(Moskova 6.-8.4.2007)
Perhe saapui pitkäperjantaiaamuna Leningradin asemalle. Minulla kun ei ollut vapaata, vein vain porukat kämpille karmeassa aamuruuhkassa ja suunnistin siitä sitten toimistolle muutamaksi tunniksi, tarkoitus kun oli livistää hieman aikaisemmin kuin kello 18 takaisin kotiin.
Perjantai-iltana menimme Nikulinin sirkukseen eli siihen aitoon ja alkuperäiseen Moskovan vanhaan sirkukseen, mikä sijaitsee kävelymatkan päässä Tsvetnoi Bulvarilla. Sirkuksella on oma rakennus, minkä sisällä koko show viedään läpi, missään kalseassa teltassa siis ei tarvitse värjötellä. Aulassa on ilmaiset ja vartioidut naulakot, mistä saa lainaksi teatterikiikareitakin, popkornin, hattaroiden ja erilaisen krääsän myyntikojuja, itsensä voi kuvauttaa karhun, tiikerin tai vaikkapa simpanssin kanssa, jos sellainen kuva albumista vielä puuttuu. Alhaalla on pieni kahvila, mistä saa olutta, shampanjaa, konjakkia, viskiä, votkaa, mahdollisesti kahviakin ja erilaisia leipiä ja leivonnaisia yms.
Sirkusperinne ulottuu kuulema jo Pietari Suuren aikoihin 1700 –luvun alkuun, jolloin tsaari tilasi Punaiselle Torille 400 –henkeä vetävän teatterirakennuksen sirkushuveja varten. Tunnettu sirkustaiteilija Albert Salamovsky rakennutti Tsvetnoi Bulvarille vuonna 1880 ensimmäisen varsinaisen sirkusrakennuksen ja siitä sirkusperinne alkoikin varsin nopeasti menemään eteenpäin. Nykyisen nimensä sirkus sai aikoinaan venäjän kuuluisimman klovinin ja pitkäaikaisen sirkuksen johtajan Juri Nikulinin mukaan ja kulkee siis nyt nimellä Nikulinin sirkus.
Sirkukseen mahtuu väkeä varmasti reilusti toista tuhatta. Esityksiä oli laidasta laitaan: tiikereitä, akrobaatteja, jonglöörejä, taikureita, klovneja, trapetsitaiteilijoita ja esitykset olivat todella loisteliaita ja taitavia. Miten ihmeessä esimerkiksi kukaan ihminen pystyy siihen, että seisoo kolmemetrisen kapean tolpan päällä, pomppii sillä keinulaudalle, pari muuta ukkoa pomppaa keinulaudan toiseen päähän ja pompauttaa kaverin kuuden seitsemän metrin korkeuteen ja mennessään kaveri heittelee väkkäränä voltteja ja putoaa tikkusuorana tolpalleen maahan tai että toinen ukko pitelee tätä tolppaa sylissään pystyssä, toinen yhtä kahjo kiipeää tolpan päälle seisomaan ja sitten vielä pari muuta kaveria pompauttaa keinulaudan avulla yhden naisen muutamalla voltilla koko tornin huipulle? Lippuja on monen hintaisia istumapaikan mukaan aina parista kolmesta sadasta ruplasta tuhanteen ruplaan. Meidän 550 ruplan (16 euroa) paikat olivat aivan erinomaiset.
Lauantaina oli iltapäivällä vuorossa Mamma-Mia musikaali Komsomolskaja –prospektin konserttisalissa aivan Frunzenskayan metroaseman vieressä. Sisään saliin mentiin turvatarkastuksen kautta ja päällysvaatteet jätettiin taas kerran vartioituun ja maksuttomaan naulakkoon. Teatterikiikareita on saatavana täältäkin. Veskit ovat siistit ja tilavat.
Aula on suuri ja tilava, aulan perällä on baari ja aulan edessä esiintymislava, missä väliajalla tiukkakroppainen venakko taukojumpautti yleisöä Abban musiikin tahdissa ja saikin yllättävän paljon porukkaa liikkeelle. Konserttisali on tilava, väkeä mahtuu ja sisustus on uundenoloinen, äänentoisto oli aivan erinomainen ainakin maallikon korvin kuultuna. Musikaalin juju alkoi siitä, sikäli kun puutteellisella venäjälläni kärryillä pysyin, kun muuan nuori isätön neito oli menossa naimisiin ja halusi tietysti kutsua isänsäkin mukaan juhlimaan. Koska äiti ei ollut koskaan tyttärelleen paljastanut hänen isänsä nimeä, nokkelana tyttönä hän oli kaivanut esiin äitinsä nuoruuden ajan päiväkirjan ja saanut sieltä selvitettyä kolmen eri miehen nimet, jotka sopivana ajankohtana olivat tiiviisti hänen äitinsä kanssa tekemisissä. Kutsut lähtivät siis kaikille kolmelle miehelle, jotka saapuivatkin paikalle jonkinlaiseen kreikkalaiseen rantahotelliin, jota tytön äiti piti. Kovan selvitystyön jälkeen hääseremonioiden yhteydessä oikea isäkin sitten paljastui sen jälkeen, kun kaikki kandidaatit olivat ensin vuoroin kiistäneet ja vuoroin myöntäneet isyytensä. Niin onnellisesti sitten kävi, että isä ja äitikin saivat sitten toisensa. Ja Abba soi kovaa ja korkealta. Aivan erinomainen esitys lavasteineen ja asuineen – kerta kaikkiaan.
Eikä ohjelma päättynyt esityksen loppuun, vaan kun esiintyjät oli ensin taputettu pariin kertaan takaisin, alkoi pienimuotoiset Abba- bileet, jossa esiintyjät vetivät vielä muutamia bonus –raitoja (mm. ”Waterloo” oli säästetty tätä tarkoitusta varten) ja porukka tanssi esiintyjien mukana. Liput olivat iltapäivänäytökseen 500-3000 ruplaa, iltanäytökseen hieman kalliimmat. Meidän toiseksi halvimman hintaluokan liput (900) olivat aivan erinomaisilta paikoilta.
https://www.youtube.com/watch?v=5DttLaPkL_k&list=PL8-Ul1xj1BSba9I1HQGxQYsrnOpq1Cuim
Illalla söimme jo tuttuun tapaan kunnon illalliset kotitalon kivijalassa olevassa uzbekistanilaisessa ravintolassa Art-Zaihona). Ruoka oli jälleen kerran erinomaista ja palvely ystävällistä, vaikka parin annokset unohtuivatkin ja niistä piti erikseen huomauttaa. Yhdelle pojistammekin löytyi uzbekistanilainen morsian ja alustavat naimakaupatkin tuli jo tehtyä erään tarjoilijan kanssa. Hän tuli kyselemään, että olemmeko me – vanhemmat ja kolme poikaa – kaikki samaa perhettä ja kertoi sitten, että heitäkin on kolme veljestä ja sitten vielä yksi 14-vuotias tyttö. Pakko oli tietysti kysyä, että kaunisko lie siskosi ja siinähän sitten hetken perästä iskettiin kättä päälle, että Arttu ja tarjoilijan sisko sitten jonain päivänä....
Illalla teki vielä mieli käydä kahdestaan parilla oluella, joten pojat jäivät keskenään katselemaan telkkaria kun me porhalsimme Annen kanssa Pilsner Urquelliin Majakovskin aukiolle. Siitä sitten taksilla erääseen brittipubiin Smolenskajalle, taksilla Real McCoyhyn ja sitten yhden aikoihin nukkumaan.
Sunnuntaina kävimme hieman ostoksilla, parissa kappelissa ja lopuksi Kristus Vapahtajan kirkossa, jonka Stalin aikanaan räjäytti maan tasalle, mutta jonka venäläiset Neuvostoliiton luhistuttua rakensivat uudelleen kustannuksista tinkimättä. Ja aivan näyttävän pytingin rakensivatkin. Pääsiäisen takia jonot olivat melkoiset varsinkin, kun kirkkoon ei ollut menemistä ilman turvatarkastusta. Sisällä sai sitten kirjoitella esirukouspyyntöjä pikkuruisiin lappusiin, jotka pudotettiin postilaatikoihin. Kynttiläkioskin jono oli melkoinen, joten emme tällä kertaa sitten viitsineet sytyttää yhtä ainutta hunajan tuoksuista vahakynttilää kenenkään pyhimyksen kuvan eteen vaan annoimme paikallisten hoitaa ristinmerkit yms. asiaan kuuluvat temput.
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 11:29
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin