TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on TableOnline.fi.
Viime vuoden loppupuolella Turkuun avattiin Kauppahallin Roots Kitchenin sisarravintola Kuori. Ravintolan takana on vahva naiskaksikko Marjaana Pohjola sekä Katariina Vesterinen, joiden unelma kunnollisesta illallisaikaan toimivasta kasvisravintolasta oli muhinut pitkään mielessä.
Ideasta toteutukseen ei ollut helpoin tie kuljettavaksi, kuitenkin tarpeellinen sellainen. Turussa oli kova kysyntä kasvisruokaan, joka huomattiin jo muutamien toimintakuukausien aikana. Samat kasvot kävivät jatkuvasti nautiskelemassa Kuoressa niin lounaalla kuin illallisella. Kaksikon uurastus on noteerattu lyhyessä ajassa usealla tavalla. Ylistävät palautteet, blogikirjoitukset sekä tuplavoitto viimeisimmässä Cityn Suuressa Ravintolaäänestyksesä on vain pieni esimerkki kunnollisen kasvisruokaravintolan tarpeellisuudesta Turun ravintolaskenessä.
TableOnline on yksi pääyhteistyökumppaneista vuoden 2017 Food & Fun tapahtumassa, jossa Kuorikin on edustettuna. Kävin testaamassa Kuoren illallisen itse Food & Fun mestarin, Jouni Kurun kanssa ja täytyy sanoa, että molempien odotukset olivat eritäin korkealla. Nappasimme Kuori Menun sijaan vähän rennomman Street Food maistelumenun, joka osottautui aivan täydelliseksi valinnaksi.
Alkupalat saapuivat pöytään osittain jaettavina annoksina ja olivat ehdottomasti illallisen parasta antia. Street Food menun ainoa kompastuskivi oli mielestämme itse pääruoka Portobello slider. Vaikka pääruoka olikin hauska ja hyvä annos, poikkesi se paljon Street Food tyylistä ollen eri linjassa alkupalojen kanssa. Tuhti annos jäi myös mauiltaan ja kekseliäisyydeltään kauas alkupaloista. Alkupalojen olisin toivonut jatkuvan loputtomiin.
Kuori kokonaisuutena ei pettänyt oikeastaan millään osa-alueella. Palvelu, miljöö ja ruoat, varsinkin alkupalat, olivat enemmän kuin olin toivonut. Minun on pakko takertua vielä siihen pieneen seikkaan, joka Kuoren tyyppisissä ravintoloissa askaruttaa varmasti moni kaltaisiani lihansyöjiä. Ovatko Kuoren annokset täyttäviä ja mikä tärkeintä, poistuuko ravintolasta tyytyväisenä vai pitääkö illallisen jälkeen käydä tyydyttämässä lihalliset himot esimerkiksi mättösnägärillä tai kebabbilassa? Ei missään nimessä! Kuoren annoksiin on laitettu mukaan paitsi rakkautta, mutta paljon suunnittelua, harkintaa, sekä ammattitaitoa. Proteiinintarve täyttyy ja safkassa on selkeiden makujen lisäksi purutuntumaa. Muistutamme myös, ettei Kuori ole vegaaniravintola vaikka huomioikin erikoisruokavaliot ennakkoon ilmoitettuna.
Eli nyt ennakkoluulot sikseen ja suunnatkaa Kuoreen! Seuraavalla kerralla testaan varsinaisen illallismenun, mutta en mitenkään voi uskoa että se päihittää Street Food illalliskokemukseni.
Jos haluat testata Kuoren Food & Fun tapahtumassa, suosittelen varauksen tekemistä TableOnlinen kautta hyvissä ajoin. En usko, että sisään käveleville asiakkaille löytyy juurikaan tilaa, jos ollenkaan.
Erityiskiitos Jounille kuvista, ruokaseurasta, sekä mahtavasta alkavasta Food & Fun yhteistyöstä!
Teksti: Kimi / TableOnline Kuvat: Jouni Kuru / Food & Fun, poislukien City-palkintokuva
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Yhteensä kuusi päivää kerrallaan auki oleva vegaaninen pop up -ravintola ( V e ) tuo herkuttelijoiden ulottuville jotain mitä on vaikea löytää Helsingistä tai jopa koko Suomesta; mahdollisuuden illallistaa täysin vegaanisti. Ruoan suurkuluttajana sekä ravintola-alan ihmisenä en ole rajannut syömistäni trendikkäästi kasvisruokaan saati veganismiin. Täysin vegaaninen illallinen kiehtoo jo pelkästään sen haasteellisuuden vuoksi.
( V e ), tämä hakukoneiden kauhu on Walesista kotoisin olevan Christopher Dare oman elämänsä Frankensteinin hirviö, joka avattiin Runeberginkadulla sijaitsevan Soupin tiloihin varsinaisen ravintolan ovien sulkeuduttua. Illallisten sarja jatkuu vajaan tusinan verran, joista viime perjantaina testaamani kulki nimellä '(Experimental vegan pop-up) Menu 2'. Ravintola on perjantai-illaksi varattu täyteen, joka ei sinäänsä ole ihmeellistä ollessaan vain 18 asiakaspaikkainen. Kaikki muu sitten onkin sitä ja vähän enemmän.
Kahdessa kattauksessa tarjoiltu illallinen oli itsessään hyvin suoraviivainen, 35 euroa maksava kokeilunhaluinen neljän ruokalajin maistelumenu tarjoiltiin erittäin pelkistetyllä ja rennolla otteella. Tarjolla ei valitettavasti tällä kertaa ollut alkoholivaihtoehtoja ja tästä varoitettiinkin etukäteen Christopherin letkeään tyyliin, This is a alcohol free event, if this is an issue please arrive drunk to avoid dissapointment.
Alkoholittomat cocktailit, eli mocktailit, jättivät hieman toivomisen varaa vaikka moscow mulen mocktailversio juotavaa olikin. Keskustelimme ennen ja jälkeen illallista Christopherin kanssa eri vaihtoehdoista ja totesimme samalla alkoholilupien hankkimisen olevan kannattava vaihtoehto tulevaisuutta varten. Jos kuitenkaan alkoholilupia ei hetkeen ole tulossa, ehdotin cocktaileihin ja pullotettuihin hiilihapollisiin juomiin panostamisen sijaan jonkinlaista alkoholitonta juomapakettia, mehuja tai erilaisia hedelmä-/marjasiidereitä. En ehkä nosta toiveita ihan liian korkealle, Christopher on tekemisissään aikamoinen perfektionisti, aikaa kuluu järkyttäviä määriä erilaisten reseptien uudelleenkeksimiseen ja esivalmistelemiseen. Aina voi toivoa.
( V e ) oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, vaikkakin isoruokaisena maistelumenu jäi minulle vähän lyhyeksi. Hinta toisaalta oli lähinnä vitsi, 35€ on korkeintaankin kohtuullinen korvaus neljän ruokalajin erikoismenusta, joka vaatii näin paljon testaamista, mielikuvitusta sekä valmistelua. Seuraavaa menua varten Christopher lupasi hieman tuhdimpia annoksia, sekä yhden ruokalajin lisää. Menu 3 on saanut nimekseen 'The Hangover menu', joka itsessään jo kielii vähän ruokaisammasta kokonaisuudesta.
Menu 2 illalliset jatkuvat perjantai 14.4. asti ja pienen odottelun jälkeen päästään nautiskelemaan seuraavaa pop up iltamia 25.-27. toukokuuta sekä 1.-3. kesäkuuta. Tsekkaa seuraava setti ja osta illallisliput TableOnlinesta: The Hangover menu, menu 3 ( V e ).
- Kimi TableOnline
TableOnline.fi- Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Wistub Alsace sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken varrella, Laukontorin kupeessa. Pieni sympaattinen ravintola muistuttaa tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ravintolaa, joka voisi yhtä hyvin sijaita pienessä ranskalaisessa kylässä. Näin perinteikästä tyyliä voi luonnehtia jopa tylsäksi, kuitenkin Wistub Alsacelle se sopii kuin nenä päähän.
Joulukuussa 2016 12-vuotta täyttänyt Wistub Alsacen keittiön keskeinen filosofia pyörii käsityön ympärillä. Kaikki tehdään itse, mukaanlukien kastikepohjat, kakut, leivät. Lisäksi suurin osa viineistä tuodaan maahan itse ja tämä ilmenee helpoiten viinilistaa tutkimalla, se on pyhitetty suurimmaksi osaksi Alsacelaisille viineille, mainiota! Ruokalista muuttuu fiiliksen ja raaka-aineiden mukaan, väkisin mitään ei pidetä listalla jos se ei tunnu hyvältä.
Wistub Alsacen omatuontiviinien sekä käsityön lisäksi talon erikoisuutena on tarte flambée, eräänlainen alsacelainen pizzaa. Näitä myytiin Cityn SYÖ!-viikoilla aivan huikeita määriä ja niitä saatiinkiin valmistaa niin paljon, että kokit valmistivat niitä unissaankin. Itse olen testannut nordique tarte flambéen, jota voin ehdottomasti suositella omalta osaltani, sillä varauksella että jos odotat saavasi rasvaista kebab-pizzeria tyyppistä safkaa, tulet pettymään ja hyvä näin.
Keskiviikko-iltana Tampere on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja olenkin tyytyväinen ravintolavalintaani. Wistub Alsace on pitkään pyörinyt mielessäni alsacelaisten viinien sekä blinien takia.
Olen syönyt Wistub Alsace illallisenkin jälkeen blinejä, heikkona hetkenä eksyin ketjuravintolaan ja vaikka hinta oli aika lailla samaa, oli laatu aivan eri maailmasta. Kaiken lisäksi Wistub Alsace tarjoaa enemmän blinejä ja täytteitä käytännössä samaan hintaan. Ja se laatuero, huh!
Wistub Alsacen blinit olivat täydellisen kuohkeita sekä paistopinta aivan uskomattoman rapsakka. Testasin blinejä molemmilla, hyvinkin perinteisillä lisukkeilla: savuporo-tuorejuustomoussella sekä lohenmädillä ja en osaisi päättää kumman valitsisin jos blinit pitäisi tilata vain yksillä lisukkeilla.
Valitsin pääruoaksi päivän kalan, kuhaa Längelmävedeltä. Wistub Alsacen annokset eivät ole järin kauniita, eikä se olekaan tarkoitus. Annosten presentaatio seuraa visusti ravintolan konstailematonta linjaa, maku puhuu puolestaan. Wistub Alsace pyrkii tekemään maalaisranskalaista ruokaa ja pidättäytyä mahdollisimman kaukana fine dining leimaan liittyvästä kikkailusta.
Annoksessa on kahta juuresta, juuriselleripyrettä sekä puikulaperunaa, rohkea veto mutta toimiva. Taas kerran kypsennys sekä paistopinta on vedetty vimpan päälle. Annosten ollessa kikkailuvapaita, näyttelevät viinivalinnat tärkeää osaa Wistubin illallisella, suosittelenkin kuuntelemaan tarjoilijan ehdotuksia viinivalinnoissa. Pääruoka ei ole tajuntaa räjäyttävä kokemus eikä aiheuta sen kummallisempaa WAU -elämystä, näin on hyvä. Annoksen saapuessa pöytään saa juuri sitä mitä on tilannutkin siinä muodossa kuin mitä odottaa saattaa. Yllätyksille näin perinteikkäässä paikassa ei ole sijaa.
Seuralainen testasi ankanrintaa, kypsyys jätetty pinkiksi totta kai. Annos sai ylistystä osakseen, samalla todettiin annoksen jatkavan samaa maltillista linjaa ulkonäöllisesti. Tällä kertaa annos oli täynnä punaista punaisen seassa. Vaikka olin tyytyväinen pääruokaani, jouduin myöntämään potevani vähintäänkin lievää annoskateutta, ankka näytti uskomattoman mehevältä!
Jälkiruokina tarjoillut leivonnaiset ovat gluteenittomia sekä leivottu paikan päällä. Testailimme seuralaisen kanssa jälkkäreitä sekä jälkkäriviinejä ristiin. Leivonnaiset olivat uskomattoman maukkaita sekä juuri sopivan kosteita. Olen maistanut lukuisia gluteenittomia leivonnaisia, yleensä niissä on jotain valittamista normaaliin verrattuna, tälläistä ei Wistub Alsacen jäkkäreissä ollut havaittavissa. Kirpeä sitruunaleivos greippien kera veti tällä kertaa pidemmän korren. Raikas sekä sopivan kirpeä jälkiruoka oli hyvä päätös illalle.
Wistub Alsacen keittiöstä vastaa Leea Tepponen, tuttu mm. Ravintola C:stä, joka valittiin Suomen Gastronimien Seuran vuoden ravintolaksi vuonna 2011. Leealle fine dining on tuttua, sitä hän ei Wistub Alsacessa kuitenkaan halua toteuttaa. Ruoan tulee olla erinomaista laatua mutta konstailematonta ja helposti lähestyttävää. Asiakkaan tulee nauttia herkkullisista annoksista miettimättä mitä lautasella on tai onko tarvetta käydä snägärin kautta illallisen jälkeen.
Wistub Alsace on ehdottomasti testaamisen arvoinen. Talon erikoisuus tarte flambée sopii mainiosti kevyen pistäytymisen merkeissä muutaman kohtuuhintaisen viinilasillisen kera. Pitkää illallista varten lyhyt ja selkeä ruokalista tarjoaa hienoja makuelämyksiä varsinkin kun testailee ravintolan hintalaatu-suhteeltaan sopusuhtaista viinilistaa. Ravintolan perällä on 12 paikkainen kabinetti, joka soveltuu kokouksiin, perheillallisiin tai vaikka viinitastingeihin.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Joskus käy niin, että joku juttu, joku ihana asia tai ravintola on mennyt sinulta ohi, etkä oikein itsekään tiedä että niin on käynyt, kunnes se pamahtaa tietoisuuteesi. Näin kävi minulle Karljohanin kanssa.
Vaikka olen hyvin tiennyt paikan olemassaolosta ( sijainti Yrjönkadulla ei voisi olla keskeisempi ) ei minulle ollut oikein koskaan selvinnyt sen todellinen viehätys, joten tein pöytävarauksen eräälle perjantai-illalle päätin testata paikan ystäväni kanssa.
Saavuttuamme ravintolaan, annan katseeni rauhassa kiertää salia. Miljöö on remontin jäljiltä siisti, värimaailmaltaan rauhallinen ja sisustuksessa on tyylikkäästi käytetty rohkeitakin yksityiskohtia. Kiinnitän välittömästi huomiota ajattoman kauniisiin kattovalaisimiin ja muihin pieniin yksityiskohtiin. Uudistetun ravintolan seinien väri on valittu varman päälle ja tuntuu kummallisen tutulta ja rauhoittavalta. Annan katseeni vielä vaeltaa kierroksen, ennen kuin käymme istumaan. Erityinen suosikkini on ikkunalla oleva valaisin, jonka kupu on punottu kirkuvan punaisista kengännauhoista. Yritän koko illan saada kyseisestä lampusta painokelpoista kuvaa, mutta koska kuvaustaitoni ovat rajalliset, tulos ei juuri imartele varjostinta. Suosittelen siis käymään paikan päällä ja tsekkaamaan mistä on kyse!
30 vuotta toiminnassa ollut ravintola on millä mittapuulla tahansa mitattuna pala gastronomista historiaa ja odotamme malttamattomana illallisen alkua. Tämän ravintolan salin ja keittiön puolelta on nuorempana moni nykyinen alan ammattilainen ponnistanut eteenpäin ja paikalla lienee monta tarinaa kerrottavanaan. Ravintolan historiasta kannattaakin kysellä tarkemmin erityisesti lounasaikaan kun talon emäntä, Tuula, on paikalla.
Päätämme aloittaa iltamme perinteisesti kuohuvalla. Varmasti tässä ravintolassa olisi ollut mukava naukkailla klassikkodrinkkejäkin, mutta jotenkin tuntuu sopivalta skoolata juhlavuoden kunniaksi ja samalla onnitella sankaria!
Tarjoilija tuo ruokalistat ja pääsemme tutustumaan valikoimaan. Henkilökunta on kuulemma pitkälti vaihtunut remontin myötä, mutta ainakin tämä iloinen ja puhelias tarjoilija toimii salissa kuin olisi ollut siellä aina! Valikoimasta löytyy kaikenlaista aina menukokonaisuuksista yksittäisiin alkupaloihin ja pääruokiin.
Aluksi onkin hieman vaikeuksia päättää, mitä kaikkea haluaisimme tänään maistaa, mutta koska Karljohan on tunnettu sisäelinruuistaan, on oma päätökseni loppujen lopuksi hyvin helppo: veripalttua alkuun ja kateenkorvaa päälle. Seuralaiseni päätyy munakoisoon sekä päivän kala-annokseen, joka on vierailukerrallamme kampelaa. Lisäksi sorrumme vielä maistamaan maa-artisokkakeittoa, sillä meillä kummallakin taitaa olla ”soft spot” hyviä keittoja kohtaan. Ajatuksemme on maistella kaikkia annoksia ristiin ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä valintoihimme.
Alkupalojen saapuessa, tulisi meidän ehkä olla hieman huolissaan, sillä annokset ovat todella runsaita! Mutta koska olemme kaksi nälkäistä daamia, käymme innokkaina annosten kimppuun ja hautaamme huolet jonnekin uudistetun sohvan nurkkaan. Veripalttu on rasvaisen makeaa ja puolukka sekä omena tuovat mukavasti hapokkuutta annokseen.
Ystäväni munakoisoannos on puolestaan tomaattisen höyryävän tömäkkä pala juustotaivasta. Maistelemme vielä samaan aikaan maa-artisokkakeittoa ja niin kuin pitääkin, keiton valmistuksessa ei totisesti ole säästelty voin tai kerman määrässä! Maku on samettisen täyteläinen ja annoksessa on käytetty myös omena ja lumirapua. Jotenkin jäin silti kaipaamaan jotain lisärapeutta annokseen, jotta mielenkiintoni olisi pysynyt yllä koko annoksen loppuun asti. Mutta summa summarum, erinomainen alku illalle ja veripalttu oli taivaallista!
Runsaiden alkupalojen jälkeen jäämme rauhassa odottelemaan pääruokaa. Siemailemme hieman samalla saksalaista Rieslingiä, jonka valitsimme nautittavaksi läpi aterian. Viinin ohessa pääsemme maistamaan Solmu Breweryn Karljohanille juhlavuoden kunniaksi panemaa olutta. Pale ale on maukas ja tuoksusta löytyy eksoottista hedelmää. Oluessa on ihanan makeahko hedelmäinen maku, joka jättää viipyilevän ja lempeän bitterisen jälkimaun. Tällaiset pienpanimoiden erikoistuotteet sopivat oivallisesti tämän ravintolan profiiliin, toivottavasti niitä on jatkossa enemmänkin tarjolla! Viinilistan tuotteista monet ovat minulle tuttuja syystä tai toisesta ja jäin ehkä kaipaamaan muutamaa kuriositettia listalle, vaikka klassikkopaikassa ollaankin. Huolellisesti mietityllä juomavalikoimalla voi nostaa huimasti ravintolakokemuksen arvoa.
Ravintola on täyttynyt illan aikana mukavasti ja puheensorina täyttää salin. Aina välillä erotan taustalta musiikin, mutta tänään ihmiset ovat pääosassa. Pääruuat saapuvat ja annokset ovat mahtavia. Kateenkorva on ihanan rasvainen, pehmeä ja maukas ja viereen aseteltu perunamuusi on ennemminkin pottuvoita! Annoksen tumma kastike on lähes siirappia ja intensiivisen makuista. Myös kampela-annos on kaikin puolin moitteeton. Kala on tuoretta ja hyvin paistettu, lisukkeinaan kukkakaalivaahtoa, kasviksia ja raikasta avokadomajoneesia. Nämä annokset ovat todellakin klassikkokamaa!
Pääruokien jälkeen pidämme pienen tauon ja pähkäilemme vielä mitä seuraavaksi. Pidämme molemmat kovasti juustoista ja harmittelemme, että tällä kertaa ne jäävät väliin, sillä sen verran täysinäinen olo on pääruuan jälkeen ja jälkiruualle on tietenkin löydyttävä tilaa! Ja niin löytyykin. Ei paljon, mutta juuri sen verran, että makeanhimo taittuu. Valitsen Financier-leivoksen, jonka kanssa tarjotaan karpalojäätelöä ja kinuskikastiketta. Ystäväni tyytyy tällä kertaa jäätelöannokseen. Jäätelöt on luonnollisesti tehty itse ja maistuvat ihanilta! Vaniljajäätelö on sopivan vaniljaista ja makeaa ja karpalojäätelö marjaisan raikasta. Kinuskikastike puolestaan on paksua, tummaa ja tuo mummolan mieleen. Job well done!
Karljohanissa luotetaan perinteisiin makuihin ja mutkattomaan tyyliin. Pitkä kokemus näkyy myös uudistetussa ravintolassa: ruoka on konstailematonta, takuuvarmaa Karljohan- tyyliä, palvelu huomaavaista ja iloista. Tulen tänne ehdottomasti uudelleen seuraavan kerran,kun tekee mieli klassikkoannoksia, lohturuokaa tai haluan taata seurueelleni viihtyisän illan ilman turhaa kikkailua.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Katajanokalla toimi vankila vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen tilat saneerattiin hotelliksi. Hotel Katajanokan tiloissa yövieraita ja paikalle poikkeavia ravitsee ravintola Linnankellari. Jo ravintolan nimessä alleviivataan tyylikkäästi alueen historiaa ja illallisen aikana viitteitä linnassa istumiseen keksii useampia.
Ravintolan miljöö on trendikkään lämmin ja on vaikea uskoa, että vielä muutama vuosi sitten samoja käytäviä vaelsi vankeja selleihinsä. Linnankellariin on jätetty muutamia osia nykyisestä ravintolasta alkuperäiseen asuunsa ja ruokailu vankilassa on mielenkiintoinen kokemus. – Harvoin sitä pääsee eristyssellin kesken illallisen.
Presidentti Ryti, joka istui osan tuomiostaan Katajanokalla, otti ja tarjosi tarinoiden mukaan mielellään Koskenkorvaryyppyjä ja siksi alkujuomaksi suositellaankin drinkkilistalle valittua Rytin Ryyppyä. Katajanokan historiasta on hauska kuulla ja hienoa, että historiaa on saatu tarinallistettua listalle saakka. Alkujuomaksi valitsen kuitenkin vankilan nimikkodrinkin vadelmaversion, jossa on ravintolassa valmistettua vadelmasiirappia, Gordon’s Giniä, Calvadosta ja soodaa, avecini valitessa lasiinsa Luna de Murviedo Cavaa. Alkujuomien kanssa tarjoiltu leipä, tai pitäisikö sanoa kakku, lähes ui öljyssä. Sen lisäksi, että briossi on todella hyvää, on leipävalinta myös hauska ratkaisu, ihan jo kakku-allegoriansa vuoksi.
Katajanokalla istuneita kuuluisia vankeja, ravintolan tiloissa olevia saneeraamattomia alueita ja historiaa tuodaan tarjoilijoiden osalta mukavasti esiin. Mielestäni paikan ainutlaatuista luonnetta voisi alleviivata enemmänkin. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että tarinoille on löydetty sopiva keskitie, joka ei myöskään ärsytä heitä, jotka tulevat paikalle vain ruoan vuoksi.
Palvelu on koko illan ajan rentoa ja asiantuntevaa ja annokset tulevat joutuisasti, vaikka kanssamme yhtä aikaa illallistaa kaksikin isompaa seuruetta. Viineistä ja ruuasta sai henkilökunnalta suosituksia sekä pyytäessä että pyytämättä.
Annoskateutta alkuruoissa
Tilaan alkuun kuningasrapuja ja kampasimpukoita, joiden lisänä on pinaattia sekä tillisiemenvoita. Annos on moitteeton ja varma. Hyvillä kampasimpukoilla voi harvoin mennä pieleen ja itävaltalainen Grüner Veltliner Rabl tukee hyvin annosta.
Avecini sen sijaan valitsee jänistä, joka on ehkä koko illan vaikuttavin annos. Alkuruokana annos suomalaisia pelmeneitä, ylikypsää metsäjänistä, salviaa, vuolukermaa ja riistalientä, on riistainen, sopivan erikoinen ja samalla tuttu; täysi kymppi. Haluan varastaa annoksen itselleni. Jos mahdollista, seuralaiseni on vielä vakuuttuneempi ja hän pohtii ääneen, josko tilaisi saman annoksen myös pääruoaksi. Annos tuo avecilleni mieleen mummolassa vietetyt syksyt, jolloin mummu valmisti ruokia papan kaatamasta riistasta. Se on hyvä mielleyhtymä, jopa vankilassa. Pieneksi miinukseksi luettakoon se, ettei annokseen katettu lusikkaa, jolla olisi saanut kaavittua riistaliemen viimeistä tippaa myöten. Tarjoilijan mukaan pelmenien kanssa sopii lähes mikä tahansa juoma. Valkoviinin ystävälle pelmenien seuraksi suositeltiin italialaista Astoria Pinot Grigiota, joka olikin kelpo, helppo, viini.
Pääruoan mutkattomia viinivalintoja
Suosittelujen jälkeen valitsen pääruoaksi hiillostettua Murtoveden siikaa ja Ahvenanmaan pannukakkua, joiden lisänä on mustatorvisieniä sekä fermentoitua punakaalia. Annoksen kruunaa kaunis sellerivaahto, joka hävisi mukavasti suussa ja jätti miedon maun jälkeensä. Punakaaliin olisin ehkä kaivannut asteen enemmän potkua, jotta se olisi erottunut enemmän annoksen muista elementeistä.
Tarjoilija suosittelee minua jatkamaan siian kanssa jo alkuruoasta tutulla viinillä ja sehän sopii kyllä. Viini oli mieleeni ja sopi molempiin annoksiin; mitä sitä hyvää vaihtamaan.
Seuralaiseni valitsee grillattua poron vasan sisäpaistia, hiillostettuja syksyn juureksia, pihlajanmarjaa ja sellerijuissia. Porosta näkee jo heti leikatessa, että se on maukasta ja sitä on kypsennetty juuri sopivasti. Rinnalla hyvin toimivat paahdetut kasvikset kruunaavat aterian. Listalta olisi voinut tilata pääruoalle myös lisukkeita, me emme niitä kaivanneet, mutta nälkäisemmille kavereille tarjoilijoiden kannattaisi vinkata niistä. Poron viiniksi tuotiin Vina Leydan Carmenereä Rapel Valleystä, Chilestä. Hieman punaviiniä vierastavalle seurallenikin se maistui mainiosti ja kävi hyvin poron kanssa yksiin. Pihlajanmarjojen lisääminen annokseen oli rohkea veto. Ihailimme myös muiden annoksia niiden kulkiessa ohitsemme. Hampurilaiset näyttivät erityisen hyviltä. Annosten kekseliäinä tarjoiluratkaisuina käytettiin muun muassa laatikkoa ja tiiltä, kuten myös peltiä mukeissa ja tarjoiluastioissa.
Jälkiruoalla illan kaunein annos
Oma jälkiruoka-annokseni puolukka & suklaa sisälsi Linnankellarin näkemyksen puolukkavispipuurosta sekä rosmariinitoffeeta ja suklaata. Kaltaiselleni herkkusuulle annos saisi olla makeampi, mutta kokonaisuutena annos on hyvä ja erilainen. Ei kaikkien aina tarvitse tarjoilla samoja suklaakakkuja ja kuka sellaisen uskaltaisi edes valita; vankilassahan sieltä saattaisi saada viilan lautaselleen.
Seuralaiseni juustotarjotin oli ehdottomasti illan kaunein annos. Juustot on aseteltu kauniisti, mutta tarjoiltaessa ehkä vielä hieman liian jääkaappikylmiä, joten kaikki maut eivät olleet ennättäneet tulla täysin esiin. Juustoina lautaselta löytyy suomalainen cheddar, Helsingin Meijeriliikkeen punahomejuusto Hakaniemi, joka innostaa avecini jo googlaamaan lisätietoja ja jälleenmyyjiä, sekä Wilho -vuohenjuusto. Lisukkeina tarjoillaan kirpeää puolukkapyrettä ja ruislastuja.
Meille on jäänyt laseihin viinejä pääruoalta, eikä tarjoilijankaan mukaan jälkiruokaviini ole valitsemiimme annoksiin välttämättömyys. Pidän henkilökunnan ajatuksesta tarjota henkilökohtaista, tilanteen tasalla olevaa palvelua, jossa suosituksia tehdään hetken, eikä lisämyynnin näkökulmasta.
Lähellä kaikkea omassa maailmassa
Kokonaisuudessaan illallinen on rennon mutkaton, josta kuitenkin näkee, että ruokiin on laitettu ajatusta. Plussaa musiikiksi valitusta ysärivoittoisesta soittolistasta, joka kuulu taustalla muttei huuda. Miinusta tämä illallinen saa hieman vetisestä kahvista - jos sitä olisi tarjottu vangeille, olisi taatusti ollut kapina lähellä. Kauden raaka-aineet, kuten syksyn sienet, juurekset ja päivän järvikalasaalis on hyvin huomioitu listalla. Myös erityisruokavaliota noudattaville lista on iloinen yllätys. Kaikki annokset olivat joko laktoosittomia tai vähälaktoosisia ja suurin osa valmiiksi gluteenittomia tai valmistettavissa gluteenittomasti.
Vaikka, kuten vankilan kuuluukin, Linnankellari on mukavan eristyksissä muusta maailmasta, ovat vangit varmasti kuulleet kaupungin melun selleihinsä, sillä heti muurien ulkopuolella ollaan jo melkein keskellä kaupunkia ja sopivan lähellä kaikkea. Ratikkapysäkkikin on heti portin toisella puolella, joten paikalle voi myös helposti poiketa lusikoimaan kakkua tai lukemaan tiilenpäitä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Nostakoon kätensä ne, jotka omaavat edes jonkinlaisia ennakkoluuloja hotelliravintoloita kohtaan. Suurin osa nostaisi varmasti kätensä pystyyn, kysyttiinpä asiaa keneltä tahansa. Yleinen käsitys on, että hotellien ravintolat ovat vain välttämätön paha hotellin yhteydessä. Toisaalta monissa Suomea eteläisemmissä Europpan maissa tilanne on eri, useat Michelin-tähdillä palkitut ravintolat saattavatkin toimia hotellin yhteydessä.
Testasin Tampereen Lapland Hotellia sekä sen yhteydessä toivimaa ravintola Dabbalia muutaman päivän ajan. Kyseisestä kokemuksesta olen jo aikaisemmin julkaissut kirjoituksen: Testissä Dabbal burgeri & aamupala. Lapland Hotel Tampere sekä Dabbal teki minuun vaikutuksen, varsinkin illallisen osalta!
Ennen illallista oli mukava ottaa muutama cocktail aulassa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Dabbalin cocktailvalikoimaan! Itselleni cocktaileista suosikiksi nousi taivaskero. Itse illallisen osalta valinta oli helppo, minulle ei hetkeksikään tullut mieleen ottaa mitään muuta kuin 5-ruokalajin yllätysmenu sekä suositusviinit.
Dabbal on erotettu hotellin aamiaisalueesta selkästi. Dabbalin ravintolasali sijaitsee respaa vastapäätä, baarista vasemmalle. Kuten koko hotelli, saa Dabbal lappiyksityiskohtien sekä sisustuksen osalta minulta ylistystä. Tykkään lappimeiningistä ja -tunnelmasta, joka on saatu mielestäni hienosti istutettua ravintolaan, tänne kelpaa tuoda ulkomaalaisia vieraita. Vaikka tila on avoin, tuntuu Dabbal intiimiltä ja tavallaan jopa kotoisalta. Jos Dabbaliin esimerkiksi erehtyy huonoille Tidertreffeille, ei kannata huolehtia. Treffiseuralaisen katsetta voi vältellä pitkiäkin aikoja samalla kun tutkiskelee Dabbalin kiehtovaa salia tai isoilla näytöillä pyöriviä lappiaiheisia videopätkiä.
Ensimmäisenä tuodaan itse leivottua vehnä- sekä mallasleipää. Hetken päästä pöytään saapuu keittiön tervehdyksenä sympaattinen pikkukuppi parsakeittoa. Mukava ele, valitettavasti keittoon oli eksynyt hitusen liikaa suolaa, parsan ominaismaku peittyi täysin.
Ennen illallista minulle kerrottiin vähän kuinka paljon keittiössä nähdään oikeasti vaivaa yllätysmenun eteen. Nimenomaan yllätysmenua varten mennään aina askel pidemmälle esimerkiksi keräämällä itse joitain raaka-aineita. Tämän lisäksi kaikista raaka-aineista yritetään ottaa kaikki irti ja hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle ruoanlaittoprosessissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa metsäkastike jonka valmistamisessa on käytetty käpyjä, oksia sekä lehtiä? Minun korvaani se kuulosti mahtavalta enkä malttanut odottaa! Vaikka yllätysmenu on iso vaiva keittiölle, nautitaan sen ideoinnista ja valmistamisesta erityisen paljon, tällöin keittiö pääsee testailemaan uusia juttuja ja näyttämään mihin pystyy. Menun sisältö saattaa hieman vaihdella jopa päivittäin, toki lähinnä niin, että pääraaka-aine ja idea annoksessa säilyy samana. Kaikella muulla pystytään sittenj fiiliksen mukaan kikkailemaan, tästä minä pidän.
Ensimmäinen alkuruoka lupasi enemmän kuin hyvää. Chablista lasiin ja ahventa lautaselle, huippua! Chablista muistaakseni pyysin pienen lisäkaadon koska maistelin sitä antaumuksella ennen annoksen pöytään saapumista. Itse annos oli aivan huippu ja heti alkutilanteessa Dabbal ylitti odotukset yllätysmenun osalta. Annoksessa shown varasti ehdottomasti tillikurkkusorbetti!
Illan viineistä sekä tarjoilusta vastasi vuoropäällikkö Marko Simunaniemi, nuori innokas kaveri, johon toivon törmäävän ensi ruokailun yhteydessäkin.
Tästähän näyttäisi tulevan heti perään toinen napakymppi, Pinot Grisiä Alsacesta ja annos näyttää tältä! Nimikin annoksella on osuva, kasvimaa, siltä se oikeastaan näyttikin.
Lautasalle oltiin kasattu kasvimaa, mullat ja kaikki. Tosin multana (tai sorana) oltiin käytetty mallasta sekä vehnäjauhoja. Lautaselta löytyi myös varhaisperunaa, makeaa hernettä, itse poimittuja ketunleipiä, kurkun kukintoa, retiisiä, auringonkukan siemeniä, naattiporkkanaa sekä fenkolia. Upean näköinen annos, hauska söydä sekä mahtavat raikkaat maut suoraan kasvimaalta. Vaikkakin vakuuttava annos, kasvimaa ei kuitenkaan päätynyt illan lempiannokseksi, tittelin taisi viedä ensimmäinen alkuruoka, ahven, sekä sen kanssa tarjoiltu Chablis.
Seuraavaksi tarjoiltu annos oli vähän hämärän peitossa koska laseihin kaadettiin Wolfbergerin Crémant d'Alsacea Brutia, kuiva kupliva oli erinomaista siemailla itsekseen samalla kun mietiskeli mitä keittiö saapuisikaan.
42 asteinen kirjolohi tarjoiltiin mm. fritatuilla nokkosilla sekä nokkospyreellä. Viereen laskettiin vielä salaatikulho joka sisälsi parsaa, fenkolia, kevätsipulia sekä vinegretteä. Annoskokonaisuus yhdistettynä erinomaisesti sopivan Wolbergerin kuohuvan kanssa oli lähes täydellistä, valitettavasti itse kirjolohi ei säväyttänyt erityisemmin, vaikka olikin mainio. Kala jollain tapaa jäi annoksessa muun kokonaisuuden varjoon. Raikas kesäsalaattikulho oli ehdottoman hieno plussa ja sitä ahmi isommalla antaumuksella kuin itse varsinaista annosta.
Olen tähän mennessä illallista ollut pelkästään ällikällä lyöty. Tiesin, että Dabbalissa oli nähty vaivaa keittiö laatuun, mutta en missään nimessä odottanut tälläistä. Omat ennakkoluulot eivät ole vahvat koska tiesin entuudestaan Dabbalista suhteellisen paljon, siitä huolimatta saavuin illalliselle varovaisin askelin kunnes kaikilta mahdollisilta peloilta ja kauhuskenaarioilta vedettiin totaalisesti matto alta.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin erinomaista Poron ulkofilettä Inarista sekä samalla illan ainoa punaviini. Seuralaiselleni keittiön piti hieman rapsutella päätä, hän ei syö lihaa ja nyt parissa viimeisessä annoksessa on ollut jo kalaa. Hänelle tuotiin keskeliäs, muttei mahdottoman kaunis, annos kasvis-kevätkäärylettä jonka kyytipoikina olivat mm. sipulikastike, maa-artisokka, kanttarelli sekä nokkonen. Vaikka ei ollutkaan puolukka-aika, olisi pieni nokare puolukkahilloketta ehkä täydentänyt jo toki erinomaista kasvisannosta. Plussat keskeliäisyydestä, yksinkertaisuudesta sekä siitä, että annos oli oikeasti ihan täyttäväkin.
Täyteläinen ja tummanpuhuva Dehesa Goga sointui erinomaisesti poron ulkofileen kanssa. Annoksen kastike oli oikeastaan se, mitä olin koko illan odottanut. Pitkän prosessin läpikäynyt metsäkastike oli erinomainen ja mielenkiintoinen lisä annokseen! Kastike sisälsi käytännössä kaikkea metsästä, mitä ei normaalisti suoraan maasta laittaisi suuhun, eli käpyjä, oksia sekä lehtiä, mainiota!
Ennen jälkiruokaan siirtymistä kiittelen Markoa tähänastisesta tarjoilusta sekä vastaanotin suunpuhdistajan. Raparerisorbetti oli hyvää, joskin annoksessa olisi saanut makuuni olla hitusen enemmän jäähilemäistä raikkautta sekä muutenkin raikkaita makuja. Suun puhdistajana toiminut annos oli sellaisenaan kyllä erinomainen, mutta ei paras vaihtoehto suunpuhdistajaksi.
Illan päättää taas ulkonäöltään ilahduttanut annos, jälkiruoassa oli vaikka mitä, sitruunakakkua, vadelmia, hunajakennoa sekä vadellmalehtilientä. Ylivoimaisesti annoksen päätähtenä toimi kuitenkin koivunlehtisorbee, joka oli aivan uskomatonta ja hieno lisä kokonaisuuteen. Jälkkäriviini Castelnau de Suduiraut 2008 korosti hienosti annoksen raikkaita makuja, etenkin sitrunaa. Jälkiruoka oli poikkeuksellisen hyvää makuuni, joskin turhan iso annos tässä vaiheessa iltaa, tähän oli hyvä päättää.
Koko ilta sujui upeasti ja käytännössä ilman minkäänlaista huomautettavaa, varsinkaan palvelun osalta. Keittiö ja sali toimi saumattomasti yhteen, kaikki tuli ajallaan, kaikki oli kohdallaan. Dabbal ja Lapland Hotel Tampere olivat kokemukseltaan kaiken kaikkiaan upeita ja positiivisesti yllättäviä, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä yllätysmenu yllätti.
Juttelin sinä iltana keittiötä vetäneen Veli-Matti "Vellu" Lampisen kanssa pitkän tovin. Keskusteluun oli helppo uppoutua koska Vellun ruoanlaitosta ja asentaasta huokui sellainen into, mikä tarttui helposti minuunkin. Ruoka on intohimo ja sen tulee näkyä, asiakas kyllä tuntee sen pöydässä asti.
Koko illan osalta viinitkin menivät annoksien kanssa oivallisesti. Suurin osa viineistä eivät olleet mitenkään turhan tyyritä tai monimutkaisia. Mielestäni se on oikein, Dabbalin kuuluu olla helposti lähestyttävä, ei yhtään pröystäilevä. Tavoite on viedä asiakas elämysmatkalle hetkeksi pois sivistyksen äärestä. Mielestäni 'jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt' sopisi erinomaisesti tähän lopetuksena, kiitos Vellu, Marko sekä Dabbal. Näemme pian nimittäin olen buukannut Tamperereissun ystävieni kesken tulevaa talvea varten, eipähän tarvitse aina ihan lappiin asti lähteä.
Huom, ruokien hinnat on tarkastettu blogin kirjoittamisen yhteydessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Woolshed toi ensin rennon aussimeininkinsä Helsingin rautatieaseman hujakoille, nyt toiminta on laajentunut Turun Yliopistonkadulle toukokuusa 2016. Uudesta uutisesta ei siis ole kyse, vaikkakin osalta tämä varmasti on mennyt ohi. Terassilla istuessani kuulin muutamien ohikulkevien paikallisten ihmettelyä uudesta ravintolasta.
Woolshed Turku jatkaa samaa rentoa australialaista gastropub meininkiä mihin Helsingissä on jo muutaman vuoden aikana ehditty tottumaan. Woolshedin erikoisuuksia ovatkin erirento meininki, ruokaisat annokset, screenit joista näytetään tärkeimmät matsit ja pelit, surf n turf, huokeat hinnat sekä hyvä valikoima burgereita ja oluita.
Kuten Helsingissäkin, Turun Woolshedin terassi on erittäin suosittu ja meneekin helposti tukkoon aurinkoisina päivinä. Hetken odottelun jälkeen, saattaa kumminkin terassi vapautua, osa asiakkaista kumminkin pistäytyvät Woolshediin pikaiselle burgerille tai muutamalle oluelle.
Molemmissa Woolshedeissä on yleensä tarjouksena joka manantaina sekä tiistaina burgerit ja pihvit kympillä, sekä torstaisin -30% hummereista ja pihveistä. Kympin burgeri on kyllä sellainen diili, ettei vastaavan tasoista tahi täyttävää burgeria saa muualta tällä hinnalla. Tsekkaa ajankohtaiset tarjoukset TableOnlinesta: Woolshed Turku & Woolshed Helsinki -tarjoukset.
Kävin ystävien kanssa pikaisella illallisella kesän lopussa Woolshed Turun terassilla syömässä. Jouduimme vain muutaman minuutin odottaa vapautuvaa terassipöytää, sisältä olisimme saaneet erinomaisen ikkunapöydän välittömästi, kuitenkin päätimme loppukesän kunniaksi syödä terassilla, vaikkakin ilmoista ei ole ollut pulaa nimittäin lämpimiä päiviä olisi riittänyt oikeastaan jopa syyskuun loppuun asti.
Kuten jo tiedämme, Woolshed on rento, mutta kuinka rento ja miten se ilmenee? Pöytiä toki varataan ja pöydän etukäteen varanneet saavat pöytänsä yleensä paremmilta paikoilta, jos vaikka matsia haluaa katsoa. Ruoat ja juomat tilataan tiskiltä. Joillekin tämä saattaa tulla pienenä alkushokkina mutta tilannetta hetken vierestä seuraamalla ymmärtää miksi. Tarjoilu on nopeaa ja tehokkaampaa näin. Ruoat kyllä tuodaan suoraan pyötään, mutta juotavat napataan itse tiskiltä. Tämä rento self-service gastropub tyyli sopii Woolshedille, eikä se omaa viihtymiseeni tai ruokailunautintoon vaikuttanut millään tavalla. Ja jos haluaa vain pikaisen ruokailun, tämä on jopa positiivinen asia.
Otimme alkuun vähän olutta ja viiniä. Viinejä saa hyvin joustavasti laseittain ja valikoima on hyvä. Olutvalikoima taas on erinomainen, jokaiselle löytyy jotain.
Alkuun maistellut tiikeriravun pyrstöt vartaassa olivat jees, muttei mitään uutta tai kummallista, juuri sellaista kuin olettikin. Kuitenkin toinen alkupala, mausteinen lammasmakkara, oli yllättäjä. Tuhdin stoutin kanssa makkarat hupenivat onnellisten maiskuttelijoiden suihin nopeasti. Kuuden euron alkupalaksi ihan nappisuoritus!
Koska oli maanantai ja pihvin tai burgerin sai kympillä, ei tarvinnut kauheasti miettiä mitä syö! Molemmat ystäväni valitsivat mediumina 150g aussipihvit tiikeriravunpyrstöillä, minä valitsin aussie burgerin. Tarjouspihveissä on kaksi vaihtoehtoa, 200g tai 150g, jälkimmäinen tarjoillaan tiikeriravunpyrstöjen kera. Burgereista saa valita listalta minkä tahansa sekä valitsemaansa burgeria voi tuunailla halutessaan esim. pekonilla, juustolla tai isommalla pihvillä. Burgerit (onneksi) paistetaan pääosin mediumina ellei toisin pyydetä.
Pääruokia kohtaan meillä oli oikeastaan vai kaksi toivetta, salaattikulho on vähän vaisu ja se kaipaisi vähän faceliftiä. Ranuille olisi kiva olla joku korvike, vaikka lisähinnasta. Joku premium salaatti taikka bataattiranut, itse olen pikkuhiljaa kyllästynyt perinteisiin ranskalaisiin. Toki tässä kohtaa täytyy muistaa ettei kympin annokselta voi vaatia liikoja, Woolshed ylittääkin kirkkaasti odotukset hinta-laatusuhteen osalta.
Woolshed Turku sijaitsee erinomaisella sijainnilla Yliopistonkadulla, lähellä Turun kauppatoria. Aivan Woolshedin vieressä on myös Scandic Plaza, jota käytän jatkuvasti Turussa käydessäni. Woolshedin oluthanat voivat siis laulaa iloisesti, konttaamallakaan ei ole paha matka.
Woolshedin safka ei ole yllätyksellistä, mutta se on herkullista ja varsinkin jatkuvien ma-ti sekä torstain tarjousten johdosta hinta-laatusuhteeltaan aivan lyömättömiä. Mäkkärin säälittävä burgeriateria maksaa suunnilleen saman verran, ehkä mielummin vedän kuitenkin samalla hinnalla käsintehdyn burgerin tai kunnon 200g aussipihvin mediumina. Täämä ei liene mikään yllätys.
Woolshed sopii erinomaisesti myös pidempään illanviettoon. Ruokailun jälkeen ei tarvitse vaihtaa ravintolaa, jos illanviettoa on tarkoitus jatkaa kostealla linjalla. Seuraavaksi menekin Woolshediin varmaan vähän pidemmän illanvietto kaavan mukaan, ajattelin myös testailla vähän hummereita surf & turf -valikoimasta.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ja koska maanantai, huomaan hotellihuoneeseen raahaamani järeän työlistan sijaan haaveilevani kylmistä juomista, lempeän mausteisista ruoka-annoksista ja tequilasta, joka lämmittäisi aina varpaissa asti.
Mikäli aion tehdä asialle jotain, on ryhdistäydyttävä ja rynnättävä tihkusateeseen.
Eerikinkatu Turussa täyttyy kiireisistä, sadetta pakoon kipittävistä askelista, mutta minä astelen päättäväisesti mustan ( tietenkin! ) sateenvarjoni alla kohti valitsemaani ravintolaa.
Ja koska maanantai, minun ei tarvitse ihmetellä määränpääni naapurissa sijaitsevan nimeltä mainitsemattoman ravitsemusliikkeen edessä notkuvaa janoista, viihdettä janoavaa kansaa, vaan saan sen sijaan rauhassa seurata, miten edellä kävelevän rouvan kirkkaanpunainen sateenvarjo keikkuu rytmikkäästi askelten tahdissa.
Olen matkalla nauttimaan meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta Hannu Tuovisen omistamaan Cantina Aztecaan, koska maanantai, koska tarvitaan vähän iloa sateiseen päivään.
Astun ovesta ja kipitän rappuset ylös ( näillä korkkareilla se on todellista kipsutusta, usko pois! ) pääsaliin asti, missä ravintolan tyylille uskolliset kirkkaat värit, kullatut reliefit ja tumma puupinta kiinnittävät takuuvarmasti huomioni. Kuulen jostain takaa kabinettitilasta ison seurueen naurunremakan ja ennen kuin huomaankaan, istun pöydässä ja tajuan, että it´s already Strawberry Margarita o´clock!
Siemaillessani juomaa, tarjoilija kertoilee hieman annoksista ja suosittelee muutamia omia suosikkejaan.
Päädymme kuitenkin tilaamaan aika perinteisen setin: nachot, rapupannu, paella ja fajitas.
Nachot, ( tietenkin hyviä, erityisesti oman tomaattisalsan kanssa! ) toimivat hienosti ruokaa odotellessa ja muutkin annokset soveltuvat hyvin jaettaviksi.
Tällä kertaa tarjoilijamme suosittelema rapupannu ei kuitenkaan hivellyt makuhermojani aivan niin kuin olisin toivonut, sillä hapokkaiden ja raikkaiden makujen ystävänä vierastan helposti liiallista makeuden tuntua annoksessa. Onneksi pöydässä on paljon muutakin, joten pääsen alkupalojen makuun oikein hyvin!
Fajitasten täyttö sujuu turhankin näppärästi ja huomaamattani olen tyhjentänyt lähes koko boxillisen vehnälettuja ja jäänyt koukkuun talon omaan salsa verdeen... Pöydän toisella puolella järeän kokoinen paella-annos ei tunnu seuralaisen efortista huolimatta häviävän lainkaan ja kun tarjoilija ystävällisesti kysyy, haluaisinko lettuja tai kastikkeita lisää, on tästä tarjouksesta tällä kertaa yksinkertaisesti kieltäydyttävä. Jösses, miten ruokaisat annokset!
Parasta tässä lienee, että saan häpeilemättä syödä sormin niin omalta kuin seuralaisenkin lautaselta ja sitähän ilta täällä parhaimmillaan on: iloisten seurueiden fiestaa, jossa pöytä tilataan ruokaa täyteen ja jaetaan vieressä istuvan ystävän kanssa.
Ruokailun ohessa tyhjenee raikas tuontiolut ja tuhti punaviini tekee sateisena iltana kauppansa.
Viinit täällä ovat erittäin maltillisesti hinnoiteltuja ja helposti lähestyttäviä.
Ja vaikka ei millään jaksaisi, niin onhan sitä nyt aina jotain makeaa saatava. ( Naiset, tiedän!) Illalliseni päättää talon erikoisuus, avocadopannacotta. Avocado on yksi lempiherkuistani, joten tästä ei ole mahdollista edes teoriassa kieltäytyä. Annos on rohkea veto, enkä ole vieläkään päättänyt oliko se huti vai kunnari, mutta annoksen tekijältä totisesti löytyy ” cojones ”, kuten jossain päin maailmaa sanottaisiin.
Jos olisi viikonloppu, olisin varmasti hipsinyt yläkerran Papu Barin puolelle nauttimaan tequilaa, sekoittamaan pääni keinussa ja sheikkaamaan bebaa tanssilattialle, (vaikka minähän en kyllä oikeastaan tanssi…) mutta koska maanantai ja Papu kiinni, tyydyn tyhjentämään punaviinilasini ja kierimään portaat alas.
Kaiken kaikkiaan Cantina Azteca tarjoaa suomalaiseen makuun sovitettua tuttua meksikolaista, mutkattomassa ympäristössä ja kivan henkilökunnan huomassa. Suosittelisin paikkaa kaveriporukoille tai isommille seurueille, jotka kaipaavat rentoa illanviettoa, ilman turhaa pönötystä, mutta tuskin kukaan deitti laittaa pahakseen, jos täältä itsensä löytää lauantai-iltana!
Cantina Aztecan ruokatuotteesta on jo usean vuoden ajan vastannut Aki Toivonen ja listalta löytyy takuuvarmasti kaikille jotain ja pienemmälläkin investoinnilla saa vatsansa täyteen. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, että Hannun lemppariannos ( ribsit ja molekastike ) jäi kokeilematta...
Annoskateus syömätöntä annosta kohtaan on aikamoinen dilemma!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Dabbal on Lapland Hotel Tampereen sydän. Näin asia on lyhyesti sekä osuvasti ilmaistu. Monien hotellien ravintola on välttämätön paha, eikä siihen välttämättä panosteta samalla mittakaavalla kuin Tampereen Lapland Hotellissa. Parin päivän Tamperereissun aikana ehdin rauhassa tulemaan sinuiksi Lapland Hotel Tampereen sekä Dabbalin tarjontaan.
Vaikka Lapland Hotel Tampere on ehtinyt olla jo tovin olemassa, pääsin vasta nyt testaamaan hotellia ja sen palveluita parin yön verran heinäkuussa. Tässä ajassa ehdin maistelemaan Dabbal burgerin, erinomaisen aamupalan lappitwistillä kahteen kertaan sekä yllätysmenun. Yllärimenusta tulee erillinen illalliskirjoitus, tässä keskityn enemmän hotelliin ja ravintolan muihin palveluihin. Auton saa muuten lämpimään halliin, tätä arvostin reissullani rankkasateiden takia, talvella varmasti vielä enemmän.
Yövyin Deluxe -tason huonessa, joka on varustettu erinomaisella vartalon mukaan muotoutuvalla tuplasängyllä. Kaiken lisäksi sänkyjen puoliskot pysyivät yhdessä koko yön. Tämä on ongelma joka on vaivannut minua turhan monessa hotellissa, liian usein löytää itsensä yöllä sänkyjen keskelle muotoutuneesta kuilusta. Huone itsessään on erittäin tyylikäs, hauskoine lappiyksityiskohtineen.
Snackbar/minibaari, jota ei kaikista huoneista löydy, sisältää sopivan valikoiman juomia sekä purtavia, tässäkin tapauksessa pientä lappitwistiä on havaittavissa mm. porosnäksien muodossa.
Pienellä hotellikierroksella pääsin tutustumaan sviitteihin, kokoustiloihin sekä saunaosastoon. Jokaisessa kerroksessa on oma pieni teemansa, lapin ruska, talvi, kevät, kesä, usva jne. Lapland Hotel Tampere on muutenkin täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia ja nautinkin erityisesti niiden tutkailusta ja bongailusta. Jäkälää siellä sun täällä, poron sarvia, käpyjä, lyhtyjä ja tuikkuja, lappiaiheista valokuvataidetta ja muuta kivaa. Alakerrasta löytyy useita kabinetteja sekä kokoustiloja yksityis- sekä yritystilaisuuksia varten.
Osissa Deluxe huoneissa ja sviiteissä on sauna tai vähintään amme. Tämän lisäksi niistä löytyvät onneksi kaikki tarvittavat mukavuudet: silitysrauta- & lauta, hiustenkuivain, kylpytakki, iso televisio, vedenkeitin sekä kahvinkeitin. Nettiyhteydetkin näyttivät toimivan vakaasti joten töitä tekee mielellään huoneessa tai viihtyisässä aulabaarissa.
Sisustuksen suunnittelusta vastasi Jaana Ekmann, valokuvataiteesta Antti Kurola sekä projektin toteutuksesta Leena Turunen. Täytyy kiittää heitä kaikkia, lopputulos on upea mutta juuri sopivan huomaamaton jos ei ole kiinnostunut tutkimaan yksityiskohtia.
Muutama huomionarvoinen seikka: ylimmän kerroksen sauna/kylpyläosasto ei ole vielä kunnolla rempattu. Rappukäytävät kaipaisivat jotain pientä lappi-ilmettä. Ravintolasta vessaan mennessä on mentävä kerros alemmaksi joka tapahtuu kätevimmin rappukäytävää pitkin ja ne ovat liian pelkistettyjä. Osa näistä puutteista liittyvät varmasti hotellin avaus- ja remonttiaikatauluun. Ovet aukesivat syksyllä 2015 hyvinkin nopealla aikataululla joten kaikkea ei ole ehditty tekemään loppuun asti.
Saunaosasto kumminkin remontoidaan kokonaisuudessaan tulevaisuudessa, voisin kuvitella siitä tulevan yhtiä Tampereen hienoimpia illanviettopaikkoja firman pikkujouluille. Saunan terassilta aukeaa nimittäin aivan upea näkymä Tampereen kattojen ylle.
Seuraavaksi voitaisiin keskittyä ravintolapuoleen. Ensimmäisenä päivänä söin myöhäisen "lounaan" Dabbalissa. Vaikka kesäisin ei ole varsinaista lounasta, on ravintola auki aamiaisella, iltapäivisin (14:00 alkaen) sekä iltaisin. Iltapäivisin on tarjolla ns. baarilista johon sisältyy lappiherkkuja, burgereita, pizzoja, salaatteja, sandwichejä sekä tietysti poronpaistikäristystä. Lounas palaa ruotuun 8.8. alkaen.
Ennen burgereita ajattelin alkuun testata maistelulautasen Lapin makupaloja, joka sisältää kylmäsavulohta, kylmäsavuporoa, savumuikkua, kotimaista vuohenjuustoa, pikkelöityä parsaa, yrttinäkkileipää, Lapin rieskaa sekä lakkahilloketta. Kylkeen vielä raikas karpalodrinkki Taivaskero ja homma lähtee rullaamaan omalla painollaan. Dabbalissa on muuten erittäin houkutteleva sekä laaja cocktail-lista johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Maistelulautanen oli kaikkea mitä siltä toivoin ja se sopii mainiosti kahdestaan jaettavaksi jos ei alkuun viitsi mitään isoa mussuttaa, saapahan ainakin maistaa kaikkia herkkuja. Suosikeiksi maistelulautaselta itselleni nousi pikkelöity parsa, savumuikku sekä lakkahillo.
Seuraavaksi burgerin kimppuun. Seuralainen tilasi burgerin kasvisvaihtoehtona ja saikin pihvin tilalle erinomaisen sienimurekepihvin. Tästä yllätyimme positiivisesti, se nimittäin saattoi olla jopa herkullisempi kuin lihaversio. Mainittakoon että keittiö loihti tämän kertaisen kasvisversion hatusta eivätkä he voi luvata jokaisen kasvisburgerin olevan samanlainen.
Lihaversiokin oli erinomainen, makea briossisämpylä sopii burgeriin erinomaisesti, savumajo ja kylmäsavuporo toimivat erinomaisena lisänä sekä puuhiiligrillin maku tuli pihvistä esiin sopivasti. Annoksen esillepano oli ehkä hieman liian pelkistetty vaikka se tuotiin leikkuulaudalla sekä ranut olivat metallikulhossa. Ehkä suolakurkut, pikkelöidyt sipulit tai jonkunlainen coleslaw voisi tuoda annokseen jotain lisää. Tavallisiin ranskalaisiin olen myös lopen kyllästynyt, vaikkakin Dabbalin puikulaperunaranskalaisissa ei ollut mitään valittamista, tarjoaisin ehkä vaihtoehdoiksi halukkaille salaattikulhoa tai bataattiranskalaisia.
Dabbalin burgeri oli kokonaisuudessaan erinomainen suoritus ja vaikken olekaan mikään järkyttävä burgerifani (burgeria tulee nautittua nykyään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa), voisin ehdottomasti suositella sitä ystävälleni. Nautin lasillisen suositusviiniä burgerin kanssa, kuitenkin annoksessa on niin paljon eri makuja ettei se välttämättä ole paras ratkaisu... ehkäpä jokin erikoisolut olisi ajanut asiaa paremmin. Toisaalta sienimurekeburgerin kanssa nautiskeltu Wolfbergerin Riesling sopi huomattavasti paremmin annoksen kanssa.
PIkaiseksi iltapäiväruokailuksi Dabbal ehti näillä suorituksilla nostamaan odotukset korkealle seuraavan päivän yllätysmenuillallista varten.
Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tallustella aamupalalle. Odotin innolla minkälainen lappihenkinen aamupala on tarjolla, olin kuullut siitä hehkutusta sekä kehuja. Olotilasta (krapulasta) riippuen voi piiloutua lähemmäksi respaa synkemmille paikoille, minä suunnistin valossa kylpevään ikkunoilla varustettuun aamiaissaliin.
Aamiaisvalikoima on sisältää sopivan määrän lämpimiä sekä kylmiä valikoimia. Lämpimistä löytyy mm. mustaa makkaraa (jesh!), pekonia, makkaraa, sekä sienipaistosta. Kylmistä löytyy esimerkiksi poroleikkelettä, leipäjuustoa, muutamaa kalaa, hedelmiä, salaattia ym. Kylmäpuolella olisin toivonut ainoastaan hedelmien osalta vähän laajempaa valikoimaa.
Puuro sisälsi esimerkiksi rusinoita ja maistui erinomaiselta varsinkin kun päälle heitti läjän marjoja. Lapland Hotel Tampereen aamiaisen yhtenä erikoisuutena (lappitwistin lisäksi) on asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit jotka näyttivät menevän kaupaksi kuin kuumille kiville. Mehuvalikoima ansaitsee ehdotonta ylistämistä, tarjolla on perinteisten vaihtoehtojen, eli appelsiini- sekä omenamehun, lisäksi mustikka- sekä karpalomehua. Lisäksi kahvi sekä tee tarjoiltiin suoraan pöytään asiakkaan toiveiden mukaiseksi, plussapisteitä ropisee!
Muutenkin aamupalalla kaikki toimi, tuoreita ruoka-aineksia oli koko ajan tarjolla vain rajoitettu määrä, uutta tuotiin aina kun ne alkoivat vähenemään. Mitään ei oikeastaan joutunut odottelemaan tai ihmettelemään, aamiainen toimi kuin ajatus. Aamiaiselle voi saapua myös kaikki, jotka eivät yövy hotellissa hintaan 17€ / nokka.
Suosittelen Lapland Hotel Tamperetta kaikille jotka haluavat arkeen luksusta tai jotain pientä erikoisuutta. Sijainti on erinomainen vaikka onkin "radan väärällä puolella". Tammerkoskelle onkin hotellilta noin kilometrin kävely.
Muutamia parannuksia vielä toivoisin Lapland Hotel Tampereelle: saunaosaston remppa, rappukäytäville samaa ilmettä kuin muualla hotellissa sekä samaa rohkeaa meininkiä terassille. Kaiken kaikkiaan majoitus- sekä ruokailukokemukset Lapland Hotellissa sekä Dabbalissa olivat erinomaisia! Koitan puskea mahdollisimman pian blogikirjoituksen yllätysmenusta. Illallinen oli erittäin onnistunut ja haluaisinkin yllätysmenun paremmin esille. Toivottavasti osaan tehdä sille kirjoituksessa oikeutta, yllätyin todella todella positiivisesti miten onnistunut illallinen oli kyseessä.
Yllätysmenu 5-ruokalajia 59€ Dabbal menu 3-ruokalajia 45€ Tunturimenu 3-ruokalajia 49€
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Workshop Delicatessen aukesi Kankurinkadulle Kanniston leipomon entisiin tiloihin perjantaina 13. päivä toukokuuta. Päätin mennä avajaispäivänä tsekkaamaan minkälaisen meiningin ravintoloitsijat Manu Torchio, Patrik Lindström sekä Lorenzo Dotson-Smith ovat meille loihtineet.
Workshop toimii rentona kohtaamispaikkana ravintolatrendikkäässä rööperissä. Sisusta että tunnelma on sekoitus deliä sekä bistroa. Ravintola koostuu kolmesta salista, joista reunimmaiset on selkeästi tarkoitettu illallistaville asiakkaille, keskimmäinen taas delissä hengailua varten. Workshoppiin voikin helposti poiketa olut- tai viinilasilliselle ja jos haluaakin jotain pientä purtavaa, voi kylkeen ottaa vaikka delilautasen. Deli on myös oiva paikka käydä kuulumiset läpi ystävien kesken lasillisen äärellä ennen pöydän vapautumista.
Sisusta on täynnä upeita yksityiskohtia, suurin osa sisutuselementeistä on kierrätetty toisista ravintoloista tai muuten vain kaavittu kasaan jostain pölyisestä varastosta. Sisusta sekä sisustus on sopivan pelkistetty sekä hauskalla tavalla keskeneräisen näköiseksi jätetty. Workshopin ainutlaatuinen tunnelma koostuu mahtavasta henkilökunnasta, rennosta meiningistä, rustiikkisesta sisustasta sekä hyvästä musasta. Rento soittolista sisältää vähän kaikkennäköistä ja kuvastaakin selkeästi omistajiensa musiikkimakua. Ensi käynnillä pitääkin ottaa muutamat biisit muistiin musiikintunnistusapplikaatiolla.
Saavuin paikalle hieman neljän jälkeen tarkoituksena katsastaa paikat sekä maistella nopeasti yksi annos ennen palaamista takaisin töiden ääreen. Pate ehdotti Karitsan niskaa, alkuun hän kiikutttiin pieni maistiainen delistä. Lautaselta löytyi kaikennäköistä pikkukivaa, joista parhaiten jäi mieleen marinoitu mustekala, kylkeen vielä samettinen pale ale ja hommahan toimii!
Karitsan niska annoksena oli upea suoritus, ei mitään ylimääräistä tai minkäänlaista kaunistelua. Annos tuodaan pöytään rennon letkeällä esillepanolla, eli juuri sellaisena kuin odotinkin Workshopin pojilta. Suussa sulava karitsan niska katosi lautaselta hujauksessa, rosmariini ja sitruuna maistui taustalla raikkaana pienenä twistinä. Parsa sekä varhaisperuna olivat täydellinen lisä karitsalle, lisukkeita ollut myöskään liikaa. Annos kokonaisuudessaan oli kelpo suoritus ja juuri sopivan täyttävä, ihmettelen vain miten hinta on 22 euroa, eikä lähemmäs kolmea kymmentä.
Workshop Delicatessen tarjoaa upeat puitteet rentoon ruokailuun tai ystävien kesken chillailuun lasillisen äärellä. Lounas on tarjolla maanantaista perjantaihin 11-14, illallinen tiistaista perjantaihin alkaen 16 sekä brunssi lauantaisin kahdessa kattauksessa alkaen kello 10 sekä 13.
Workshopin taustajoikoilla on vaikuttava historia. Lorenzo on tuttu Mille Mozzarellesta, PateLupolosta sekä Bonesista, Manu on ollut perustamassa Patronaa, Palmaa, Lucha Locoa sekä Choloa, jotka hiljattain myytiin Restamaxin sekä Mehdi Younesin yhteisyritykselle.
Workshop on erittäin mielenkiintoinen lisä Helsingin ravintolatarjontaan ja toimiikin eräänlaisena leikkikenttänä, eli workshoppina, sen ravintoloitsijoille. Sällien tarina ei pysähdy Workshoppiin, he ovatkin jo ehtineet perustaa uuden Catering yrityksen MaLoPan, lisäksi uutta projektia pukkaa pian ilmoille. Seuraavaksi on vuorossa Stockan kulmalle kesällä aukeava Smörre -gastrobaari. Lisääkin prokkista on luvassa, tässä vaiheessa me eikä MaLoPan sällit voi asiasta hiiskua sen enempää...
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.