Lepakkoluolan lokikirja - Askel pimeyteen

Olipa kerran kauan kauan sitten Avokadon valtakunnassa Peikkotyttö, joka seisoi talvisessa Orneero metsässä alasti ja kylmissään. Sen edessä oli luola, mikä sisällä kiilui kaksi vihreää silmää. Peikko asteli sisään pimeyden keskelle ja lämpö alkoi hivellä sen hipiää. Pikku hiljaa sen silmät tottuivat pimeyteen ja se huomasi luolan perällä kasan tavaroita. Se asteli niiden luokse hiljaa hiipien ja huomasi vaatteita, jousen, nuolia ja harjan. Se puki päälleen ja otti harjan käteensä ja tunnusteli toisella takkuisia punasia hiuksiaan. Se huokasi. Hiuksien selvittämiseen menisi tunteja, mutta sen oli määrä totella ja niin se tekikin kuuliaasti. Palmikoituaan hiuksensa, laitettuaan nuolet selkään ja jousi kädessään se naurahti, kun se mietti yhteläisyyttää sen ja Robin Hoodin välillä!
Vihreät silmät tulivat lähemmäksi ja Peikko polvistui. Peikko ihmetteli, sillä olento oli pieni ja herttaisen näköinen ja niin nuori. Miten tuo olento oli voinut saada hänet avukseen? Mikä oli niin suuri kipu, että tuo pieni olento sai kostajan avukseen?
Peikko upotti sormensa olennon pehmeään ja tuuheaan turkkiin ja sulki silmänsä. Se alkoi nähdä pienen olennon silmin pätkiä tapahtumista ja kyynel vierähti sen poskea pitkin koston täyttäen sen ruumiin. Peikkotyttö nousi ylös ja katosi pimeyteen.
Saalistus oli alkanut ja kun niiden tiet kohtasivat, Peikko tiesi, ettei se epäröinyt ampua.
"mene lapseni, mene. Täytä käskyni ja tapa!"