Kesän kaipuu iski kuin nyrkki palleaan :(

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903

-----------------------------------------

Olenkohan muistanut tarpeeksi mainostaa kuinka paljon inhoan tätä Helsingin loskapaskaYÖKtalvea?

Mä ihan oikeasti muutan kohta jonnekin keskelle korpea kuuntelemaan puiden huminaa. Talvi on huomattavasti siedettävämpi vuodenaika silloin kun lumi on lunta eikä mustaa moskaa ja pakkanen on oikeita celsiuksia mittarissa eikä kavalaa merituulta joka kylmää sielussa asti.