
Tämä kirja-arvostelu oli jo työn alla ennen eilisiä, dramaattisia tapahtumia. Muutosvoimaa - Tutkimusmatka moderniin johtamiseen —teoksen toinen kirjoittaja Kirsi Piha ilmoitti lauantaina, ettei hän enää ollut käytettävissä kokoomuksen pormestariehdokkaaksi Helsingissä ja päätti vetäytyä pois kilpailusta. Tapahtuman takia päätin kirjoittaa arvosteluni uuteen muotoon.
Teoksen pääsanoma on se, että muutos on jatkuvaa, jonka takia kaikkien on syytä muuttua maailman mukana ja vähentää muutosvastarintaa.
Sitten pois kirjan teemasta ja annan hieman kommenttia. Teoksen pääsanoma on muuten se, että kaikilla on oikeus antaa avointa ja rakentavaa palautetta.
Vielä kuusi vuotta sitten oli mahdollista voittaa vaaleja poliittisen keskustan äänten turvin, mutta tämän jälkeen politiikka on muuttunut, koska poliittiset laidat ovat voimistuneet jopa maltillisten puolueiden sisällä.
Ehdoton identiteettipolitiikka on ottanut enemmän jalansijaa. Yhteisymmärrykselle on vähemmän tilaa.
Uudet populistipuolueet oikealla kuin vasemmalla äärilaidalla ovat lisänneet kannatustaan merkittävällä tavalla. Useissa Euroopan maissa uudet puolueet ovat päässeet kiinni vallankahvaan.
Suomessa keskustan kannatus on romahtanut jo aikoja sitten ja äänestäjiä on valunut perussuomalaisiin. Sama asia uhkaa kokoomusta. Virta käy oikealle. Kauan aikaa sitten kokoomus ja keskusta kisasivat suurimman oikeistopuolueen asemasta, mutta nyt perussuomalaiset ovat nousseet molempien ohi. Etumatka on pitkä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että äänestäjät eivät pahemmin liiku poliittisen keskustan raja-aitojen yli, eli tämä uhkaa kokoomuksen sinivihreiden asemaa, koska he eivät saa houkuteltua vihreitä äänestäjiä kovinkaan paljon, kun samaan aikaan talon toisen päädyn varauloskäynnistä lappaa väkeä koko ajan ulos perussuomalaisten klubitalolle.
Tämä on vesittänyt pohjaa siltä, että oikeistolaisen puolueen tulisi kurkottaa kohti keskustavasemmistoa ja vasemmistopuolueen tulisi kurkottaa yli keskustaoikeiston kerätäkseen äänipotteja.
Muistaako kukaan enää SDP:n oikeistodemareita tai keskustan cityliberaaleja? Tällä hetkellä kokoomuksen sinivihreät voivat olla saman kohtalon edessä.
Suomessa on kuitenkin yksi puolue, joka on kyennyt olemaan poliittisessa keskustassa ja puolue on takonut tasaisia vaalituloksia vaaleista toisiin, eli kyseessä on Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP), joka pyrkii nyt esiintymään maltillisten porvareiden ja liberaalien uutena kotina.
Takaisin kirjan teeman pariin.
Muutosvoimaa-kirjan teema korostaa tietenkin yrityksiä, joissa tulisi harjoittaa läpinäkyvyyttä, avoimuutta, keskustelua, ajatustenvaihtoa, ryhmätyöskentelyä, uteliaisuutta, mutta ennen kaikkea astumista epämukavuusalueille ja hahmottaa tulevaisuuden megatrendejä entistä paremmin, jotka vaikuttavat yrityksen tulevaisuuteen.
Johtajien tulisi osata kuunnella työntekijöitä, ottaa uusia ideoita vastaan sekä johtaa yrityksiä ruohonjuuritasolta.
Nykyajan yritysten ongelmana on se, että monet yritykset toimivat päinvastoin.
Teoksen kirjoittajien, Ellun Kanat -yrityksen perustajan Kirsi Pihan ja Mustin ja Mirrin entisen toimitusjohtajan Mika Sutisen, arvojen mukaisesti kysyn, että onko kaikki muutos pelkästä hyvästä, eli täytyykö tehdä muutoksien vain muutoksien vuoksi? Pitäisikö muutoksia ajoittaa taktisesti ja strategisesti?
Muutamissa tapauksissa olisin odottanut myös omien näkökulmien haastamista, koska kaikki uudet ilmiöt eivät tuo pelkästään hyviä asioita.
Voidaanko sisäistä avoimuutta käyttää väärin, eli rakentava keskustelu jää kaukaiseksi ja johtajat joutuvat lähinnä vain sylkykupeiksi?