Välit vanhempiin eivät parane. Onks ok?
Voit sopia äidin kanssa etukäteen vierailujen ajankohdan, puheluiden määrän ja puhuttavat aiheet, neuvoo psykologi.
"Äideistä ei saa puhua pahaa", kommentoi 23-vuotias mies City.fi:n kyselyyn. Elämän ensimmäinen ihmissuhde on edelleen joillekin tabu.
"Muuten on tunnekylmä idiootti, jolla on varmasti ongelmia", sama mies jatkaa. Äitejä ei voi syyttää maailman kaikista ongelmista ja äidit voivat itsekin olla jonkun sekopään kasvattamia. Mutta todellisuutta on turha kieltää. Kaikki äidit eivät ole rakastavia ja lämpimiä persoonia. Silti aikuisen oletetaan suhtautuvan vanhempiinsa vähintään neutraalisti.
Väliaikainen raivo tai inho omia vanhempia kohtaan on yleistä ja normaalia murrosiässä. Nuoren tehtävä on irtautua vanhemmistaan, ja ärsyttäviksi koetuista vanhemmista on helpompi irtautua, opettaa MLL. Usein läheisimmästä tunnesuhteesta irtautuminen on kaikkein vaikeinta ja se vaatii nuorelta "inhotyötä".
Enni juoksee koulun käytävällä balettitossut jalassa hippaa. Pohjat kuluvat puhki. Kotona äiti huomaa tossujen menneen rikki. Hän nappaa balettitossut ja alkaa vedellä niillä lastaan turpaan. Enni seisoo paikallaan ja itkee. Hän on 7-vuotias. On hänen nimipäivänsä.
"Äitini ja minä emme ole tulleet toimeen niin kauan kuin jaksan muistaa. Vielä täysi-ikäisenäkin pelkäsin häntä. Hän on aina oikeassa ja hänen tapansa on ainoa oikea. Ahdistun hänen seurassaan." Enni, nyt 23, ei ole soittanut vuoteen äidilleen.
"Hän vihaa avomiestäni, eikä suostu olemaan tekemisissä hänen kanssaan, vaikka olemme olleet yhdessä yli kaksi vuotta. Emme ole juurikaan väleissä, ellei ole aivan pakko."
Enni ei ole mielestään koskaan kelvannut äidilleen. Vaikka hän oli kiltti tyttö eikä ryypiskellyt kavereidensa lailla, vaati äiti häntä olemaan enemmän kotona. "Koulumenestykseni oli loistava, sain aina ysejä ja kymppejä, mutta jostain syystä se ei riittänyt."
Opiskelu ammattikorkeakoulussa on äidin mielestä väärä ratkaisu, olisi pitänyt mennä yliopistoon. Enni on yrittänyt keskustella asioista äitinsä kanssa, mutta äiti ei näe tehneensä koskaan mitään pahaa.
"Hänen seuransa on raskasta, en voi edes hengittää vapaasti."
Ennin mukaan äiti on huonotuulinen ihminen, joka kostaa pahan mielensä muille. "Olen puhunut äidin serkkujen kanssa asiasta. Kuulemma äitini oli jo lapsena ilkeä ihminen. Piikittelee, kuittailee, on olevinaan fiksu sanavalintojensa kanssa. En tiedä, miten minun pitäisi olla, että riittäisin. Olen vähän kuin koira, jota on lyöty tarpeeksi usein ja joka pelkää jo valmiiksi vääriä tekoja", kuvailee Enni.
Psykologi Teija Nissisen mukaan äitien ja tyttärien suhteen ei tarvitse olla erityisen vaikea.
"Äiti on usein ensimmäinen ja läheisin ihmissuhde, johon sisältyy intensiivinen tunnekirjo rakkaudesta vihaan, inhosta syyllisyyteen, yhteenkuuluvuudesta itsenäisyyteen. Äiti tarjoaa tyttärelleen samaistumismallin naiseuteen, parisuhteeseen ja itsensä ja toisten arvostamiseen. Nämä mallit tytär voi joko hylätä, omaksua sellaisinaan tai muokata itselleen sopiviksi."
Hyvän äiti-suhteen saavuttaa paremmin, jos asettaa suhteelle realistiset tavoitteet.
"Kannattaa kysyä itseltään, mitä toivoo. Parasta ystävää? Opastusta arjessa? Riidatonta juhlapyhää muutaman kerran vuodessa? Kun odotushorisontin realistisuus on selvillä, voi miettiä miten paljon on valmis panostamaan suhteen selvittämiseen ja millä hinnalla. Kukaan muu ei voi tehdä tätä arviota toisen puolesta", Nissinen jatkaa.
"Keinoja selvittää äiti-inhoa on monia. Voi pohtia ystävien kanssa, käsitellä tunteita taiteen avulla, lukea aiheeseen liittyviä kirjoja, käydä psykologilla tai terapeutilla tai ottaa etäisyyttä muuttamalla jopa toiseen maahan. Olennaisinta on selvittää itselleen, mistä inho kumpuaa ja mitä muita tunteita siihen voisi liittyä. Ärsyttääkö äidin tungettelevuus ja halu kontrolloida elämääsi? Tuottaako taloudellinen tai henkinen riippuvuus syyllisyyttä ja velvoitteita? Tuntuuko äiti hyväksikäyttävän kiintymystäsi loputtomiin? Vaikuttaako äiti välinpitämättömältä teitpä mitä vain? Katkeroittaako menneisyys suhdettanne?" neuvoo Nissinen.
Ennin nimi on muutettu.
Kirjoittaja on helsinkiläinen keittiöpsykologiaan / sosiaalipsykologiaan erikoistunut toimittaja. Hän on toipumassa olutaiheisten lasinalustojen keräilyvimmastaan.
Facebook
MySpace
Delicious
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta