Onko bändin perustaminen ja ylläpitäminen yhtään erilaisempaa kuin yritystoiminnan harjoittaminen? Kulmahuoneen dirikka saattaa olla yhtä kaheli kuin pahin rokkikukko, joka aiheuttaa kaaosta ja sekasortoa, mutta parhaimmillaan kykenee saamaan suurimmatkin stadionit sekaisin? Tästä me otamme selvää.
Rokkibrändi –konsepti syntyi kesän 2017 aikana. Alun perin kirjaksi suunniteltu kokonaisuus muuttui punkhengessä sähköisiin kanaviin mukautuvaksi best of -kokoelmaksi. Rokkibrändin takana on kaksi markkinointirokkaria (tai rokkarimarkkinoijaa), eli allekirjoittanut ja mainostoimisto Miller & Leanin strategiajohtaja Petri Matero.
Avaamme talven aikana brändäyksen ja bändäyksen yhteneväisyyksiä tavalla, joka yliasiallisesta business-kirjallisuudesta monesti puuttuu. Tervetuloa mukaan rokkibrändien takahuoneisiin ja kiertuebusseihin.
1. Perustetaan b(r)ändi!
Kuvittele mielessäsi pikkupoika (tai tyttö), poseeraamassa peilin edessä tennismaila kaulassa tai isän partakone mikrofonia mallaamassa. Huoneen seinät on vuorattu julisteilla - siellä ovat roikkuneet vuosikymmenien saatossa kaikki Rollareista Sex Pistolsin kautta Madonnaan, Poisoniin ja Guns´n´Rosesiin. Jokin pakottava intohimo on ajanut nuoren ihmisen valitsemaan itselleen instrumentin korvaamaan sen tennismailan tai partakoneen. On alkanut vuosien väsymätön harjoittelu - yritysten ja erehdysten ketju, jonka myötä on kehittynyt oma näkemys taiteesta ja sen sisältämästä sanomasta (jälkimmäinen ei missään tapauksessa ole ollut ikinä pakollinen ominaisuus).
Tästä keitoksesta on syntynyt idea perustaa oma yhtye. Bändi, jonka voima onnistuessaan on enemmän kuin jäsentensä summa. Yhteisö, joka luo uusia ideoita ja niiden myötä kerää samanhenkisiä ihmisiä mukaan seuraamaan yhtyettä.
Tämä perusajatushan ei tipahda kovinkaan kauas niistä tarinoista, joissa kaveriporukka on aloittanut koodaamaan vanhempien autotallissa omia ohjelmistojaan tai niistä oman tiensä kulkijoista, jotka todennäköisyyksiä vasten ovat keränneet vahvalle visiolleen rahoituksen ja toteuttaneet unelmansa. Laulaja-lauluntekijä tarvitsee ympärilleen taitavat bändikaverit, jotka saavat visionäärin ideat henkiin ja musiikiksi. Samoin näkemyksellinen idealinko tarvitsee ympärilleen taitavia tekijöitä joko muotoilemaan, koodaamaan tai rakentamaan ajatuksensa ja ideansa konkretiaksi.
Aivan kuten muusikoilla on yrityksen ja brändin kehittäjän tärkeimmät voimavarat intohimo, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys. Jos ideasi tai laulusi jaksavat kiinnostaa vain muutaman päivän, voit olla varma, ettei menestys tule ovellesi kolkuttelemaan. Molemmissa asioissa vanha kunnon 10 000 tunnin sääntö pitää kohtalaisen hyvin kutinsa. Toisto, virhe, toisto, virhe, toisto, onnistuminen… Toki poikkeuksia löytyy, mutta niin löytyy lottovoittajiakin melkein joka viikko. Eri asia on, kannattaako sen varaan laskea mitään.
Aina ensimmäiset valinnat eivät räjäytä pankkia. Tiesitkö, että esimerkiksi Status Quon ensimmäinen single oli hyvinkin monivivahteista psykedeelistä rokkia tyyliin Beatlesien Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band. Jonkin aikaa “Stattarit” jaksoivat takoa päätään Marshallin kaappeihin, kunnes katsoivat parhaakseen jättää se neljäs sointu pois. Siitä saakka tähän päivään nämä britit ovat renkuttaneet rokillaan miljoonia ja miljoonia puntia leveässä haara-asennossa Telecasterit tanassa.
Brändin perustaminen vaatii siis suuren vision, joka ei välttämättä toteudu juuri sellaisenaan, mutta visio antaa suunnan tekemiselle. Aivan kuten yrityselämässäkin menestys vaatii taitoa mukautua, luoda nahkansa uudelleen, löytää kaiken hypen alta se oma, rakkain ja tärkein asia, jonka voi myydä massoille oikeastaa edes myymättä sitä. Kun palaset loksahtavat kohdilleen - visio, taito, kaverit, fanit, lopputuote - menestys kyllä seuraa vanavedessä.
Brändit ja bändit eivät ole pikamatkoja, vaan kestävyyslajeja, jotka eivät kvartaalitaloutta kumartele.
Kirjoittajat Jukka Aminoff ja Petri Matero
Grafiikka: Petri Matero
Kirjoitettaessa soi Spinal Tap - Tonight I'm Gonna Rock You Tonight
