikaisen kivilinnan alueet ovat säilyneet yhtenäisinä.
Kotimaan matkailu on nyt suosiossa. Hämeenlinna ja Hattula ovat ovat Hämeen helmiä. Paikkakunnat ovat naapurikuntia, jotka sisältävät paljon kiehtovia asioita aina historiasta nykyaikaiseen elämäntyyliin. Vain tunnin matkan päässä Helsingistä on mahdollisuus vierailla keskiaikaisissa kohteissa, koko kansan paikoissa ja luksuskohteissa. Hämeen keskiaikainen kivilinna ja suuret keskiaikamarkkinat, Kantolan megakonserttialue kansainvälisine supertähtineen, ja Aulangon ja Vanajanlinnan luksuspalvelut vetävät puoleensa. Hämeenlinna ja Hattula sijaitsevat Suomen kasvukäytävässä Helsingin ja Tampereen välimaastossa. Molemmat paikkakunnat kasvavat kovaa tahtia ja paikkakuntien keskeiset sijainnit vetävät puoleensa. Hämeenlinnassa ja Hattulassa on nähtävillä Ruotsin ja Venäjän vallan aikaista historiaa ja suomalaista romantiikkaa.
Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat ovat Suomen suurimmat ja keräävät vierailjoita Suomesta ja ulkomailta. Pitäisi enemminkin puhua keskiaikaisesta maailmasta, koska linna, kentät ja puistot ovat kokonaisuudessaan markkinoiden käytössä monen päivän ajan.
Häme on ollut Ruotsin vallan ajoista lähtien Suomen ruoka-aitta ja alueella on runsas määrä kartanoita. Hämeen Härkätietä pitkin on aikoinaan kuljetettu ruokaa Turun alueelle. Siksi alueella on tehty keskiaikaisia löytöjä. 1200-luvulla perustetulla Lepaan kartanon alueella sijaitsee yksi Suomen julkisista salaisuuksista. Nimittäin täällä voi suorittaa viininvalmistajan tutkinnon. Lepaa sijaitsee Hattulan kunnassa, joka on Hämeenlinnan naapurikunta. Kartano päärakennuksessa on nykyään ravintola-, -kokous ja saunapalveluja.
Lepaan kartanon viinitilalla voi opiskella myös viininvalmistajaksi.Kuin olisi ulkomailla. Lepaan kartanon viinitarhassa silmä lepää.Lepaan kartanolla on myös tarjolla kuplivaa ja kuohuvaa.Lepaan kartanolta voi ostaa kukkia mukaan.Lepaan kartanon alueella tapahtuu paljon. Tilan viinejä voi ostaa mukaan, pelata golfia ja nauttia kartanon ravintola- ja saunapalveluista.
Laajemmin koko Lepaan alue on HAMK:n hallinnassa. Hämeen ammattikorkeakoulu tarjoaa mahdollisuuden opiskella puutarhanhoitoa ja maisemasuunnittelua. Opiskelijat ovat muotoilleet Lepaa Golfin kentät. Hämeenlinnan ja Hattulan alue tunnetaan Suomen Tiilaaksona. Hattulan, Aulangon ja Vanajanlinnan golfkerhot ovat alueella.
Hämäläistä luksusta. Ruhtinaskunnan aikainen vaatimaton metsästysmaja. Vanajanlinnassa on suuren maailman tuntua ja englantilaistyyppisen kivilinnan on suunnitellut sama arkkitehti, joka on piirtänyt Helsingin Stockmannin tavaratalon.Vanajanlinnan pääsisäänkäynnin käytävä on näyttävä. Vanajanlinnassa voi nauttia yöpymisestä, ravintoloista, baareista, golfista, luksustason henmottelupalveluista ja monista muista.
Vanajanlinnan kartano sekä Aulangon hotelli-, puisto- ja kylpylä ovat hyviä kohteita. Aulangon huikeita maisemia on kiittäminen tehdaspatruuna Hugo Standertskjöldiä, joka teki Aulangosta romanttisen englatilaistyyppisen puistoalueen, josta löytyy monia maamerkkejä aina Joutsenlammesta, kivilinnaan ja huvimajoihin. Standertskjöld oli ruhtinaskunnan aikana Suomen rikkain mies ja rikkaudet tulivat Venäjän ja Britannian markkinoilta. Standertskjöld kaupunkiasuntona toimi presidentilinnan naapurissa oleva kaupunkipalatsi, joka toimii nykyään korkeimman oikeuden talona. Aulanko oli Standertskjöldin vapaa-ajan paikkansa, jossa järjestettiin suuren maailman juhlia, joissa samppanja kuohui ja ilotulitukset valaisivat taivaan. Aulankoon toimitettiin myös Suomen ensimmäinen Rolls-Royce. Nykyään Aulanko toimii hotellina, kylpylänä ja golfkeskuksena.
Vanajanlinna on taas Rosenlewin teollisuussuvun rakennuttama englantilaishenkinen kartanollinna, joka oli tarkoitettu metsästysmajaksi. Vanajanlinnan arkkitehtinä toimi Sigurd Frosterus, joka suunnitteli myös Helsingin Stockmannin tavaratalon. Vanajanlinnassa on hotelli, ravintoloita, baareja, golfkeskus ja luksustason hemmottelupalveluja.
Haarniskataistelun aika. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla tapahtuu paljon.
Hämeessä on keskiaikaista historiaa kuten Hämeen linna ja kivikirkkoja. Tämän vuoden keskiaikamarkkinat ovat virtuaaliset, mutta ne ovat Suomen parhaimmat keskiaikamarkkinat, tai pitäisi enemminkin puhua keskiaikaisesta maailmasta, koska linna, kentät ja suuret puistot ovat käytössä. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla on koettu haarniskatappeluja, hevosturnajaisia ja sotilasparaateja. Keskiaikamarkkinoilla on ollut tarjolla keskiaikaista olutta, ruokia kuten grillattua possua ja juureksia, koruja, miekkoja, haarniskoja, vaatteita, musiikkia, sekä paljon muuta. Keskiaikamarkkinoista tekee ainutlaatuisen sen, että Hämeen linnan alue on kokonaisuudessaan käytössä ja innokkaimmat voivat pukeutua keskiaika-asuihin ja majoittua teltoissa nauttien keskiaikaisesta ritaritunnelmasta.
Hattulassa sijaitseva Parolan leijona on komea näky.
Parolan panssarimuseo on myös auki, jos sotahistoria kiinnostaa. Panssarimuseossa on nähtävillä uusia ja vanhoja panssarivaunuja aseita. Parolan panssariprikaatin alueella on myös Parolan leijona, jonka alueella tsaari Aleksanteri II katsasti Suomen sotaväkeä. Parolassa on ollut Ruotsin vallan ajoista lähtien suuri varuskunta ja ruhtinaskunnan aikana Hattulaan ja Hämeenlinnaan rakennettiin suuria määrä kasarmirakennuksia, joissa sotilaat asuivat. Paikkakuntien asema koheni, kun Hämeenlinnaan rakennettiin Suomen ensimmäinen junaratayhteys 1850-luvun puolivälissä.
Hämeenlinnan keskustan arkkitehtuuri on komeaa. Torin laidalla sijaitsee Ruotsin kuningas Kustaa III suunnittelema kirkko.
Hämeessä on mahdollisuus harrastaa urheilua. On kyse sitten golfista, uinnista, moottoriurheilusta, jääkiekosta, jalkapallosta tai monista muista urheilulajeista. Ahveniston maauimalassa voi käydä uimassa ja moottoriradalla voi paahtaa autojen kanssa.
Guns N' Rosesin kitaristi ja supertähti Slash soittamassa Kantolan konserttialueella Hämeenlinnassa vuonna 2017.
Hämeenlinnan verkatehtaalla on paljon kulttuuria aina elokuvista, teatteriin ja taidenäyttelyihin. Kantolan supertähdillä varustetut jättikonsertit ovat tuoneet paljon uusia vierailijoita viimeisten vuosien aikana. Kantolan megakonserttia ei tänä vuonna järjestetä. AC/DC, Metallica ja Guns N' Roses olivat hyviä ja konsertit ovat keränneet satojatuhansia vierailijoita yhteensä.
Vuonna 2016 Hämeen linnassa järjestettiin kansainvälinen haarniskanäyttely.
Häme on sisämaassa, mutta alueella on erinomainen vesistö. Vanajavettä pitkin voi seilata Hämeenlinnasta Tampereelle asti, mutta monet jämähtävät “puolimatkan” krouviin nimittäin Mierolan sillalle ja satamaan, jossa on grilliravintola ja nykyaikainen terassialue. Ravintolasta voi seurata vesiliikennettä. Pienet ja tehokkaat moottoriveneet ja vesiskootterit ovat alueella tuttu näky. Suomen ensimmäisellä junaraideyhteydellä pääsee nopeasti Hämeenlinnaan, koska matkaa on vain sata kilometriä Helsingistä. Autolla pääsee perille moottoritietä pitkin alle tunnissa. Hämeenlinna ja Hattula nostavat suosiotaan.
Lisäys 22.7.2020:
Hämeen linnan keskiaikafestivaalit järjestetään sittenkin 14.-16.8.2020 muuttuneen koronatilanteen takia.
Pietari on miljoonametropoli aivan naapurissa. Kirjailija Arvo Tuominen vie lukijan kiehtovalle matkalle uutuuskirjassa Pietari - Arvo Tuomisen matkassa (readme.fi, 2020).
Pietari on monelle suomalaiselle tuttu, mutta tuntematon kaupunki. Harvat suomalaiset tiedostavat, että Pietari on väkiluvultaan Euroopan neljänneksi suurin kaupunki. Edelle menevät ainoastaan Turkin pääkaupunki Istanbul, Venäjän pääkaupunki Moskova ja Britannian pääkaupunki Lontoo. Pietarissa asuu päälle viisi miljoona asukasta, kun väkiluku mitataan kaupungin virallisten rajojen mukaan. Pietarissa asuu lähes saman verran väkeä kuin koko Suomessa yhteensä. Toisten lukujen mukaan kaupungissa asuu yli seitsemän miljoonaa asukasta. Globaali metropoli sijaitsee siis aivan nurkan takana.
Pietarin arkkitehtuuri on kiehtovaa.
Pietari nostattaa tunteita puolesta ja vastaan, koska Pietarin kaupungin perustaminen tarkoitti myös sitä, että sotia käytiin Venäjää vastaan varsin usein. Keisarillisen Venäjän aikana Pietarista tehtiin Venäjän pääkaupunki, koska tsaari Pietari Suuri halusi länsimaistaa Venäjää, jota hän piti takapajuisena. Pietarista kasvoi varsin lyhyessä ensin eurooppalainen metropoli ja myöhemmin globaalin tason metropoli. Pietarista tuli Venäjän näyteikkuna länteen. Nykyajan Pietaria voidaan kuvailla tyyliltään samanlaiseksi kaupungiksi kuin mitä se oli Venäjän keisarikunnan aikoihin. Pietarissa puhaltavat samat trendit kuin muuallakin maailmassa. Kulttuuritarjontaa on jokaiseen makuun, eli undergroundia, koko kansan paikkoja ja ylellisiä elämyksiä.
Tsaari Pietari Suuren rakennuttama Pietarhovin palatsi vetää vertoja oman aikakautensa eurooppalaisille palatseille.
Kirjailija Arvo Tuominen tuntee Karjalan ja Pietarin kuin omat taskunsa. Tuominen on järjestänyt vuosien ajan opaskierroksia suomalaisille matkailijoille, kirjoittanut kirjoja, juontanut dokumentteja televisiossa, eli hän tietää mistä kirjoittaa. Tuomisen uusin kirja Pietari - Arvo Tuomisen matkassa (readme.fi, 2020) vie lukijan monivivahteiseen kaupunkiin, joka on rikas tarinoista. Pietari ei ole suinkaan mikään venäläinen kaupunki, vaan historian saatossa monet eurooppalaiset ovat jättäneet kaupunkiin omat jälkensä, myös monet suomalaiset. 1800-luvun loppuvaiheessa Pietarissa asui enemmän suomalaisia kuin yhdessäkään suuriruhtinaskunnan suurkaupungissa. Venäjän pääkaupungin lumo kutsui puoleensa. Onhan Pietari Pohjolan Venetsia. On kyse sitten vanhoista tai nykyaikaisista rakennuksista, tai rappiosta ja modernista luksuksesta. Pietarin kaupungissa on mahdollista nähdä eri aikakausien kerrostumia.
Pohjolan Venetsia. Pietarin kanaalit muistuttavat siitä, että kaupunki on saanut vaikutteita Italiasta.
Suomen ja Venäjän välinen vuorovaikutus kasvaa vuodesta toiseen. Helsingin ja Pietarin välille rakennettiin nykyaikainen junayhteys kymmenen vuotta sitten. Suomi sai itselleen etuoikeuden ainoana ulkomaisena valtiona, koska ainoastaan Moskovan ja Pietarin välille oli rakennettu nykyaikainen yhteys. Vuoden 2020 alussa ilmoitettiin, että Allegro-junan suosio oli kasvanut 15 prosentilla kuljettaen yli puoli miljoonaa matkustajaa.
Keisarinna Elisabet rakennutti Talvipalatsin, joka on italialaisarkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin käsialaa.
Pietari on tehnyt paluun kansainväliseen kapitalismiin, jonka seurauksena kaupunki on eri tavoin avoinna kuin aikaisemmin. Länsimaiset brändit ovat hyvin edustettuina kaupungissa, eli valikoimaa riittää niille, jotka haluavat tehdä ostoksia. Tuominen luettelee uutuuskirjassaan paljon sopivia vierailukohteita, jotka ovat ostospaikkoja, ravintoloita, baareja, kulttuurikeskuksia, museoita, nähtävyyksiä, kirkkoja ja monia muita paikkoja. Nähtävää riittää, eikä kaikissa kohteissa ole mahdollista vierailla yhden käynnin aikana. Siksi monet suomalaiset ovat intoutuneita vierailemaan kaupungissa säännöllisesti.
Pietarin valkoiset yöt. Pietarin kaupungin loiston näkee parhaiten Nevalta käsin.
Nykyisen pandemian aikana matkaaminen on rajoitettua, mutta Tuomisen mainion Pietari-kirjan avulla voit tehdä nautinnollisen nojatuolimatkan ja suunnitella tulevaa Pietarin matkaa, jonka voit toteuttaa, kun ajat ovat taas normaalit.
Suomen rokkielämän jokapaikanhöylä Lamppu Laamanen oikealla. Vasemmalla hippitaiteilija Mazhar Albekoglun. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
Tapaamme Helsingin Ullanlinnan svengaavassa Lungi-ravintolassa. Ikoninen rokkikirjailija Lamppu Laamanen saapuu paikalle rouhean rennolla asenteella. Lampulla on päällä karhea muotityyli, joka on hänen tavaramerkki. Haastattelun ajaksi Lamppu tilaa itselleen rokkihengen mukaisesti kylmän huurteisen, eli oluen.
Suomessa eletään vielä aikaa koronakriisin aikaisessa maailmassa, jossa ravintolat ovat juuri saaneet avata ovensa. Vielä on rauhallista, mutta kaupungin yllä leijuu kesäinen ja lämmin tunnelma.
Istahdamme mukavien nojatuolien ja sohvien äärelle, joiden vieressä on paljon nykyaikaiaisia aikakauslehtiä nykyisyydestä ja menneisyydestä. Korkeavuorenkadulla alkaa olla elämää. Elämme uusia vapauden aikoja.
Toimittaja- ja kirjailija Laamanen on rokkimaailman monitaituri ja jokapaikanhöylä, joka on julkaissut muutaman vuoden sisään kirjat Roudarit – vastuun ja kamojen kantoa jo vuodesta 1965 (Johnny Kniga, 2018), Andy – Rock'n'Roll Star (Johnny Kniga WSOY 2018) ja Äkkijyrkkä – Jumala ja erotiikka (Johnny Kniga WSOY 2019).
Taitelijaelämää. Rokkitähti Andy McCoy ja kuvanveistäjä Kimmo Kaivanto nautiskelemassa ravintola Sea Horsessa. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
Legendaksi nousseen Andy-kirjan kustannussopimus allekirjoitettiin vuonna 2013. Kyseessä oli uskomaton seikkailu, jota työstettiin Suomessa, Portugalissa ja Intiassa. Roudarit-kirja jäi Andy McCoyn kirjan varjoon, mutta kyseessä on maailman ensimmäinen kirja roudareista, jotka ovat musiikkimaailman raskaan työn raatajia.
Nyt ei enää kirjoiteta Laamasesta, vaan tuttavallisesti Lampusta, joka on ollut hänen kutsumanimi jo kouluajoilta. Lamppu-nimi viittaa siihen, että hän oli besserwisser ja on edelleen. Oluella istuessa Lamppu saattaa kysyä, että kenen suunnittelemat ovat U. Kaleva -baarista vielä tutut kolpakot? Oikea vastaus ei ole muotoilija Tapio Wirkkalan vaan muotoilija Oiva Toikan.
- Lähes kaikki antavat väärän vastauksen, hehkuttaa Lamppu hymy huulillaan.
Lamppu ei ole kuitenkaan mikään eilisen teeren poika rokkiskenessä.
- Valmistuin ylioppilasmerkonomiksi ja myin väkisin kirjoituskoneita ostajille, jotka eivät kirjoituskoneita edes halunneet. Sitten siirryin töihin Stockmannille ja muistan kuinka näyttelijä ja diiva Ella Eronen (1900-1987) saapui ostamaan iltapäivälehtiä tupakka- ja -lehtiosastolta. Erosen ostohimot olivat työpäiväni kohokohtia. Pian päädyin töihin Stockmannin varastoon Pitäjänmäelle ja sieltä Akateemiseen Kirjakauppaan. Välissä oli kyllä tiskijukan hommia ja hioin jossakin vaiheessa parketteja. Sitten aivan yhtäkkiä eräs tuttu sanoi että mene Laajasalon opiston radiolinjalle.
Lamppu pääsi opiskelijahaun kautta opiskelemaan radiotyötä 1990-luvun alussa. Opiskelijoiden piti välittömästi hakea harjoittelupaikkaa sopivalta radioasemalta. Lampun valinta oli selvä, kun hän sanoi, että radiossa on sama miltä näyttää ja haisee.
- Sanoin heti, että menen harjoittelijaksi Radio Cityyn, joka oli vuonna 1985 perustettu kapinahenkinen rokkiradio, sanoo Lamppu jämäkästi.
Kun Gillan murjaisi vitsin. Deep Purplen laulaja Ian Gillan ja rumpali Ian Paice. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
Radio City ei ollut pelkkä radiokanava, vaan radioaseman päämajana toimi Helsingin Ruoholahdessa sijainnut Lepakkoluola, mikä oli toiminut aiemmin maalivarastona. Taustavoimana toimi Elävän musiikin yhdistys ELMU ry. Lepakosta tuli käsite ja eläimellinen kulttuurikeskus. Lamppu työskenteli mm. Njassan, Norpan, Uugen, Bellon sekä Marioiden Veitolan ja Guzeninan (silloin vielä Lindell) kanssa.
- Harjoittelujaksosta tulikin pitkäaikaisempi suhde Radio Cityyn. Tein yli viisikymmentä Pärstäkerroin-ohjelmaa, joissa haastattelin yhteiskunnallisesti vaikuttavia merkkihenkilöitä, lähinnä musiikin saralta. Lepakko ei tuntenut minkäänlaista vuorokausirytmiä, vaan paikassa juhlittiin ja pyörittiin koko ajan, muistelee Lamppu.
Radio Cityn railakkaiden vuosien jälkeen Laamanen jatkoi jokapaikanhöylänä. Seuraavaksi oli vuorossa Rumba-musiikkilehti, joka jäi Lampun rokkivarjon alle.
- Rumban aikana tein kaikkea. Kävin konserteissa, tein levyarvosteluja ja haastattelin muusikoita. Kaikesta piti myös kirjoittaa, kulttuurihistoriaa. Mieleenpainuvin kokemus oli Deep Purplen laulaja Ian Gillanin ja rumpali Ian Paicen haastattelu. Paice oli hiljaa, mutta Gillan puhui. Gillan kertoi tarinan vanhasta ja nuoresta sonnista… (tarina on sensuroitu), naurahtaa Lamppu.
2000-luvun alussa alkoi Lampun maine tunnettuna kirjailijana. Lampun haaveena oli päästä arkkitehdiksi, mutta hänestä tuli sanojen arkkitehti. Lamppu oli kuitenkin ehtinyt kirjoittamaan pari kirjaa 1990-luvun puolella, eli suositukset olivat kunnossa.
- Soitin Tavastia Klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaalle ja ehdotin klubin historiikin kirjoittamista. Merimaa sanoi, “Tee se.”. Siitä se sitten lähti. Vuonna 2000 ilmestyi Tavastia Klubi, Helsinki (Like). En halunnut tehdä Tavastialle mitään perinteistä historiikkia, jossa olisi ollut pelkkä luettelo keikkakalentereista, vaan Tavastia Klubi, Helsinki -kirjaan sisältyy klubin historiaan perustuvia tarinoita romaanihengessä, toteaa Lamppu.
Tavastia Klubi -kirjan jälkeen Lampussa syttyi runosuoni. Syntyi teos Mies joka nukahti kävellessään, runoja (Like, 2002). Teoksessa näkyy Lampun herkkä puoli ja särkyvä puoli. Muutaman vuoden kuluttua oli paluu rokkikirjallisuuden pariin.
Pelle Miljoonan ja Lampun hengellinen matka Intiaan. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
- Ehdotin WSOY:lle, että tekisin elämäkerran laulaja Pelle Miljoonasta. Kustantaja suostui ajatukseen. Lähdimme sitten Pellen kanssa Intiaan työstämään teosta, mutta totesimme muutaman päivän jälkeen, ettei tästä yhteistyöstä tule yhtään mitään. Pelle kirjoitti omaelämäkerran Elossa ja potkii!! (WSOY, 2004), minä kirjoitin teoksen Matkalla tuntemattomaan - Pelle Miljoona muiden mukaan (WSOY, 2005), muistelee Lamppu.
Ykkösellä sisään. Laulaja Dave Lindholm antoi teoksen mennä läpi ilman ennakkotarkastusta. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
2010-luvulla käynnistyi uusi kirjahanke muusikko Dave Lindholmin kanssa. Yhteistyö oli kuitenkin tuttua rokkilegenda Lindholmin ja rokkikynä Laamasen kesken, koska vuonna 2001 oli ilmestynyt Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta (Like).
- Yhteistyö Daven kanssa oli todella helppoa. Tein haastattelut, kirjoitin, ja Dave halusi nähdä kirjan vasta, kun se oli painettu. Dave ei siis tarkastanut sanaakaan etukäteen. Näin syntyi Dave Lindholm – tietenkin, henkilökuva (Johnny Kniga, 2015), huokaisee Lamppu helpottuneena.
Lampun sanalliset sävelet ovat vieneet hänet välillä rokkiskenen ulkopuolelle. Nyt puhutaan emollisesta hardcore-menosta.
- Kirjoitin vuonna 2011 Otavan julkaisemaan Sata sotakohtaloa -antologiaan osion Viipurinlahden puukotus piinaa Tom of Finlandia. Siitä saattoi olla hyötyä Tom of Finland -elokuvaa ajatellen.
Kaikkien janoisten tie vie ravintola Sea Horseen. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
Lampussa on myös kulinaristinen herkkusuu.
- Vuonna 2010 ilmestyi teos vuonna 1934 perustetusta Sea Horse -ravintolasta, joka tunnetaan tuttavallisemmin Sikalana. Ravintolassa on tullut notkuttua ja riekuttua, muistelee Lamppu.
Lampulla on myös etsivä Columbon vikaa, koska Sikalan asiakkaat ovat kinastelleet yön pikkutuntien aikana siitä, että kuka on tehnyt ravintolan upean seinämaalauksen. Oliko asialla ateneumilaiset, kaksi krapulaista jätkää, Andy McCoy, vai ketkä vai kuka?
- Espoon taidekoulun opiskelijat Oili Syvälähde ja Kai Brandt olivat asialla. Seinämaalaus jäljittelee Espoon Taidekoulun perustajan Lasse Marttisen piirtämää kuvaa, napauttaa Lamppu.
Crow Tree on Tamil Nadun vuoristossa Intiassa otettu valokuva. Kuva: Lamppu Laamasen valokuva-arkisto.
Lampulla on paikka ulkomailla, joka vetää puoleensa vuodesta toiseen.
- Olen viettänyt talvia Intian Goassa. Maa on todella helppo. Lähes kaikki puhuvat englantia. Maassa on aina kolmekymmentäkaksi astetta. Aurinko paistaa. Mukaan tarvitsee ottaa vain hihattoman t-paidan ja shortsit. Ehkä myös toiset shortsit. Joogaa ja meditaatiota en ole aloittanut, mutta vaimoni harrastaa niitä, toteaa Lamppu.
Lampun hengellä on myös hengellinen puolensa.
- Kävin Pellen kanssa Pohjois-Intian Dharamshalassa, bussimatka vuorenrinnettä pitkin oli karmiva, koska bussi olisi voinut pudota jyrkänteeltä alas milloin tahansa. Matkalla oli suurempi tarkoitus. Kävin hänen pyhyytensä Dalai Laman oven luona, mutta hän oli matkoilla. Silloin heitin läppänä olevani Dalai Laamanen, naurahtaa Lamppu.
Laamanen on jokapaikanhöylä. On kyse sitten radiosta, lehdistä, nettimedioista, kirjoista, kustannus- ja julkaisutoiminnasta, nollabudjetin musiikkivideoista ja lyhytelokuvista, teatterista ja televisiosta, taidenäyttelyistä ja TV-visailusta.
Ensi vuonna Lampulta ilmestyy uutukainen Mystinen luovuus (Johnny Kniga, 2021), jossa on lukuisia julkisuuden henkilöitä ja heidän tarinoita luovuudesta. Lamppu on siellä missä on valoa.
