Elämää, ei sen enempää...

Että tulikin silloin kompuroitua...!!
5 vko on polvileikkauksesta ja pitkän kipsi saappaan kanssa heilun täällä keksien ajanvietettä jos jonkinmoista.
Jalkakin alkaa jo hivenen kantaa, kun pitäs opetella takas käveleen.
Pitkä näyttää olevan tie kun kipsejä on vaihdeltu tiuhaan ja kaikki ei ihan ole sujunu niinkun pitäs.

Ehkä jo ens viikon alussa vois päästä eroon tästä kipsistä ja totutella liikkuun vähä normaalimmin. ;) Toivossa ainakin on hyvä elää...

Unirytmin vielä kun sais kääntyyn kun on päässy meneen aivan sekaisin unettomien öiden ja särkylääkkeiden yhdistelmällä... Vaikka aina oonkin ollu yökukkuja.
Muuten tulee lievästi sanoen aika ankeeta kun tästä taas kävelee ja juniori tulee takas kotiin... Siinä sitten saa viritellä tulitikkuja silmiin uhmaikäsen kans jollei sitä ennen pääse kunnon rytmiin, mikä siis olis kertkaikkisen toivottavaa !!!
Olisko hyviä vinkkejä ??

Muutamalle kaverille iso kiitos et ovat jaksaneet tulla viihdyttään ja asioita hoitaan kun nyt olen pahan kerran jumittunu kotiin...
Toivottavasti pääsen sille marraskuun laivareissulle..!! ;)

Sitä ja suotuisampia aikoja odotellen...