On kolea syyskuun päivä vuonna 1605, kun kuningas Kaarle IX kannustaa hevosensa laukkaan kuulaassa maisemassa. Hän ajaa karjuen ratsunsa kohti Puolan kuninkaan Sigismundin joukkoja. Sigismund on hänen setänsä, mutta nyt veri ei ole vettä sakeampaa. Hallitsijat taistelevat Liivinmaan, nykyisen Latvian, hallitsijan tittelistä. Eikä Kaarle IX aio hävitä.
Adrenaliini kohisee Kaarlen suonissa. Hän huitoo miekalla ympärilleen ja koittaa samalla väistellä kaikkialta satelevia iskuja.
Yhtäkkiä hevosen jalat pettävät; Sigismundin joukot ovat onnistuneet tappamaan lämminverisen Kaarlen jalkojen välistä. Hevosen raskas ruho jysähtää maata vasten.
Nähdessään kuninkaan rämpivän kuraisella kentällä kohti omiaan Saksan ritarikunnan palkkasoturi Henrik Wrede jalkautuu oman hevosensa selästä ja antaa sen kuninkaalle, joka pääsee pakoon ja voittaa taistelun. Kaarle IX kruunataan kuninkaaksi, mutta Henrik Wrede joutuu puolalaisten sotavangiksi ja tapetaan.
Postuumina kiitoksena tästä hänen kaksi poikaansa aateloidaan.
Aatelinen letunpaistaja
Kymmenen vuotta Steiner-koulua (”se on ihan svedupettereitten paikka”) riittäisi Ivyn mielestä hyvin lukujen osalta. Niin vähän aikaa, niin paljon tekemistä! Pitää matkustaa ja tavata uusia ihmisiä, käydä töissä, että saa omaa rahaa. Lukio – plääh.
”Mutta sitten mä suvun painostuksesta kävin iltalukion, neljässä vuodessa. Mutta that´s it, koulut ei ole mua varten”, Wrong Noodle Barin ravintolapäällikkö, vapaaherratar Ivy Wrede sanoo ja napittaa tiukasti silmiin.
Lukion jälkeen Ivy työskenteli vaatekaupoissa kymmenen vuoden ajan, oli New Yorkissa piikomassa, paistoi lettuja Kauppatorilla ja ajautui lopulta WNB:iin, joka tuntuu nyt omalta jutulta. Tosin:
”Jos mä vaan voisin, olisin nytkin sukeltamassa”, hän sanoo. Skeittaus on jäänyt, mutta sukeltaminen pysyy.
Mutta ensin pitää tienata matkarahat. Suvun kartanot Elimäellä – minkä vuoksi Ivynkin virallinen sukunimi on Wrede af Elimä – ovat muisto vain.
”Se eka oletushan on, että ahaa, toi on suomenruotsalainen, ai vielä aatelinenkin, no sillähän on paalua sit vaikka kuinka paljon.”
Ivyn kannalta valitettavasti näin ei ole. Ivy, niin kuin kaikki muutkin tässä jutussa nimellään esiintyvät aateliset ovat melko tavallisista, ylempää keskiluokkaa edustavista perheistä.
Okei, kaikkien sukulaisilla ei ole vallihaudan ympäröimää satulinnaa Saksassa, tai yhteisiä sukujuuria Katariina Suuren kanssa kuten Ivyllä, mutta kaikkiaan aatelisuus ei 2000-luvulla kerro itse ihmisestä mitään. Tai sanotaanko, että vain harvoin ennakkokäsityksillä rikkauksista ja huolettomasta elämästä on katetta.
Mennyt maailma
Toista oli ennen. Kun Wredet vuonna 1625 otettiin Suomen Ritarihuoneen jäseniksi, he lunastivat samalla paikan oman aikansa jetsetistä.
”Mullehan naurettaisiin päin naamaa, jos menisin änkyttämään jotain aatelisjuttua Tiikerin VIP-huoneen ovelle. Missit ja jääkiekkoilijat ohittaa jonot mennen tullen ennen meikäläistä”, sanoo Petra Hackman, niitä Hackmaneja.
On kuitenkin paikka, jonne misukat ja kiekkoilijat eivät koskaan tule saamaan vippiä.
Jokaisen suomalaisen aatelisen postiluukusta kolahtaa joka vuosi kutsu Ritarihuoneen tanssiaisiin.
”En ole käynyt, se maailma ei kiinnosta mua”, sanoo Petra.
”En ole käynyt. Viime itsenäisyyspäivänä piti mennä, mutta tuli toiset bileet. Ehkä tänä vuonna, ois vaan niin siistiä nähdä millasta siellä on”, sanoo Ivy.
”En ole käynyt. Ei se tunnu sillee mun jutulta”, sanoo lentoemäntä Annukka Palmén, vuonna 1875 aateloidun Philip Palménin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
Ritarihuone on upean näköinen kivitalo – yllätys – Ritarikadulla. Sen seinillä roikkuvien aatelisvaakunoiden katveessa niin sanotut debytantit, naimaikäisiksi kasvaneet neidot ja herrat voivat juhlia yhdessä ja...
”No kai sä nyt tiedät”, sanoo yksi haastateltava, joka ei halua nimeään lehteen.
”Järjestettyjä avioliittoja on noissa piireissä edelleen, kaikkihan sen tietää. Siellä on näitä mammoja, joilla ei ole muuta tekemistä kuin funtsia sopivimpia sukuyhdistelmiä hevosilleen ja lapsilleen.”
Huh. Petra, Ivy ja Annukka elävät kukin säädyt reippaasti sekoittavissa avoliitoissa.
”Joo siis pitäiskö Harri Niemen muuttaa nimensä Harry von Hackmaniksi että olis tarpeeksi hienoa?” Petra heittää.
Aina ei tarvita edes kovin kummoisia järjestelyjä, jos sattuu tulemaan niistä varakkaammista perheistä.
”Se on ihan selvää, että ne, joilla on rahaa, pyörii samoissa porukoissa, koska niillä on mahdollisuus purjehtia yhtä suurilla veneillä ja matkustaa parhaissa paikoissa vaikka skimbaamassa. Taviksilla ei ole mynttiä pyöriä niissä kuvioissa, joissa rikkaat on, siksi nää maailmat ei niin helposti kohtaa.”
Kadehdittavaa? Kyllä ja ei.
”Välillä se on kauheeta teeskentelyä. Ei voi olla oma itsensä, vaan pitää näytellä jotain roolia kartanovolvossa ja Burberry-uniformussa. Ei kukaan jaksa olla sellanen kakkunaama koko aikaa”, vertaisryhmäänsä kirpeästi suhtautuva nimetön haastateltava epäilee.
Vulgäärejä, rahasta möliseviä uusrikkaita tietyt piirit katselevat nenänvarttaan pitkin. Ero on siinä, että vanhan rahan posse ei saa rahaa mistään, heillä vain on sitä.
Valkoisen miehen taakka
Kreivit ja vapaaherrat, joihin Wredetkin kuuluvat, olivat aatelisten aatelia, rikkaita ja mahtavia säätyläisiä, joita köyhemmät ja vähempiarvoiset virkamiesaateliset (lågadeln) kadehtivat. Yhtä kaikki aateliset saivat parhaat työpaikat ja liksat, ja mikä siisteintä, heidän ei tarvinnut maksaa lainkaan veroja. Viimeisimmät verovapautukset lakkautettiin vasta niinkin myöhään kuin 1920, joten aatelissuvuilla oli ruhtinaallisesti aikaa pääomien kokoamiseen. Vahva verkottumisen perinne jäi elämään suomenruotsalaisten mahtisukujen keskuuteen. Siinä mielessä hyvä veli -vihjailut eivät ole kielivähemmistön kohdalla aivan tuulesta temmattuja.
Nykypäivän aatelisille ammoisista läänityksistä ja erivapauksista on kasvanut perillisille eräänlainen valkoisen miehen taakka. Aatelisuus tuntuu olevan asia, josta ei juuri Ritarihuoneen seinien ulkopuolella huudella.
Ehkä siksi tähän juttuunkin oli vaikea löytää haastateltavia niistä suvuista, joissa rahaa on vielä jäljellä. Paljon. Nykyajan vallasväki ei halua päteä aatelisarvollaan, pikemminkin ylhäisötausta pyritään salaamaan, niiltä jotka eivät tiedä.
Nuori, erittäin varakkaan aatelisperheen perijä kiemurtelee kohteliaasti mutta vaivautuneesti haastattelupyynnön edessä.
”En mä halua tulla tunnetuksi minään aatelisena. En ole koskaan maininnut aatelisuudestani kellekään ulkopuoliselle, eikä mulla ole minkäänlaista tarvetta tulla esille siinä roolissa.”
Hän lupaa soittaa säätykaverilleen, mutta tulos on sama. Kiitos ei.
Sosiaalidemokratian kultamaassa matalan profiilin pitäminen on helppo ymmärtää; jo ruotsinkielinen sukunimi on usein riittävä syy mollaamiseen.
”Se tuntuu aika kummalta, kun juhlissa jotkut tulee sanomaan vähän ottaneena, että hei, et sä oikeastaan olekaan mikään kusipää. Oletusarvo ruotsinkieliselle on se, että sä olet koppava ja luulet olevasi parempi kuin muut”, Petra sanoo.
Nämä säännöt eivät päde kaikissa sosiaalisissa ympyröissä.
”Jos esittäydyn tiettyjen piirien bileissä pelkäksi Petraksi, olen kuin ilmaa. Jos sanon koko nimeni, saan heti kymmenen kaveria”, Petra sanoo ja hymyilee vähän vinosti.
”Mä oon niin tavis...”
”Me asutaan tossa”, Annukka sanoo ja osoittaa sormella Hesburgerin ikkunasta valkoista, tavallisen näköistä kerrostaloa.
Annukka vaikuttaa lähinnä huvittuneelta jutun aiheesta. Hän ei tiedä, miksi hänen sukunsa on aikanaan aateloitu, eikä hän pyöri Svenska Klubbenilla.
”Voi kauheeta, pitäishän mun tietää, mutta en mä...mä oon niin tavis”, Annukka sanoo. Hän työskentelee lentoemäntänä, avomies lentoperämiehenä, ja palkka kuluu asumiseen ja omaan hevoseen. Hevoset tuntuvatkin olevan ainoa asia, joka nykyajan aatelisia aidosti yhdistää – pienestä punaisesta kirjasta, Adelskalenderista, löytyy lukuisia ratsastajia ja hevoskasvattajia.
Annukka, joka on syntynyt Tampereella ja käynyt Kauniaisissa suomenkielisen koulun, osaakin luetella hevosensa sukuja kolmanteen polveen, mutta oman suvun kanssa on vähän niin ja näin.
”Ainoa ennakkoluulo, joka muhun liitetään, on ruotsinkielisyys. Mulla ei ole edes aatelissormusta, enkä mä varmaan osaisi sellaista pitääkään.”
Kauniaisten katukuvassa vilahtelee tavallista taajempaan kultaan kahlittuja rouvia ostoskoreineen (kori=suomenruotsalaisen perheenäidin rekisteröity tavaramerkki). Miten paikkakunnan varallisuus näkyi koulussa?
”Ei mitenkään. Ehkä se näkyi sitten siellä toisen kielisessä koulussa”, Annukka aprikoi.
Pilkottu Hackman
”Pankin rahalla ostettu tääkin”, Petra sanoo ja kertoo arkipäivästään.
Mistä aloitettaisiin. Petra pitää omaa 12 hevosen tallia Kirkkonummen Evitskogissa. Hän on ammatiltaan ratsastuksenopettaja, joten hän käy vetämässä tunteja ja valmennuksia myös muilla talleilla. Viisi kertaa viikossa hän vaihtaa illalla ratsastussaappaat terveyskenkiin ja menee dementiakotiin yököksi.
Milloinkohan hän mahtaa nukkua?
”En mä nukukaan”, Petra vastaa iloisesti ja sanoo, että hevoshomma on joko tai -työtä, elämäntapa.
Siksi hän ei voinut opiskella eläinlääkäriksikään, haaveammattiinsa.
”No kamoon, mä olisin joutunut olemaan kuus vuotta ilman rahaa ja omaa hevosta ja opiskellu vaan. Ei ollut vaihtoehtoa, hevosista piti tehdä itselle työ”, Petra sanoo äänenpainolla, jota voi ymmärtää ehkä vain toinen hevosihminen.
Petran perhe – isä myyntimies, äiti mainosalalla – ei kuulu Hackmanien teollisuushaaraan, joten rahat asuntoon ja karvapäiden ylläpitoon on ansaittava itse.
”Sen verran varallisuutta olisi ollut tervetullutta, että ei olis tarvinnut ottaa asuntolainaa”, Petra kiteyttää kaikkien kolmekymppisten hiljaisen utopian.
Hackmanien sukujuhliin Petra ei ehdi kesäisin osallistua, koska hän kiertää koko kesän ympäri Suomea kilpailemassa.
”Ehkä vanhempana mua alkaa kiinnostaa ne tarinat, mutta nyt se ei tunnu kauhean läheiseltä.”
Entä mitä mieltä Petra on Hackman Oy:n pilkkomisesta ja myynnistä?
”Musta on aina jotenkin keljua, kun suomalaisia yhtiöitä myydään ulkomaille. Mutta toisaalta ymmärrän myös ne syyt, miksi on pakko myydä.”
Haastattelu pitää päättää, kun eläinlääkäri tulee katsastamaan Petran hevosta. Eteisessä Petran mieleen tulee yksi etu, mikä aateluudesta ja tunnetusta sukunimestä hänelle on.
”Kun mä esittäydyn uudelle ihmiselle, mä voin lukea sen naaman ilmeestä heti, mitä se ajattelee musta: mielistelee, katsoo kieroon vai ottaa mut ihan vaan omana itsenäni.”
Suvut sammuvat
Selaan aatelisten pientä punaista kirjaa, Adelskalenderia, johon on listattu kaikki Suomen Aateliset. 148 sukua, joihin kuuluu noin puolitoistatuhatta henkilöä. Kirja voisi olla paljon vetävämpikin, nyt se on oikeastaan vain listaus tyypeistä, joilla on aatelisarvo. Ammatit – paljon akateemikkoja, vähemmän levyseppähitsaajia – nimet, sotilasarvot, syntymä- ja kuolinpäivät.
Jos suomenruotsalaiset ovat huolissaan asemastaan, aktiiviaatelisten pitää olla sitä kahta enemmän. Niin moni suku on jo kokonaan sammunut.
Aateluus on enää vain traditio, mikä istuu sinänsä traditioita rakastaville suomenruotsalaisille hyvin. Globalisaatio pilkkoo wanhat perheyhtiöt, eikä moniarvoisessa yhteiskunnassa kaivata säätyläisiä. Silti tuntuu kiehtovalta, että meilläkin on pieni joukko aatelistoa, salaperäisiä eminenssejä, hämäriä kartanoita salakäytävineen.
Ja se nyt vain on hauskaa, että jonkun nimi on oikeasti Gyllenbögel.
Ivyn työpäivä on päättynyt. Seuraavaksi pitää hakea poika Luukas mummin luota Martinlaaksosta ja ajaa Suutarilaan vanhaan puutaloon, jossa on iso piha ja omenapuita.
”On se ihan makeeta nyt ku oon tottunut, lemppaat skidin vaan pihalle eikä tarvi pelätä, et se jää auton alle tai jotain”, Ivy erittelee uutta elämäänsä ydinkeskustan ulkopuolella.
Luukas on aatelisen poika, mutta hän ei itse saa vapaaherran titteliä. Aateluus periytyy vain miesten kautta.
”Vanhanaikaista. Toosi vanhanaikaista”, Ivy tuumaa ja riisuu esiliinan.
47 kommenttia
aatelisneiti
22.4.2004 20:36
Argh! Vähintään joka toinen vuosi pitää jossain tehdä tällainen juttu aatelisista. Ja tässäkin jutussa yritettiin korostaa niitä pienimpiäkin juppijuttuja, mitä aateliseen stereotypiaan liitetään. Itse sain C:n B-ruotsista (tuurilla) ja olen niin tavis, kun vaan voi olla. Eikö joku Virtanenkin ole aatelisoitu?! Ei sillä sukunimellä ole mitään merkitystä, Virtanen tai von Jotain, se on vaan hauska vivahde taustalla.
P.S. Kaikki aateliset eivät saa kutsua itsenäisyyspäivän tanssiaisiin. Joko olet maksanut Aatelisliiton nuorisokomitealle jäsenmaksun tai sitten olet ollut sinä vuonna onnekas arvonnassa. Iste olen käynyt hienon tunnelman vuoksi 2 kertaa tanssiaisissa. Hienot juhlat ja rento meininki, en ole huomannut mitään sisäsiittoisuutta!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jyllenbogel
23.4.2004 17:30
Kyllähän käsittääkseni esim. kreivin tytär saa käyttää arvonimeä kreivitär kunhan vain ensin nai aatelisen (jonka ei tarvitse olla kreivi).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nimioikein8
23.4.2004 23:12
Plaahh... noin se menee sukunimet ja ihmiset...ei taivu ei taivu... pala historiaa...synnyt joksikin...jonnekin...niin se vaan on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hypertavis
24.4.2004 09:19
Olipas siinä tosiaan ihan tavallisia aatelisia. Varsinkin viimeksi esitelty Petra. Aivan niin. Kaikilla minun tavallisilla ystävillänikin on oma hevostalli, jossa on 12 hevosta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Friherre
24.4.2004 14:51
Kun on kerran aateliseksi syntynyt niin on aina aatelinen. Monet tavalliset ystäväni ovat olleet kateellisia siitä että käytän aatelissormustani.
Vastaa kommenttiinCarl-Mikael Johansson af Grip
Vastaa kommenttiin
-CharlotteA-
24.4.2004 17:14
Hey Calle...Miten olis pienet deitsit? ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tee Hoo
27.4.2004 08:59
siskoni kultaisen noutajan nimi oli kantakirjassa Von Bonsdorf. ei siitä sen enempää...
käsite "Liivinmaa" kattoi myös ainakin ensialkuun myös Viron, ei pelkästään nyk. Latvian.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Junttijaakko
27.4.2004 12:28
[LAINAUS]Friherre kirjoitti 24.04.2004 klo 14:51:
Kun on kerran aateliseksi syntynyt niin on aina aatelinen. Monet tavalliset ystäväni ovat olleet kateellisia siitä että käytän aatelissormustani.
Carl-Mikael Johansson af Grip[/LAINAUS]
Ai että tavalliset ystäväsi... hmmm... sä olet sitten itse varmaan joku epänormaali:)? Niin ja eipä aateluus näköjään ainakaan oikeinkirjoitustaitoa takaa:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
DinaD
27.4.2004 12:30
Oliko tälle jutulle mitään tilausta? Okei, hevosista on aina kiva lukaista jotain, mutta jos tarkoituksena oli esitellä jotain mielenkiintoista ihmisryhmää, niin Venäjän oligarkit esimerkiksi olisivat olleet paljon parempi velinta. Jopa minusta saisi vetävämmän jutun kuin jostain lentoemosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tombbu
27.4.2004 20:42
Kun luin tota cityn juttuu, niin tajusin kummini olevan aatelinen. Tuttu sukunimi esiinty vain tuossa. Mutta joops, koskaan en ole mitään erikoista "heissä" huomannut.
Toi Ivy Wrede vaikutti muuten tosi hyvältä tyypiltä. Pitääkin käydä WNBssa joku päivä =p
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Egipt
28.4.2004 12:06
Olen sukua Ludvix XIV:lle, eli itse aurinkokuninkaalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Briar
28.4.2004 13:00
No kyllähän noita aatelisia näkee useinkin,kun hevospiireissä niitä tuppaa aika paljon olemaan.Betre folkkii ja sillai:)...von rettig,von wend,..jne...
Vastaa kommenttiinmistä noi kaikki aatelissuvut pääsis näkeen?
Niin ja eipä niitä nyt kauheesti muista erota,paitsi tietty se raha,mitä joillain on.
Vastaa kommenttiin
-adel-
28.4.2004 15:36
http://www.riddarhuset.fi/fin/
T: nr 137
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hey
29.4.2004 01:38
Hey, mäkin haluan kirjan, josta löytyy suomen aateliset!!! Mikä sen nimi on ja mistä sitä saa? (stokkalta perhaps?...)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Briar
29.4.2004 09:29
Yllättävänn paljon niitä tuttuja sukuja löyty,tiettyjen kohdalla en kyllä tiennyt että kuuluu mihinkään aatelisiin....
von ALFTHAN
Vastaa kommenttiinAMINOFF
EHRNROOTH
af ENEHJELM
von ESSEN
EHRNROOTH
MOLANDER
NORDENSWAN
von RETTIG
von SCHANTZ
von wend
Vastaa kommenttiin
ichbines
29.4.2004 14:22
[LAINAUS]hey kirjoitti 29.04.2004 klo 01:38:
Hey, mäkin haluan kirjan, josta löytyy suomen aateliset!!! Mikä sen nimi on ja mistä sitä saa? (stokkalta perhaps?...)[/LAINAUS]
Akateemisestahan tuota saa. Hinta tosin on aika suolainen, 80 euron paikkeilla käsittäkseni.
T: Nro 211
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
von_af_und_zu
29.4.2004 15:42
Akateemiselta löytyy teos nimeltään "aateliskalenteri" (ISBN: 951-796-334-3) Hinta:109e
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tigerstedt
29.4.2004 19:44
Mä voisin pistää paremmaks. Ammatteija joita olen harjoittanut: Siivous, tiskaus ja kaiken huippuna postinjakelu...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vainiin
30.4.2004 02:01
[LAINAUS]Friherre kirjoitti 24.04.2004 klo 14:51:
Kun on kerran aateliseksi syntynyt niin on aina aatelinen. Monet tavalliset ystäväni ovat olleet kateellisia siitä että käytän aatelissormustani.
Carl-Mikael Johansson af Grip[/LAINAUS]
Af Grip tai Grip eivät kuulu Suomen aatelissukujen joukkoon. Itse asiassa ko sukua ei ole koskaan introdusoitu Suomen ritarihuonelle. Ruotsissa suku sammui vuonna 1843. Minkä maan aateliin siis kuulut?
Vastaa kommenttiinMika Petteri Mäki-Liuhala von und zu af de du dela Kökkö
Vastaa kommenttiin
justdet
30.4.2004 02:21
Eivät kaikki aateliset ole rikkaita ja kaikki rikkaat eivät myöskään kuulu aateliin. Moni 200-400 vuotta sitten niin rikas ja mahtava suku on tänäpäivänä jos ei köyhä niin keskiluokkainen. Monella suvulla on ehkä jäljellä suvun vanha kartano, jonka metsät ja taidekokoelmat ovat huventuneet vuosien saatossa. Poikkeuksiakin tietenkin on.
Itse polveudun äitini äidin puolelta Saksalaisesta aatelissuvusta, joka mainittiin ensi kerran tuhat vuotta sitten. Sukupolvia taaksepäin katsoessa, olen käytännössä "sukua" jokaikiselle Euroopan kuningashuoneelle. Sukulaisuus tosin on mielestäni eri esia , kuin suvun polveutuminen tai historia.
Jääräpäisenä ja ylpeänä opiskelijana kituutan opintotuella ja teen kahta pimeetä duunia sivussa, vaikka äidilläni on tupla-prinsessan, 5xkreivitär jne (saksalaisia titteleitä) ja isälläni on kreivin titteli. Eivät siis kaikki aateliset samanlaisia.
Suomen aateliston "vanhaaa" sukupolvea tuntuu yhdistävät em viesteissä mainitut naimakauppojen teko , burberry-uniformuissa kulkeminen ja korekti mutta ah niin ainainen varakkuudella brassailu etc. Esim. Ruotsissa taas arvostetaan ja palvotaan sitä, kuinka vanhasta suvusta tulet tai minkä aatelisarvon omistat. Kunpi parempi?
Aatelis-sukunimestä on ainakin Suomessa konkreettista hyötyä. Ystäväni (ns tavis) rakastaa bailata Tiikerissä, mutta ei useista pynnöistään huolimatta saanut VIP-korttia. Lähetin itse kortti-anomuksen, johon kirjoitin perusteluiksi että polveudun niin ja näin hienosta suvusta ja että mun suvulla on niiiiiin paljon fyrkkaa etc brassailua. Totesin vielä lopuksi että en ollut käynyt Tiikerissä kertaakaan ja että kuulin vain että se on in-mesta. VIP-kortti tippui postiluukustani 2 viikon kuluttua.
Hauskaa vappua
R. von Essen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
fattarint
30.4.2004 02:24
Jag fattar int hur ni orkar tjata om att vi som har aatelistitteli är liksom koppavia o så?!?!?!? Vi är helt vanliga mäskor som alla andra. Visst pratar vi svenska men vittu det är ju våran äidinkieli. Jag kestär int.
Lise-Lotte Överbett
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Briar
30.4.2004 10:29
Se on totta,että vaikka suvut joskus ovat rikkaita olleetkin,niin ovat nykyään keskiluokkaa.Ehkä se kartano on jäänyt perinnoksi.Suomessa on jäljellä vain muutamia todella rikkaita sukuja jäljellä.
Vastaa kommenttiinNiin ja meidänkin suku polveutuu tuonne kuninkaallisiin.Mutta sitä ei sukunimestä,eikä rahoista huomaa;)....Sukunimi on jäänyt äidin,äidin,äidille...Joskus on mietitty sen ottamista käyttöön,ihan vain sen takia kun näitä Virtanen,ja muita nen loppuisia on tuhottomasti.
Ehkä sitten otan,kun sukunimen vaihto muutenkin olisi ajankohtainen...
Vastaa kommenttiin
-adel-
30.4.2004 16:16
Kantaisäni on Berendt Eerikinpoika 1500-luvulta, siinä olis oiva sukunimi itselleni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
OPR
1.5.2004 09:06
PERSAUKISTA SAKKIA JA HIENOA JATKOA=)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
suomensuomalai
2.5.2004 21:07
[LAINAUS]fattarint kirjoitti 30.04.2004 klo 02:24:
Jag fattar int hur ni orkar tjata om att vi som har aatelistitteli är liksom koppavia o så?!?!?!? Vi är helt vanliga mäskor som alla andra. Visst pratar vi svenska men vittu det är ju våran äidinkieli. Jag kestär int.
Lise-Lotte Överbett[/LAINAUS]
Minä puolestani en ymmärrä, miksi Teidän suomenruotsalaisten on puhuttava ruotsinne sekaan suomenkielen sanoja. Prassailua? Vai onko äidinkielenne sanat hukassa? Puheenne ei voi olla särähtämättä korvaan. Ja sitten vielä kirjoitetaankin sekakieltä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aatelisneito
3.5.2004 14:16
Heh, sinänsä hauska juttu näin aatelisnäkökulmasta. Itse en kuitenkaan ole ruotsinkielinen, suvulla ei ole omaisuutta sen enempää kuin keskivertosuomalaisilla yleensäkään enkä ikinä ole saanut kutsua Ritarihuoneen tanssiaisiin. Eikä esi-isäni aateloinnin takanakaan ole mitään sen kummallisempaa kuin että tyyppi sattui lääkärinä tekemään jotakin, jonka katsottiin olevan hatunnoston arvoista. Satulinnat Saksassa ja vanhalla rahalla mässäily on todellakin itselleni ja koko suvulle tuntemattomia asioita!
Vastaa kommenttiinEi tuosta jutusta kannata kenenkään herneitä nenään vetää, ihan oikeesti uskallan sanoa että todella suuri osa aatelisista on aivan taviksia. Edes sitä suurta hevostallia omistaa aika harva.
Vastaa kommenttiin
Harcco
4.5.2004 01:28
Snälla lilla lär dig och prata SVENSKA!
[LAINAUS]fattarint kirjoitti 30.04.2004 klo 02:24:
Jag fattar int hur ni orkar tjata om att vi som har aatelistitteli är liksom koppavia o så?!?!?!? Vi är helt vanliga mäskor som alla andra. Visst pratar vi svenska men vittu det är ju våran äidinkieli. Jag kestär int.
Lise-Lotte Överbett[/LAINAUS]
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Harcco
4.5.2004 01:44
Heippa Aatelisneito!
Olen katsellut näitä viestejä tämän keskustelun ympärillä ja huh huh . . . voi mitä sontaa! Sinä olet ainoa jolla on ollut järkeviä kommentteja.
Tunnen monia aatelisia, jotka ovat köyhiä kuin kirkonrotat, ja ainoa asia mikä heillä on jäljellä on se aatelissormus ja arvo. Osa heistä on ihmisinä erittäin ihania ja toiset ovat taas ihan perseestä.
Nimi ei saa miestä pahentaa, elei mies nimeä! Kyllä aateliset ovat arvostaan huolimatta ihan tavallisia ihmisiä samoilla tunteilla ja tuskilla kun me tavikset. Itse on ole mikään aatelinen, mutta olen muuten tehnyt nimeäni tunnetuksi määrätyissä piireissä ja koko elämäni tehnyt työtä saavuttaakseni sen mitä haluan. Vaikka olenkin ankkalammikon lapsi, eli suomenruotsalainen, niin en ole koskaan halunnut samaistua tähän pintaliitäjä porukkaan jolle "pappa betalar" menttaliteetillä ovat eläneet.
Sinun kommentisi ovat tästä porukasta erottuneet edukseen ja uskon että olet erittäin fiksu nuori nainen. Haluan esittää onnea ja menestystä sinulle ja tulevaisuudelle.
Terveisin Harcco
[LAINAUS]Aatelisneito kirjoitti 03.05.2004 klo 14:16:
Heh, sinänsä hauska juttu näin aatelisnäkökulmasta. Itse en kuitenkaan ole ruotsinkielinen, suvulla ei ole omaisuutta sen enempää kuin keskivertosuomalaisilla yleensäkään enkä ikinä ole saanut kutsua Ritarihuoneen tanssiaisiin. Eikä esi-isäni aateloinnin takanakaan ole mitään sen kummallisempaa kuin että tyyppi sattui lääkärinä tekemään jotakin, jonka katsottiin olevan hatunnoston arvoista. Satulinnat Saksassa ja vanhalla rahalla mässäily on todellakin itselleni ja koko suvulle tuntemattomia asioita!
Vastaa kommenttiinEi tuosta jutusta kannata kenenkään herneitä nenään vetää, ihan oikeesti uskallan sanoa että todella suuri osa aatelisista on aivan taviksia. Edes sitä suurta hevostallia omistaa aika harva.[/LAINAUS]
Vastaa kommenttiin
LocoMotive
4.5.2004 05:56
Huvittava tuo maininta että kaukaisissa esi-isissä löytyy kuninkaallisia tai muita mahtisukuja. Ihmiskunnan geenipooli on kuitenkin sen verran suppea että meiltä kaikilta löytyy jonkin mutkan kautta jonkinlaisia kytköksiä mitä ihmeellisimpiin porukoihin, vaikka Aleksanteri Suureen. Pistää jotenkin vinosti hymyilemään kun esimerkiksi Paavo Lipposen sukupuuhun pitää yrittää väkisin ujuttaa oliko se nyt Ranskan kuningasta tms. Suomessa vaikuttaa ilmeisesti sukututkijoiden alalaji jonka elämäntehtävä on todistaa poliitikkojen ja vastaavien kansakunnan kaapin päälle kiivenneiden "aatelinen" tausta.
Oman sukuhistorian tunteminen on mielstäni rikkaus ja parhaimmillaan oman persoonallisuuden yksi rakennuskivi, oli sitten aatelinen tai kaltaiseni tavis. Taustastaan voi olla ylpeä vaikka olisikin "vain" kaskiviljelijöitten jälkeläinen Saarijärveltä.
Oma sukuni maksoi sukututkijalle kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran siksi että hän selvittäisi sukumme historian. Toisen kerran siksi että polttaisi tutkimuksensa ja pitäisi turpansa kiinni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
etelanmies
4.5.2004 14:33
Aina kun Suomessa puhutaan aatelisista niin puhutaan vain Ruotsinvallan kautta perintönä tulleista aatelissuvuista jota ritarihuone toki edustaa. Unohtuu usein että Suomessa asuu pysyvästi muunkin maalaisia aatelisia. Täällä asuu jonkun verran esim. Venäjän keisarikunnan vanhojen aatelissukujen jälkeläisiä. Omat sukujuuret johtaa Persiaan, ja erääseen vanhaan välimeren tietämillä olevaan kuningaskuntaan ja siellä ruhtinassukuun joka nostettiin ruhtinassuvun asemaan 1400 luvulla siitä hyvästä että joku suvun jäsen toimi ulkoministeriä vastaavassa virassa silloisen kuninkaan alaisuudessa, ja neuvotteli mm. pari tärkeää sopimusta. Suomeen asti on päädytty sillä tavanomaisella menetelmällä: eli suomalaisen vaalean naisen vieteltyä isäni tänne ;-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
thhrhtrhrhrh
5.5.2004 00:38
[LAINAUS]suomensuomalai kirjoitti 02.05.2004 klo 21:07:
Minä puolestani en ymmärrä, miksi Teidän suomenruotsalaisten on puhuttava ruotsinne sekaan suomenkielen sanoja. Prassailua? Vai onko äidinkielenne sanat hukassa? Puheenne ei voi olla särähtämättä korvaan. Ja sitten vielä kirjoitetaankin sekakieltä![/LAINAUS]
Siksi että suomenruotsalaiset puhuvat SUOMENRUOTSIA eivät riikinruotsia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kyssfittan
5.5.2004 00:41
[LAINAUS]Harcco kirjoitti 04.05.2004 klo 01:28:
Snälla lilla lär dig och prata SVENSKA![/LAINAUS]
Lär dig svenska själv din lilla dummern.... om du kunde svenska hade du förstått vad mitt "efternamn" betyder och kanske fattat att jag var ute endast att provocera folk...och lyckades tydligen.
ÖVERBETT = YLÄPURENTA
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Harcco
5.5.2004 00:59
Jep jep hämta fittan hit så kysser jag den!
[LAINAUS]Kyssfittan kirjoitti 05.05.2004 klo 00:41:
Lär dig svenska själv din lilla dummern.... om du kunde svenska hade du förstått vad mitt "efternamn" betyder och kanske fattat att jag var ute endast att provocera folk...och lyckades tydligen.
ÖVERBETT = YLÄPURENTA[/LAINAUS]
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jessenn
6.5.2004 10:54
Ei vois vähempää kiinnostaa kuka lainaa puheeseensa sanoja mistäkin kielestä. Ei prassailua vaan elävää elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aito_Johanna_
6.5.2004 20:38
[LAINAUS]LocoMotive kirjoitti 04.05.2004 klo 05:56:
Taustastaan voi olla ylpeä vaikka olisikin "vain" kaskiviljelijöitten jälkeläinen Saarijärveltä.
[/LAINAUS]
Saarijärvellä ei ole harjoitettu kaskiviljelyä. Kaskiviljely oli itäinen maanviljelyskeino, Länsi-Suomessa taas (johon Saarijärvikin kuuluu) raivattiin peltoja ojittamalla.
Vastaa kommenttiinOli pakko sanoa tämä. Kiitän huomiostanne.
Vastaa kommenttiin
kaski4ever
7.5.2004 00:01
[LAINAUS]Aito_Johanna_ kirjoitti 06.05.2004 klo 20:38:
Saarijärvellä ei ole harjoitettu kaskiviljelyä. Kaskiviljely oli itäinen maanviljelyskeino, Länsi-Suomessa taas (johon Saarijärvikin kuuluu) raivattiin peltoja ojittamalla.
Oli pakko sanoa tämä. Kiitän huomiostanne.[/LAINAUS]
Valitettavasti olet väärässä. Katso esim. Samuli Paulaharju-VanhanSaarijärven historia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
neit1
7.5.2004 16:45
Viimeksi mainittu Petra on tuttuni ja tiedän itse että rahaa ei todellakaan ole liikaa, nähä ovat kaikki siis aivan tavallisia ihmisiä ja kenenkään von armandin on ihan turha tulla selittämään jotain 'oh kaikki ovat niin kateellisia minulle' aatelinen e välttämättä sano sitä että olisi rahaa kuin roskaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jejeje
19.1.2007 16:46
se on von Wendt eikä von Wend. :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Torwigge
13.11.2007 16:51
Aateluus on aikoja sitten lopetettu Suomessa. Ei ole ainakaan suomalaisia kreivejä, vapaaherroja enää vaikka kuinka jotain Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen jälkeläistä kutsuttaisin tittelillä "vapaaherratar".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
asto
24.11.2007 17:58
Viimeiset säätyerioikeudet on muodollisesti lakkautettu Suomessa vasta vuonna 1995! Voimassa on kuitenkin laki, joka kulkee nimellä ritarihuonejärjestys. Tämä määrää aateliston arvonimistön, ja siltä pohjalta suomessa on virallisestikin aateliston käytössä mm. arvonimet kreivi ja vapaaherra.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mielenkiintoista
2.11.2008 19:11
Hei,
herättäkääs keskustelu uudelleen. Mistä löytäisi lisää tietoa/vastaavia artikkeleita aatelisista suomessa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sukututkija
3.12.2010 13:28
Hassua, että aina aatelisista puhuttaessa unohdetaan toinen aatelinen sääty eli pappissääty. Aatelisto piti hallussaan maallista rälssiä, papisto taas hengellistä rälssiä. Molemmat oli suurimpia vallankäyttäjiä, ja nelisäätyisissä pohjoismaissa papisto oli katolisen kirkon voimasta toinen aatelinen sääty. Ja aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset usein avioituivat keskenään, avioliittoja porvaristoon ja talonpoikiin pidettiin häpeällisenä toimintana ja säädyn imagolle vaarallisena. Tämä perustuu historiallisiin faktoihin.
Ja on myös muistettava, että 99,9% aatelis- ja pappissukujen kantaisät olivat talonpoikia. Aateliseksi saattoi kohota ansioitumalla sodissa. Papiksi opiskellut teki myös luokkanousun, ja papisto käytti käytännössä katsoen vielä suurempaa valtaa kuin aatelisto 1700-luvulla. Nämä kaksi säätyä muodostivat ns. yhden introdusoimattoman aateliston, jonka osa jälkeläisistä lopulta löysi paikan Suomen ritarihuoneelta.
Mitä nyt äkkiä näin sukututkijana tulee mieleen, tutkimiani aatelis- ja pappissukuja, joita ei ole ainakaan kokonaisuudessaan tai ollenkaan introdusoitu Suomen ritarihuoneelle:
Alopaeus, aateloituna Nordenswan.
Cygnaeus
Europaeus
Herkepaeus
Hornaeus
Orraeus, aateloituna Orrfelt.
Tillaeus
Aatelisia sukuja, mutta ei ole introdusoitu Suomen ritarihuoneeseen:
von Lund, myös muodossa Lund.
von Wright, peräisin Skotlannista, myös muodossa Wright.
Sinclair, peräisin Skotlannista.
Ja onhan näitä vielä, mutta ei nyt äkkiseltään tule kaikkea mieleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tsot
12.5.2011 10:16
Petralla on 12 hevosen talli, mutta hevoset eivät ole omia vaan siis vuokraa paikkoja muille, hänellä on joitakin hevosia kylläkin omissa nimissään mutta ei 12
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kmk24
28.5.2011 10:53
Tässä yksi kaunis päivä huomasin olevani aatelisten jälkeläinen minäkin... 1500 luvulla Turun linnan päällikkö amiraali Bengt Gyllenlood on minun isäni isoäidin (10 kertaa isä/äiti) isä. Siis suoraa sukupolvea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
clapierdecolongue
8.6.2011 08:20
hei von hessen,olet serkku sitten mulleki:) hessenit ovat sukulaiseni.syvä kumarrus:P
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nevis 10
10.8.2014 14:15
Eiköhän jokaisesta tunnu siltä että voisinko olla sukua aatelisille,samalla periaatteella kuin tuntuu että lotossa voisi voittaa useammin kuin voisikkaan.Esim itse ajattelen voisinko olla äitini suvussa olevan kempas nimen kautta sukua saman nimiselle saksalaiselle aateliselle, jonka jäsenet ovat asuneet hyvin lähellä sukuni tiluksia, siten että samasta juuresta.Asiaa paremmin tuntematta veikkaan alhaisaatelistoa miksi seurapiireissä liikkuva ylhäisaatelinen olisi muuttanut suomen itäosaan.Pidän jonkinlaista kytkentää todennäköisenä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
aatelisporvari
25.7.2015 14:31
terveisiä nro 56:sta ;)
Rahaa oli joskus erittäinkin paljon mutta jäi punaroskan takavarikoimaksi. Tosin tämä tais olla suvun sivu-haara jolla yhteyksiä myös nro 54.
Vastaa kommenttiinNyt sitten minä joka on tottunu persaukisuuteen ja olen melko etevä sijoittaja, joten tsägällä 40v päästä ois taas rahaa. Edes joku 40 milliä. Ja tarvittaessa lähden portugaliin oppimaan kielenkin jotta raha säilyisi ilman perintöveroja. Sinne sitten muumilinna rannikkotontille? :D
Vastaa kommenttiin