Lepakkoluolan lokikirja - Kissa, Pantteri ja Kitty

Olipa kerran kauan kauan sitten Eräässä Avokadon valtakunnassa Oneero-metsä, Isotrapin länsipuolella luola, missä asui identtiset kaksoset Kissa ja Pantteri, sekä Pantterin pentu Kitty. Ne tulivat kaikki hyvin toimeen keskenään ja Kittystäkin välillä tuntui kuin sillä olisi ollut kaksi emoa. Kittyllä ei ollut isää ja vaikka moni sulhasehdokas olikin tullut sen kanssa hyvin toimeen, unohti se hiljaa yksitellen jokaisen mielestään. Isäänsäkkään se ei tunnistanut enään, mutta eipä se ollut Kissan ja Pantterin luona aikoihin käynytkään. Mutta kummisetänsä Liito-oravan se muisti, vaikkei Liitis käynytkään niin usein!
Kissa ja Pantteri rakastivat toisiaan, eikä mikään tai kukaan pystynyt niitä erottamaan. He elivät usein sovussa, mutta aina välillä kun kylmyys saapui, alkoi heidän tappelu. Joskus ne olivat monia päiviä sovussa ja joinakin päivinä ne saattoivat tapella useaan otteseen päiviä putkeen. Kuten Leijonan hyökkäyksen jälkeen, Galagon lähdettyä tai Olingon leikin loputtua.
Yleensä paha iski silmänsä Kissaan, koska se murentui helpommin kuin Pantteri. Mutta myös siksi Pantteri oli aina valmiina puolustamaan siskoaan tavalla tai toisella.
Mutta eräänä yönä, kauan kauan sitten, Pantterin astellessa kotiin, pimeys pääsi sen sisään. Se jätti kauniit askel jäljet lumeen ja meinasi tuupertua. Se oli menettänyt voimiansa taistellessa ja kaipuu, viha, välinpitämättömyys iskivät kyntensä siihen ja Pantteri murtui. Se asteli luolaan ja Kitty tuli sitä vastaan ja perääntyi. Se tunsi Pantterin vihan. Se tuli emonsa luokse vasta sitten kun viha oli poissa. Puski päätänsä emoaan vasten ja tuli sen viereen nukkumaan. Ja niin nukahti pien pentu Pantterin laulaessa sille tuttua sävelmää, minkä se oli kuullut jo ensinmäisestä heidän hetkestä lähtien.
Hiljaa maatessaan se vavahti. Ulkoa kuului omituisia askeleita. Leijona oli taas siellä. Epävarmuus alkoi kalvaa Pantterin sisintä. Kaipuu kiellettyyn heräsi. Galago. Miten se ikävöikään sitä. Galago lähti, koska ei enää kestänyt suhdetta sekä Kissan että Pantterin kanssa. Pantteria hävetti. Se oli vienyt sisareltaan miehen.
Mutta Kissa tiesi syvällä sisinmässään, se oli tiennyt sen jo pitkään. Se ei ollut vihainen, eikä katkera, vain hyvin surullinen.
Sinä yönä oli tyyntä ennen myrskyä.