
Wanhan ajan myyjät ovat tehneet paluun White Gold -televisiosarjan toisen tuotantokauden avulla. Kyseessä on hervoton brittisarja, jossa eletään kultaista 1980-lukua.
Tämän aikakauden aikana kukkoilevat myyjät olivat vielä markkinoiden valtiaita, eli retromyyjät päättivät, että ketkä saivat ostaa ja mitä.
Tätä ylimielistä asennetta on vielä nähtävissä jollain kivijalkamuotikauppiailla Suomessa, eli nyrpeä suhtautuminen ostajia kohtaan kukoistaa täydessä loistossaan. Eihän koira karvoistaan irti pääse.
White Gold on tosielämän myynnin korkeakoulu, eli varsinainen myyntipeli, jossa myyjät puijaavat sinisilmäisiä ostajia. Mutta jotkut taitavat ostajat huijaavat myös myyjiä. Puhumattakaan myyjien välisestä kieroilusta.
Sarjasa myyjät pompottelevat omien yrityksien omistajia kiristämällä omistajia siten, että he siirtyvät kilpailijoiden leiriin, jos bonukset eivät parane. Omistajat taas uhkailevat myyjiä, jos suoritukset eivät parane. Yrityksien omistajatkin vaihtuvat, eli myyjät palaavat palvelemaan entisiä isäntiä. Sekasorto ja kaaos on valmis.
White Goldissa myyjät myyvät pokia, siis ikkunanpokia. Pokia pokille. Näin voisi sanoa. Brittisarjan taustalla soi runsaasti 1980-luvun kasarihittejä, jotka nostattavat tunnelmaa. Brittiläisen myyntimaailman täydentää vielä se, että sarjassa vieraillaan Maltalla ja Marbellassa, jotka muodostavat Ison-Britannian ulkomaankaupan pyhän kolmikannan.
Sarja on katseltavissa Netflixissä.