Tietokirjailija Teemu “Pastori” Potapoff on monitaituri, joka on nähnyt rikkaan elämän, synkät ja valoisat puolet, erityisesti yökerhomaailmassa. Suomessa ollaan myös samalla totuttu siihen, että ihmisellä voi olla vain yksi ammatti tai osaamisalue, mutta nämäkin mielikuvat ovat murskaantumassa. Yksilöillä voi ja saa olla useita kiinnostuksen kohteita, sekä ammatteja.
Potapoff nousi tunnetuksi kynäilijäksi lukijoiden keskuudessa, kun vuonna 2015 ilmestyi Yön sankarit - Kasvoja punaisen köyden takaa (Docendo, 2015) ja tänä vuonna Yön kuningas (Docendo, 2017) yhdessä Sedu Koskisen kanssa ja Selviytyjät (Docendo, 2017).
Potapoff on viittä vaille teologian maisteri, jolta puuttuu vain virkamiesruotsin tentti. Hän on työskennellyt yömaailman ovilla vuodesta 1995 lähtien, eli lähes 23 vuotta. Nelonen Media jäi taakse neljäntoista vuoden mittaisen työrupeaman jälkeen. Syynä leipääntyminen ja uusien haasteiden haluaminen. Potapoff päätti hypätä freelanceriksi. Hyppääminen tyhjän päälle pelotti, mutta usko oli vahva. Nykyään hän kirjoittaa työkseen kolumneja kolmeen eri mediaan ja tekee tilaustyönä henkilöhaastattelja sekä muita kirjoitustöitä. Hän myös toimii FUM.fi-sivuston päätoimittajana ja valmistelee parhaillaan neljättä kirjaa, joka ilmestyy syksyn 2018 aikana. Kyseessä on elämäkerta, mutta kirjoitettava kohde säilyy vielä salassa.
Mikä on saanut sinut kertomaan tarinoita?
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Mikä saa heidät tekemään asioita, joita he tekevät? Kotonani luettiin paljon, ja ajauduin media-alalle kohta 30 vuotta sitten. Olen siis tehnyt media-alan töitä vuodesta 1988 lähtien. Aluksi paikallisradion levytsupparina ja siitä nuorten radio-ohjelman toimittajana. Urani varrella olen saanut kokea koko media-alan kirjon: olen toiminut tv-kuuluttajana, useaan otteeseen päätoimittajana, radioäänenä, lehtitoimittajana ja verkkotoimitusten päällikkönä. Olen siitä todella kiitollinen, mutta jotenkin minulla on aina ollut sisäinen palo kirjoittamiseen. Ihmisten stoorien kertomiseen: mikä saa heidät tikittämään?
Jokaisen kasvon ja kohtaamisen takana on tarina, josta muut voivat ammentaa jotain omaan elämäänsä. Ja näitä asioita haluan kertoa kaikille, olivat ne sitten lehtijuttujen, haastattelujen tai kirjojen muodossa.
Onko teologian opinnoilla ollut vaikutusta siihen, että miten hahmotat ja tarkkailet asioita?
Ehdottomasti on. En ehkä sanoisi, että teologian opiskelulla per se, vaan enemmänkin sellaisella sielunhoidollisella ihmiskohtaamisella, joka ei kumpua teologian opiskelusta, vaan elämänkatsomuksesta.
Koetan ajatella, että me kaikki olemme joskus olleet lapsia ja istuneet jonkun sylissä. Me emme synny pahoiksi ja vääristyneiksi, vaan kaikki ne ovat opittuja asioita. Ja jokainen meistä voi oppia asioita uudestaan. Kääntää kurssiamme. Ja yritän näiden ihmisläheisten kirjoitusteni ja tekstieni, olivat ne sitten kolumnejani tai tekemiäni kirjoja tai haastatteluja, kautta saada edes yhden ihmisen silmät avautumaan. Ja näkemään asioita uudessa valossa. Kirkasotsaista, ehkä. Naiivia, ehkä. Näin kuitenkin haluan ajatella.
Mikä saa sinut vuodesta toiseen yön oville?
Ihmiset ja kohtaamiset. Nyt kun ikää kuitenkin on jo 44, se on välillä fyysisesti rankkaa. Se rytmin kääntäminen kaksi kertaa viikossa päälaelleen, mutta kaikkeen tottuu.
Kirjoittajan työ on yksinäisen miehen hommaa. Kun naputtelet tietokonetta tunti toisensa jälkeen, sitä kaipaa ihmiskontaktia. Sitä saan sitten ovelta. Ekstroverttille vahtimestarin työ on palkitsevaa ja kivaa. Ja kun olen jo ehtinyt seistä Ravintola Teatterin ovella kohta 13 vuotta, homma on leppoisaa. Se taas sopii tällaiselle vanhalle miehelle.
Miten Helsingin yöelämä on muuttunut vuodesta 2015?
Parempaan päin. 2015 ryömittiin omalla tavallaan pohjamudissa, mutta talouden nousun nostaessa päätään, on helppo huomata, että esimerkiksi käynnissä oleva pikkujoulukausi on vilkkaampi kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Firmat käyttävät rahaa juhlimiseen ja se on hyvä asia se.
Ja toivoisin, että tuleva alkoholilain muutos veisi ravintola-alaa taas nykäyksen eteenpäin, sillä viimeiset vuodet ovat olleet alalle todella rankkoja ja raskaita. Ollaan menty monta askelta taaksepäin, kun alaa on päättäjien toimesta demonisoitu. Onneksi vapautumista on havaittavissa.
Mitkä asiat ärsyttävät sinua eniten Helsingin yöelämässä?
En sanoisi, että mikään ärsyttää sen kummemmin. Enemmänkin katsoisin sitä isoa kuvaa koko maan mittakaavassa. Kuten sanoin, ja olenkin tästä kirjoittanut joskus, päättäjien säätäminen ravintola-alalla on ollut hirveää katsottavaa. Matkailu- ja ravintola-ala on suuri työllistäjä, joten sen amputoiminen on typerintä mitä voidaan tehdä.
Sen lisäksi maalla asuvien päättäjien huseeraaminen Helsingin yöelämän kimpussa ärsyttää. Millä järjellä heillä on mitään sanottavaa sen suhteen, kuinka kalliolainen ja punavuorelainen pubi voi olla auki? Enemmän paikallista politiikkaa ja päättämistä tämän suhteen.
Onko suomalainen juominen lähestynyt eurooppalaista valtavirtaa?
Askel kerrallaan, ja hyvä uutinen on se, että nuoret juovat vähemmän. Tai ainakin sivistyneemmin. Ja se näkyy myös ovilla. Toki alkoholismi on edelleen suomalainen kansantauti, mutta uskon, että askel ja uusi sukupolvi kerrallaan pääsemme eteenpäin kohti sivistyneempää juomiskulttuuria.
Mitä Helsingin yöelämässä saisi olla enemmän?
Meillä on nykyään tosi hyvä kattaus kaikille kaikkea! Mutta yhtä mitä itse kaipaa, olisi aikuisille suunnatut, tyylikkäät yökerhot. Niitä ei tässä kaupungissa ole Teatterin ja Apollon lisäksi juuri ollenkaan.
Omassa päässäni minulla on visio, minkä näköinen se paikka olisi. Ehkä joku päivä...
Mikä on tai oli Helsingin paras yökerho?
Pelkästään objektiivisesti sanottuna Ravintola Teatteri! Minulla on monta suosikkia: Riff, Kuudes Linja, Teatteri ja lähiöravintolani Elite. Itse viihdyn melkein kaikenlaisissa paikoissa. Seura merkitsee eniten.
Milloin hoidat virkamiesruotsin pois alta?
Heti, kun kiireet helpottavat. Päiväni täyttyvät töistä, ja olen muutama vuosi sitten burnoutin partaalla käytyäni päättänyt, etten enää polta itseäni loppuun. Terveys on kuitenkin tärkein muuttuja tässä elämässä ja siitä pitää pitää kiinni. Mutta olen tehnyt itselleni lupauksen, että valmistun lähiaikoina. Haluan saattaa asiat loppuun.
Mikä on Selviytyjät-kirjan pääsanoma?
Kirjan ja siinä esiintyvien rohkeiden ihmisten avulla haluan nostaa esille sen, että jokaisella meillä on oma tarinamme. Ja vaikka elämä välillä vetääkin maton jalkojen alta, pahastikin, kaikesta voi selvitä. Se vaatii vain aikaa.
Mitä teoksen lukijoiden pitäisi ottaa opiksi?
Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Eikä kenenkään tarvitse jäädä täällä yksin. Haluan sen avulla tuoda toivoa, jota tämä aika kaipaa ja tarvitsee.
Minkä neuvon haluat antaa ihmisille?
Pitäkää huolta toisistanne, sillä joku päivä sitä voi itse olla vailla huolenpitoa. Koskaan ei tiedä, millä puolella pöytää istuu.
