Tiistaina aamulla hyppäsin Pietarin-junaan (Sibelius) puol kasilta aamulla. Matka Pietariin sujui rauhallisesti, junan lihapullat muusilla olivat varsin kelvollisia. Pietariin saavuttiin aikataulussa 5,5 tunnin junamatkan jälkeen klo 14 paikallista aikaa.
Siitä sitten taksilla kovan tinkaamisen jälkeen Laatokan juna-asemalle, mistä olis tarkoitus jatkaa vielä samana iltana Segedzhaan. Dimas ja Alexeikin saapuivat paikalle Moskovasta tunnin kuluttua.
Laatokan asema näyttäisi olevan melko uusi laitos ja varsin siisti sellainen, paljon oli erilaisia pikku kauppoja ja myymälöitä, mistä matkalaiset voivat ostaa itselleen evästä, mikäli junan tarjonta ei satu kiinnostamaan. Yläkerrassa on varsin tilavat odotustilat, vessojakin on, 12 ruplaa / kierros. Väkeä oli paljon liikkeellä, useita koululaisryhmiä yms. Oli siellä muuan määrärahojen puutteessa vapaalla jalalla oleva kahelikin, joka mut nähtyään kääntyi penkillään ympäri ja rupesi tuijottamaan omituinen ilme finnisellä naamallaan. Hetken katsoin takaisin, koska naamassa oli olevinaan jotain tuttua, mitä se sitten ei kuitenkaan ollut. Tästä kaheli kimpaantui ja nousi salamana pystyyn täydet S-Marketin muovipussukat käsissään ja läksi tulemaan kohti juuri, kun olin istuutunut. Syrjäsilmällä seurasin kaveria valmiina pomppaamaan pystyyn, mutta eipä kaveri sitten sen kummempaa kuin että kohdalle päästyään nosti muovipussukat korvilleen, otti naamalleen vielä omituisemman irvistyksen, päästi hirvittävän mölinän suustaan, ja samassa kaveri laukkasi jo kaukana takana pois jonnekin. Että semmoinen kaveri tällä kertaa.
Junamatka meni mukavasti kolmistaan kakkosluokan makuuvaunussa. Sapuskaakin saatiin styroksilootassa looshiin kannettuna, keitettyä kanaa ja gretshkaa eli omituisen makuista keitettyä vehnärouhetta, mitä venäläiset usein syövät lisukkeeksi potun tai makaronin sijaan. Ravintolavaunussa ei edes harkittu piipahtavamme, mikä oli sekin aika uusi kokemus.
Reitti kulki kuuluisaa Muurmannin rataa, harmi vaan, että koko matka tehtiin pimeässä, joten kiinnostavat paikkakunnat kuten esim. Syväri (Svir), Petroskoi (Petrozavodsk) ja Kontupohja (Kondopoga) jäivät näkemättä. No, aamulla sitten segedzhalaiseen ”hotelliin” aamupalalle ja –pesulle ja siitä sitten pienen huilin jälkeen Antikaisen katua pitkin kohti asiakastehdasta.
Onneksi täällä ei tarvitse yöpyä, sillä täällä ei ole kerta kaikkiaan mitään, ei yhtään mitään; ei yhtä ainutta ravintolaa eikä baaria, eikä kauppojakaan oikein minkäänlaisia, ei siis yhtään mitään. Pipo kun piti ostaa, oman kun olin unohtanut kotiin ja pakkastakin oli ja kova tuuli, niin sellainen sitten löytyi 150 ruplalla ”kauppatorilta” eli joutomaan reunalla olevasta aaltopelti- ja telttakylästä, missä oli vaatetta jos jonkinlaista parin sentin lumikerroksen alla kuin hulluilla päivillä ikään. Oikein mukavaa, että matka jatkuu samana iltana junalla kohti Muurmanskia.
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 11:12
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin