Tutkimus väittää meidän olevan onnellisia, mutta onnen tavoittelussa piilee masennuksen vaara

Vasta ilmestyneen YK:n World Happiness Reportin mukaan Suomi pitää nyt kärkipaikkaa maailman onnellisimpana maana. Onnellisuutta mitataan tutkimuksessa muun muassa BKT:n, elinajan odotteen, yhteiskunnan tuen, kansalaisvapauden ja liike-elämän korruptuneisuuden mukaan. Kaikki varsin hyviä onnen tekijöitä kansallisella tasolla. Onhan se toki lottovoitto syntyä Suomeen, eikö vain.

Tänään saatetaan hypettää onnellisuutta, mutta viime viikolla soitettiin toista kelloa. Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelma nosti esiin Psychology Today -lehden artikkelin, jossa pohdiskeltiin länsimaisen onnellisuusfetissin mahdollista vaikutusta masennukseen. Artikkelissa mainitaan WHOn arvio, jonka mukaan masennus on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana 20 prosentilla. Useat tutkimukset osoittavat, että masennus on vallitsevampi ongelma länsimaisissa kulttuureissa verrattuna aasialaisiin kulttuureihin. Tämä osoittaa, että masennus on moderni, kulttuurisidonnainen terveysepidemia. Ongelman tästä tekee se, että masennusta hoidetaan edelleen pääosin yksilötasolla lääkkein sekä psykoterapian avulla. Melbournen yliopiston professori Brock Bastian sanoo, että keskittyminen yksilöön ei ole enää järkevää.

Oman onnen ja toisen onnen arvostaminen ei ole huono asia, mutta ongelma nousee, kun onnen pitää olla jatkuva tila

Bastian tiimeineen on useiden vuosien ajan tutkinut kulttuuristen arvojen roolia masennuksessa. He ovat useissa testeissään havainneet, että onnellisuuden tavoittelu ei välttämättä ole yhdistettävissä masennuksen lisääntyneeseen määrään vaan perustana oleva tekijä. Muun muassa mainokset ja sosiaalinen media pommittavat meitä jatkuvasti kuvilla hymyilevistä ja onnellisista ihmisistä. Oman onnen ja toisen onnen arvostaminen ei ole huono asia, mutta ongelma nousee, kun onnen pitää olla jatkuva tila. Negatiiviset tunteet alkavat tuntua siltä, että ne ovat jonkin tärkeän tavoitteen tiellä.

Masennus tulee myös valtioille kalliiksi. WHO arvioi, että globaalilla tasolla mielenterveyden ongelmat kustantavat biljoona dollaria vuosittain. Helsingin Sanomat uutisoi lokakuussa, että pelkästään nuorten syrjäytyminen maksaa Suomelle karkeasti arvioiden 1,4 miljardia euroa. Uutisen mukaan mielenterveyden ongelmat ovat yksi neljästä syystä nuorten syrjäytymiseen. Kolme muuta ovat nuorten työttömyys, koulutuksen ja harrastusten puuttuminen. Suomen Mielenterveysseura taas kertoo sivuillaan, että masennus on tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ohella suurin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy Suomessa. Seura spekuloi, että nykyajan työelämän kuormittavuus ja epävarmuus suorituskeskeisen elämäntyylin ohella vaativat niin paljon voimia, että masennuksesta kärsivien mahdollisuudet suoriutua normaalisti ovat aiempaa vähäisemmät, jolloin työkyvyttömyys masennuksen vuoksi yleistyy.

Yksilö ei korostu länsimaissa pelkästään masennuksen hoitamisen tasolla. Perheissä ei välttämättä ehditä ruokailla yhdessä, bussissa istutaan yksin eikä puhua pukahdeta kenellekään vieraalle, vanhukset laitamme laitoksiin… Lista jatkuu. Meidän tekemisestämme puuttuu luontainen yhteisöllisyys. Nuorenkin syrjäytyminen alkaa todennäköisesti jo melko varhain, kun ryhmä sulkee ulkopuolelle. Yksinäisyys on normi. Mikäli masennus on ainakin osakseen kulttuurisidonnainen juttu, tulisiko suomalaisen yhteiskunnan yrittää pikkuhiljaa päästää irti tästä kollektiivisesta sosiaalisesta kiusaantuneisuudesta.

Koska lopulta onnellisuustutkimuksen tulos kääntyy vain päälaelleen Bastianin tutkimusten valossa. Olemme maailman onnellisin kansa eli helvetin masentuneita.