Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Spice Girlsin Wannabe-singlestä. Yhtyeen ensimmäinen ja supermenestynyt sinkku oli aikansa vedenjakaja, jonka siivittämänä tyttöbändit rikkoivat undergroundin padot ja siirtyivät valtavirtaan. Aikakautensa suosituimpana tyttöbändinä Spice Girls ja sen edustama naiskuva oli väistämättä myös feministinen ilmiö. Bändin jäsenten näyttämä rauhanmerkki ja tarttuva tunnushuuto: “Girl Power!” olikin luultavasti jokaisen tyttöporukan sanavarastossa. Aikakauden naisesikuvien vähyydestä kertoo, että jokaisen tytön oli valittava oma lempispaissari. Muita roolimalleja sai valtavirrasta hakea pitkään.
Tänään vuosi 1996 on jo kaukana, ja tilanne on muuttunut. Spice Girlsiä edeltänyt Riot Grrrl -liike ehti muhia lähes kymmenen vuotta ennen läpimurtoa valtavirtaan. Kuinka pitkälle olemme päässeet 20 vuotta myöhemmin? Mitä on girl power tänään? Näihin kysymyksiin Citylle omat vastauksensa antoivat Sideways-festivaalin kaksi nykypäivän girl powerin edustajaa, Mykki Blanco ja Cherrie.
Ruotsalainen rap-lupaus Cherrie on nuoresta iästään huolimatta vahva esikuva. Tänä keväänä ensimmäisen pitkäsoittonsa "Sherihan" julkaissut somalitaustainen Cherrie vietti lapsuutensa Lohjalla, mutta ammentaa nykyään musiikissaan kotilähiöstään Tukholman pahamaineisesta Rinkebystä. Helmikuussa 2016 Ruotsin Grammis-gaalassa Cherrie keräsi ehdokkuuden uutena tulokkaana, ja sinkku "Tabanja" parhaan musiikkivideon sarjassa.
Cherrien lempi-Spice Girl: Mel B, Scary Spice. “Scary Spice oli ainut tummaihoinen koko porukasta, joten kaikki vain olettivat että hän oli lempparini. Enemmän tykkäsin ehkä Sporty Spicestä. Mel C lauloi todella hyvin ja tykkäsin hänen tyylistään.”
Yhdysvaltalainen Mykki Blanco on sukupuolirooleja esityksissään murtava muusikko ja performanssitaiteilija. Inspiraatiokseen Blanco listaa Riot Grrrl -suuntauksen, johon hän hurahti varhaisteininä. “Bikini Kill, Free Kitten, Babes in Toyland, ja sitten Le Tigre olivat minulle ensimmäisiä, joiden kuulin puhuvan homoista ja lesboista voimaannuttavalla tavalla.” Blanco on ravistellut käsityksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja HIV-positiivisuudesta muun muassa viime vuoden julkaisullaan “C-ORE” ja 2014 mixtapellaan “Gay Dog Food”, jolla Blancon rinnalla lauloi Riot Grrrl -ikoni Kathleen Hanna.
Mykki Blancon lempi-Spice Girl: Geri Halliwell, Ginger Spice. “Scary oli siisti, Posh oli mahtava, mutta Geri oli ehdottomasti paras. Minusta hän oli koko bändin paras laulaja. Ja olihan hän joukon showgirl. Ehkä se oli se mihin samaistuin hänessä.”
Onko girl powerilla enää merkitystä?
Cherrie: On ehdottomasti. Erona Spice Girlsin aikaan näkisin, että nyt ihmiset arvostavat enemmän girl poweria, joka saa inspiraationsa oikeasta elämästä. Koen oman musiikkini osana tätä girl poweria – monet kappaleistani kertovat tuntemistani tytöistä, joita kutsun siskoikseni. Näissä biiseissä puhun todellisen itsensä etsimisestä ja löytämisestä. Kirjoitan musiikkiani omasta perspektiivistäni, mutta kenelle tahansa, joka tarvitsee sitä. Musiikkini puhuttelee ketä tahansa, joka on heikko, vähän hukassa tai tippunut yhteiskunnan odotusten ulkopuolelle.
Mykki Blanco: Girl power on todella tärkeää juuri nyt! Meillä on yhteiskunnassa aivan uusi sukupolvi, joka hyväksyy sisäisen naisellisuutensa ihan uudella tavalla, enkä tarkoita nyt vain sitä, mitä transasioiden hyväksynnälle on tapahtunut valtavirrassa. Esimerkiksi HLBTIQ-yhteisössä homomiehet ovat tajunneet, että liike seksuaalisen tasa-arvon puolesta on ollut osin heteronormatiivista ja feminiinisyyttä vastaan. Näen nyt monien homomiesten määrittelevän itsensä queerinä tai femmenä. Sanat, kuten ‘femme’ ja ‘butch’, jotka saavat voimansa naiseudesta ovat nyt oikeastaan paljon tärkeämpiä kuin vain ajatus kahdesta miehestä suutelemassa.
Miten itse koet edustavasi girl poweria?
Cherrie: Edustan ylpeästi sitä mitä olen. Joo, olen somali, olen tummaihoinen, olen muslimi, olen Rinkebystä – näiden asioiden nähdään usein edustavan ihmistä, joka on yhteiskunnan pohjalta. Mutta juuri siksi ne tekevätkin minusta vahvan, koska ne edustavat paikkaa, mistä tarinani tulevat. Koskaan aiemmin ei ole ollut naista, joka edustaisi juuri näitä asioita. Kun minulta kysytään, haluanko edustaa tätä kaikkea, vastaan, että haluan. Kun itse olin lapsi ei minulla ollut ketään tällaisia esikuvia. On hienoa jos voin olla sellainen jollekin nyt.
Mykki Blanco: Luulen, että monet ihmiset sukupuolen sateenkaarella samaistuvat minuun, koska vaikka nyt koen itseni homomieheksi, vuodet 2010-2011 elin lähes kokonaan transnaisena, tarkoituksena muuttaa lopulta virallisesti sukupuoleni. Koin oloni hyväksi ja omakseni niin. Lopulta kuitenkin tajusin, että vaikka se oli ollut hienoa aikaa elämässäni, oli se enemmän matka omaan queeriyteeni kuin mitään muuta. Tajusin, että minulla ei ollut niitä syviä tunteita, joita on ihmisillä, jotka ovat tienneet syntymästään lähtien olevansa väärässä ruumiissa. Tajusin, että olin enemmän homo kuin mitään muuta. Uskon, että monet queer- ja trans-ihmiset, jotka tuntevat minut ja tietävät tästä ajasta elämässäni samaistuvat minuun, koska vaikka lopulta en kokenutkaan itse olevani transsukupuolinen, se kokemus ja aika oli minulle tosi. Se ei ollut dragia, se ei ollut esitys. He tietävät, että voin ymmärtää heitä.
Mitä haluat saavuttaa musiikillasi?
Cherrie: Nyt julkaistu debyyttialbumini on hyvin tunteellinen ja henkilökohtainen. Monet ovat kertoneet minulle levyn herättäneen heissä tunteitä, joita he eivät olleet aiemmin kokeneet tai tunnustaneet. Toivon, että seuraavalla levyllä voin sitten jatkaa tätä työtä ja auttaa heitä paranemaan. Se ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni, tajusin sen vasta levyä tehdessäni. Kaikki palaset vain loksahtivat kohdalleen. Olen aina pitänyt laulamisesta, mutta tätä levyä tehdessäni olin todella rehellinen, en myöskään kirjoita enää englanniksi niin kuin ennen. Niin kauan kuin seuraan rehellisesti tunnettani, voin jatkaa näin.
Levylläni on kappale nimeltä "Lämna han", jätä hänet. Biisissä huudan kaverilleni, että jätä se idiootti poikakaverisi, ei se ansaitse sua. Olen siinä biisissä oikeastaan vihainen, koska kaverini vain palaa hänen luokseen. Kuitenkin monet miehet ovat tulleet luokseni ja kertoneet miten vahva biisi se on ollut juuri heille, kuinka se on saanut heidät itkemään. Vaikka kappale ei kerro heistä tai puhu suoraan heille, se kuitenkin puhuttelee heitä, koska se on aitoa. Oikea musiikki tulee rehellisestä aidosta paikasta. Niin kauan kuin tehdään sellaista musiikkia, tulee se myös puhuttelemaan ihmisiä, halusivat he sitä tai eivät.
Mykki Blanco: Yritän leikitellä musiikissani sukupuolella ja näyttää ihmisille asioita, joita he eivät ole nähneet. Eniten olen tehnyt tätä dragilla, mutta videoissani olen myös esittänyt esimerkiksi lesbonaista. Viimeisimmässä videossani "High School Never Ends" halusin näyttää millaista on elää anarkistisessa queer-kommuunissa. Halusin näyttää asioita omasta kokemuksestani, kuten millaista on elää kommuunissa, jossa kaikki ovat gay tai queer ja punk, ja elävät yhdessä perheenä. Yritän aina esittää radikaaleja queer-hahmoja ja näkökulmia videoissani. En ole enää niin underground kuin ennen – kun Rolling Stone kirjoittaa minusta, tiedän että monet tulevat näkemään esittämiäni asioita ensimmäistä kertaa. On hienoa, että voin näyttää näitä näkökulmia ihmisille, jotka eivät ole ehkä koskaan nähneet niitä. Aivan alussa, kun vain pukeuduin täysin naiseksi, ihmiset eivät tajunneet sitä. Sitten tein videon, missä minulla oli kaksi päätä, ja sen jälkeen videon, missä minulla oli mustekala suussani. En koskaan halunnut ihmisten ajattelevan, että Mykki Blanco on vain drag queen. Tajusin alusta lähtien, että minun piti olla kärsivällinen ja vain jatkaa luomista, jotta ihmiset näkisivät, että Mykki Blanco on muutakin, kuin miltä ensiksi näyttää.
Mikä on girl powerin tulevaisuus?
Cherrie: Olemme tulleet todella pitkälle jo nyt. Ruotsissa erityisesti viimeisen parin vuoden aikana on noussut todella vahvoja naisartisteja ja naisroolimalleja. Haluaisin todella, että näitä tulee lisää. Meidän naisten pitää vain jatkaa vahvoina ja tavoitella kaikkea sitä, mitä haluamme. Se on tärkeää ja sitä tarvitaan.
Mykki Blanco: Vaikka meillä on paljon dynaamisia vahvoja naisartisteja, edes underground ei ole vielä hyväksynyt transsukupuolista tai genderqueeria taiteilijaa, ei edes Mykki Blancon tasolla. Siinä olisi minusta tulevaisuus. Toisaalta ajattelen 90-lukua ja artisteja kuten Indigo Girls tai Tracy Chapman. Olisi hienoa jos meillä olisi tänäänkin supersuosittuja naisartisteja, joiden ei koskaan tarvitsisi riisuutua. Ei siksi, että siinä olisi mitään pahaa. Itse riisun vaatteeni koko ajan, ja koska olen HIV-positiivinen seksuaalisuuteni on monelle vielä tabu. Joskus aiemmin yhteiskuntana meillä oli kuitenkin naisartisteja, jotka olivat uskomattoman suosittuja, ja joiden ei koskaan tarvinnut yrittää miellyttää miehistä katsetta. Olisi siistiä jos meillä olisi sellaisia tänäänkin.