Rakastan edelleen...
Rakastan edelleen exääni. Erosta on nyt 3v. Tiedän etten koskaan voisi saada häntä takaisin, hän on kihloissa ja itse seurustelen (enkä oikeastaan tiedä miksi). Tästä syystä olen alkanut olla todella masentunut, koska elämä ilman hänen läsnäoloaan alkaa tuntua sietämättömältä.
9 kommenttia
Anonyymi
10.11.2009 11:54
Pitää vaan dallata elämää eteenpäin.
Anonyymi
10.11.2009 12:14
Sama täällä. Erosta neljä vuotta, mies naimisissa ja itse kihloissa. En edes haluaisi seurustella hänen kanssaan, koska miehessä on hyvien puolien lisäksi anteeksiantamattomia heikkouksia. Jotekin olen silti vielä hänessä kiinni henkisesti ja se masentaa.
Anonyymi
10.11.2009 12:37
Nyt riittää nää city-naislapaset. Oletko muutenkin saamaton elämässäsi?
Anonyymi
10.11.2009 12:40
Anna mä arvaan: Olette molemmat maalaishuoria, joilla on iiiiihan pakko olla joku urpo rinnalla jatkuvasti.
Anonyymi
10.11.2009 12:44
Ootko ollut yhteydessä exään? Mistä tiiät vaikka tuntis samallailla, on vaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen kun sinäkin..
Soita, tekstaa, kerro jotenkin sille. Saat ainakin mielenrauhan etkä menetä mitään..
Anonyymi
10.11.2009 13:29
Joopa joo. Normaalia narttumaista levottomuutta, missä ei olla ikinä tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Olen itse saanut NIIN tarpeeksi entisestä ex:stäni, jonka kanssa yhteiselosta ei tule mitään ja sitten kuitenkin pitää puolen vuoden välein ottaa yhteyttä ja jauhaa paskaa MEISTÄ.
Anonyymi
10.11.2009 14:35
Olipa ihanan keväinen tunnustus:)
Anonyymi
10.11.2009 18:02
no fucking resurrection
Anonyymi
11.11.2009 07:01
Noin kävi mulle. Exä jätti ja neljän vuoden jälkeen alkoi tekstailla ja halusi välttämättä tavata.
Menin paikalle koskapa olin utelias. Muija piti itsestään selvänä että nyt pannaan ja elämä jatkuu entistä kiivaampana.
Vittu, mikä teitä ämmiä oikein vaivaa?