Mittava vesivahinko on kova paikka kenelle tahansa. Ravintolalle se saattaa tarkoittaa toiminnan loppua taloudellisten haasteiden ja mittavien remonttien edessä. Näin ei onneksi ollut Meilahdessa Mannerheimintiellä palvelevan Mullikan kohdalla. Nyt baarin alakerta on saatu auki mittavan remontin jäljiltä ja remontti jatkuu vielä yläkerrassa.
“Ensimmäisen kerran havaittiin vettä väärässä paikassa helmikuussa, kun kokki sanoi että kellarin katto vuotaa. Huhtikuussa vettä alkoi tulla uudestaan ja huomattavasti enemmän”, kotimaiseen pienpanimo-olueen ja pubiruokaan keskittyneen Mullikan Elina Taimi kertaa.
“Myöhemmin kun avasimme lattiaa, huomasimme että betoni oli pitänyt putkia kasassa”, Mullikan yrittäjä Tommi Varli lisää.
Vahingon paljastumisen jälkeen kosteutta mitattiin eripuolilta ravintolaa.
“Huomattiin, että koko yläkerta ja alla oleva katto ovat litimärkiä ja tajuttiin, että jaa, tästä tulee iso ja mittava projekti”, Varli sanoo.
Kriisin hetkellä Varli eteni järkevin askelin. Soitti ensin yrittäjäkaverille, jolla oli kokemusta aiheesta, sen jälkeen liittoon. Liitosta neuvottiin, miten vakuutusyhtiötä kannattaa lähestyä.
“Suoraan sanottuna puntissa tutisi jonkun verran. Liitosta sanottiin, että jos putki on vuosien saatossa valunut sinne pikku hiljaa, niin ei välttämättä korvata.”
Puhelu vakuutusyhtiöön oli onnistunut ja vahinkoraportti meni helposti läpi. Mullikka meni kesäksi kiinni ja remontti on nyt loppusuoralla.
Tapaus oli korvattavuuden piirissä, mutta haasteena oli vanhat sopimukset vakuutusyhtiön kanssa.
“Ne korjaa sen mukaan, miten sopimushetkellä on sovittu. Meillä oli vanhat sopimukset, joita ei oltu päivitetty, vaikka henkilökunta oli kasvanut ja myynnit kolminkertaistunut.”
Varlin olisi pitänyt päivittää vuosittaiset vakuutusehtonsa saadakseen täyden korvauksen vahingosta. Nyt korvaussumma jäi noin kolmasosaan siitä mitä olisi ollut mahdollista saada päivitetyillä. Kuka nyt jaksaisi lukea kaikkia niitä pikkutekstejä vuosittaisista vakuutuspapereista?
“Jos ei ois tullut mitään korvausta, ois voinut olla ettei me ois pystytty jatkamaan siellä yrittäjinä. Nyt säästöt on mennyt tähän, mutta edellytykset jatkaa on olemassa”, Varli sanoo.
“Jos tää päätyy lehteen, kirjoita sinne, että päivittäkää niitä vakuutusehtoja joka vuosi sen sijaan että heitätte suoraan roskiin.”
Hopeareunus
Vesivahinko tarkoitti Mullikan kohdalla siis mittavaa remonttia ja taloudellisia haasteita. Tekijät näkivät isossa urakassa saman tien mahdollisuuden. Varli sanoo heidän olevan “tyhmän sinisilmäisen positiivisia”.
“Nyt on kerrankin aikaa pysähtyä. Monia asioita on tehty kiireellä työn ohella.”
Arki on kuormittavaa ja työssä kuin työssä voi olla vaikea saada uusia ideoita puserrettua käytäntöön, kun päivät menevät perusasioiden pyörittämiseen. Mullikalla tarina on rakentunut viitisen vuotta, sitä ennenkin paikalla on ollut baari monta kymmentä vuotta. 1950-luvulla tilassa aloitti Primula-kahvila ja vanhojen asiakkaiden muistikuvissa samasta paikasta on löytynyt aikoinaan Postinkin konttori.
Ravintolatarjonnaltaan hiljaisessa Meilahdessa yrittäjät ovat mieltäneet kympin ratikan ja sen päästä löytyvät keskustan ravintolat pahimmaksi kilpailijakseen.
Vesivahinko antoi ravintolalle mahdollisuuden synnyttää itsensä uudestaan.
“Ensin oltiin mieli maassa, mutta nopeasti aloimme kääntää tätä siihen, että tää on meille mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Oon osannut arvostaa sitä, että on ollut aikaa puhua. Suorittavaa työtä tehdessä palaverit on hyvin pikaisia ja asiat jää helposti keskeneräiseksi”, Taimi sanoo.
Mullikka on pieni toimija, jolla ei ole varaa laittaa mestaa tavallisissa olosuhteissa pariksi kuukaudeksi kiinni ja tuoda kallista konseptisuunnittelijaa paikalle.
“Aina vaan on fiksailtu ja korjailtu. Osa jutuista oli suoraan sanoen juosten kusten tehty. Nyt on mahdollista tehdä paremmin”, Varli kertoo.
“Paluu vanhaan”
Ravintola näkee pitkän historian vahvuutena ja haluaa remontillaan “palata vanhaan”. Korkea etutila on mahdollistanut kiinnostavan tilasuunnittelun ja ideana on ollut palauttaa 1950-luvun henki esimerkiksi kaivamalla esiin alkuperäinen terrazzo-lattia, restauroimalla vanhoja jalkalistoja ja käyttämällä sisustuksessa sormipaneelia.
“Totta kai fyysinen ulkoasu tulee muuttumaan hyvinkin radikaalista. Olen innoissani, että remontin jälkeen saadaan kokonaan uusi ravintola meidän käyttöön”, Taimi fiilistelee.
“Uusi tila on modernimpi ja avarampi, kun kotelointeja on purettu seiniltä. Tilan henki on sellainen, mitä oon ajatellut että siinä olisi potentiaalia olla.”
Varli kertoo tiimin vakoilleen kilpailijoiden paikkoja meiltä ja maailmalta. Samat jutut näyttivät toistuvan.
“Nykyisin kaikki baarit on niin hemmetin geneerisiä. Kaikki on suunniteltu liian samanlaiseksi. Me ei haluttu tylsää, geneeristä baaria.”
Oluenystävien ja vakioasiakkaiden varassa pyörivä Mullikka uskoo saavansa vanhan jengin takaisin ja uusiin puitteisiin on mahdollisuus houkutella uutta porukkaa. Se on tarkoitus tehdä laadukkaalla burgeripainotteisella ruoalla sekä järkevän hintaisella pienpanimo-oluella.
“Monet ravintolat pitää maanantain kiinni. Me aiotaan tehdä siitä spessumpi päivä, kun tarjoamme pienpanimo-oluita polkuhintaan ‘maistelumaanantaina’. Haluamme, että ihmisille jotka on juonut yhden tai kaks karhua töiden jälkeen, ois mahdollisuus ottaa mikä tahansa hanaolut samaan hintaan”, Varli kertoo.
Lisäksi luvassa on muun muassa torstain opiskelijapäivä, kun opiskelijoille on tarjolla edullisempaa ruokaa ja juomaa opintotukea odotellessa.
Mullikka on jo pitkään ollut hyvän oluen asialla, mutta haluaa myös reagoida olutkulttuurin muutoksiin. Erikoisoluita löytyy nykyisin joka paikasta, mutta kuumin buumin kärki on laantunut. Vielä hetki sitten Suomi oli maa, missä massat joivat bulkkilageria ja pieni joukko ihmisiä oli lapsenomaisen innostuneita harvinaisista olutlaaduista.
“Nyt se alkaa taantumaan. Ei ihmisiä kiinnosta niin paljoa erikoisuus, jos se maksaa liikaa. Nyt Suomeen alkaa muodostua oikeasti olutkulttuuria”, Varli sanoo.