Dekkejä ja vekkejä

Lonkkaa ei maallikko tunnista päältäpäin. Osa niistä on laivamaisen pitkiä, mutta toisaalta myös tavallista skeittiä lyhyempi vanerinpätkä voi olla longboard. Nähdäkseen kumpi on kyseessä, koko homma on käännettävä ylösalaisin. Longboardin tunnistaa melko varmasti normaalia rullalautaa hieman isommista renkaista. Ne ovat otolliset nopeaan ja hiljaiseen vauhtiin.

Longboardingissa temput eivät ole olennaisia. Lajia kuvataan rennoksi kruisailuksi, jopa elämäntavaksi.

"Välillä ärsyttää se teennäinen fiilistely, mitä yleensä liitetään longboardingiin. Onhan se toki sitäkin, mutta monelle lonkka on ihan vain kulkuväline", Juha Sila, 34, kertoo.

Juhalla on oikeus kärkevään kommenttiin, sillä hänelle alkava kausi on yhdestoista. Juhan veli, Mika Sila, 29, on laskenut suunnilleen yhtä kauan. Veljekset voi lukea jonkinlaisiksi legendoiksi – olivathan he ensimmäisten joukossa, kun longboard-skeneä alettiin puskemaan Suomen asfalteille.

Neppiksestä lonkkaan

"Kaikki longboardaajat eivät ole surffaajia", Juha jatkaa korjaten yleisen väärinkäsityksen.

Suurin osa suomalaisista harrastajista on rullalaudan tai paremmissa piireissä neppiksen entisiä ystäviä. Neppailusta lonkkaan siirtynyt on tyypillisesti kyllästynyt jatkuvaan trikkien hiomiseen ja haluaa siirtyä johonkin vaivattomampaan. Oskari "Oddi" Niitamo, 24 vuotta, siirtyi longboardiin vuonna 2002 kahdeksan vuoden skedeuran jälkeen.

"Neppiksessä hävisi terä samantein, jos ei käynyt joka päivä treenaamassa. Siksi siirryin lonkkaan, vaikka se onkin vähän nössömpää", Oddi nauraa.

Cole Dano, 44 vuotta, laittaa vastaan. Hänen mielestään lonkan päältä lipeää harvemmin, mutta pahemmin.

"Vekkejä tulee vähemmän, mutta verta enemmän."

Tyypillisesti laudan päälle päätyy kaverin avustamana. Muutoin lajiin on ollut hankala törmätä.

"Suomessa ei ole ollut tähän erikoistunutta kauppaa", Oddi pohtii.

Tähän päivään mennessä tilanne on helpottanut. Silan veljekset laittoivat muutamia vuosia sitten pystyyn oman liikkeen Tampereelle. Heidän lisäkseen muutamat muut harrastajat pyörittävät pienimuotoista bisnestä ja yksi urheilukauppaketju on ottanut hyllyillensä jokusen yleispätevän longboardin. Perussetit eivät silti kaikille riitä, sillä osa harrastajista haluaa ostaa osat erikseen ja fiksailla rakasta lankkuaan täydellisyyteen asti.

Vakiovaruste: luottokortti

Suomessa lajin parissa puuhastelee vain muutaman sadan ihmisen bändi, mutta kaikki eivät ole yhtä suurta perhettä. Lonkan päällä viilettävä moikkaa kohdatessaan toisen, mutta vanhemmille ihmisille on jo ehtinyt muodostua omat kuviot. Mutta miksi te olette kaikki näin vanhoja?

"Kun ei pienillä pojilla ole omaa luottokorttia. Lautoja on ihan viime vuosiin asti saanut vain netistä tilaamalla", Miika Temisevä, 25, valaisee.

Tytöt hurahtavat lajiin siinä missä pojatkin. Salon perheessä longboard-misuja on jo kaksi. Äidin Miisan ja tyttären Vilman houkutteli lajin pariin perheen isä, Kristian, 37. Viimeisimpänä lonkkaperheen riveistä harrastuksen pariin on rullannut poika Oliver.

"Ootko sä koskaan kokeillut lonkkaa?", Miisa kysyy.

Kun kerron toissapäivänä potkineeni kolme kertaa vauhtia kunnes menetin tasapainoni, Miisa tarjoaa välittömästi omaa lautaansa lainaksi. Lonkkakansa vaikuttaa kaikin puolin avoimelta ja suvaitsevaiselta. Cole kiteyttää jujun kahteen lauseeseen:

"Tässä voi pukeutua miten haluaa ja harrastaa mitä muita lajeja haluaa. Kisoissaki mennään rennosti: pointtina voisi olla, että he wins who has the most fun."

Longboard-sivistyssanakirja

Downhill

Alas mäkeä niin lujaa kuin lähtee

Cruising

Rentoa potkuttelua ilman määränpäätä

Slalom

Törppöjen pujottelu

Ditch-skeittaus

Sadevesikouruissa rullailu

Bänkkiskeittaus (engl. bank)

Alikulkutunnelin suun seinämiä pitkin

Helsingin longboard-maantiede

1. Uimastadionin mäki
2. Nokian bänkit
3. Strömbergin puiston mutkat, Pitäjänmäki
4. Nuuksiontie, Espoo
5. Ankkalammen altaat, Alppipuisto