Vanha erakkojunttiajattelija, joka opettelee sosiaaliseksi.
Liityin tänne ja huomasin että on tällainen blogiosasto. En ole koskaan sellaista kirjoittanut, en yleensäkään ole mielestäni saanut päästäni ulos mitään julkaisukelpoista. Mutta yritän. En tiedä miksi...tuntuu vain siltä, että kenties minulla olisi jotain annettavaa. En katso mitään kieroon ja olen syntynyt kasvanut ja elänyt elämän, jota ei ihmisellä pitäisi olla. Kokenut ja selvinnyt voittajana - ajattelemalla, sisäistämällä, hyväksymällä ja mitä vielä. Löytänyt positiivisuuden kaikesta tuhosta. Voiman joka ajaa minua eteenpäin. Kyvyn tuntea toisten tuskan.
Lueskelin täältä näitä sydän suruja, ongelmia ja vaikka mitä henkiseen pahoinvointiin liittyvää. En ole maailmanparantaja, mutta jos yhdellekin ihmiselle voisin omalla kokemuksella ja ajattelullani antaa vastauksen tai valoa ja olla avuksi, olisi tämä tuleva kirjoittelu ollut vaivan arvoista. Eli tavoite ei ole kovin korkea ja siitä päättää mahdollinen lukija miten onnistun tuomaan ajatukseni ilmi.
Asiani voi kuulostaa aikalailla utopistiselta, koska uskon suurempaan kuin ihminen ja jumala. Uskon tunteisiin, absolutismiin ja siihen sisältyviin virheisiin - ristiriitoihin. En siten ole kovin helposti ymmärrettävissä ja kirjoita sen vuoksi pitkiä selityksiä näkemyksistäni...Asiani ei ole faktaa,, vain ajatuksia.
En osaa kymmensormea, enkä jäsennellä, teen typoja, en ole kirjallinen lahja planeetalle, vaan enemmänkin verbaalinen fiasko. Anyway....ei ole pakko lukea.
Lukaisin blogiohjeita pikaisesti ja hylkäsin - Still a lowlife rebel.
