Kameleontin comeback

Hän ei haluaisi, että tunnet hänet Akista ja Turosta. Siis niistä kahdesta 17 vuoden takaisesta Hymyhuulet-tv-sarjan jannusta, jotka lauloivat Mahtisonnista ja Turon olevan Helkama. Hymyhuulten suosion huipulla joka toinen venytteli kädellä leukaansa ja sanoi auutstökstök.

Näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Antti Raivio (se Aki) on paljon muutakin kuin 80-luvun sketsi-ikoni. Nykyään tunnet hänet Lapsia ja aikuisia -filkasta ja Sairaskertomuksia-tv-sarjasta. Hän on Oskari Katajiston kaveri ja Q-teatterin perustaja. Ja nyt hänen on aika palata näyttämölle kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Antti Raivio sulautuu kameleontin lailla ympäristöönsä Café Kafkassa. Päällä farkut ja vihreä poolo, ainoastaan trendikkäästi leikattu punainen tukka paljastaa Raivion tekevän työtä myös ulkonäöllään. Hän on yhtä lailla kotonaan niin komedian kuin draaman parissa, fiinissä kahvilassa ja hämärissä korttelikapakoissa. Tai kotikonnuillaan Kontulassa.

Miksi ihmeessä asut Kontulassa, olethan hyvin työllistetty teatterintekijä?

“Viihdyn kerrostaloyksiössäni hyvin. Kerran yritin puhdistaa Kontulan mainetta kävellessäni ystäväni kanssa ostarilla. Siinä oli sitten heti iso rinki äijiä, joista keskellä olevan suolet roikkuivat mahan ulkopuolella.”

Muistetaanko sut vielä Akista ja Turosta?

“Todellakin. Se homma oli pakko lopettaa, tv leimaa niin pahasti. Aki ja Turo syntyivät ollessani vielä koulussa, enkä halunnut jäädä yhden huumorityypin orjaksi.”

Aki ja Turo teki paljon keikkaa, rikastuitteko?

“Se nousi ihan hulluihin mittasuhteisiin, meillä on vieläkin hallussamme Linnanmäen yleisöennätys. Pukuhuoneessa oli paskat parahtaa housuun, kun näimme että katsomassa on 20 000 ihmistä. Mutta rikastuttiinko, hah. Vuosituhanteen vaihteessa ilmestyi Aki ja Turo -cd, jota myytiin 17 000 kappaletta. Arvaa paljonko minä ja Ville Virtanen saimme siitä? Tasan 444 euroa per nuba.”

Valmistuit Teatterikorkeasta näyttelijäpuolelta, myöhemmin olet myös ohjannut. Enimmäkseen omia tekstejäsi?

“Joo, pakkokin oli, kun ei kukaan tajunnut visioitani. Näytelmistäni Skavabölen pojat on ehkä se eniten elämään jäänyt juttu. Kirjoitan siitä parhaillaan elokuvakäsikirjoitusta hienon Lasileuka-elokuvan tehneen Zaida Bergrothin kanssa.”

Perustitte Q-teatterin samana keväänä kun valmistuit TeaKista.

“Joo. Pyrin ja pääsin Elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalle samana keväänä, mutta teatteri vei voiton. Ensimmäinen ensi-ilta ei kyllä povannut hyvää. Teippasimme ikkunoita umpeen niin pitkään, että alku myöhästyi. Esityksen alkupuolella oli tarkoitus, että riuhtaisen lampun katosta, mutta en ylettänyt siihen. Haroin siinä tyhmänä ilmaa, ja jouduimme keskeyttämään ja aloittamaan alusta.”

Et olisi varmaan silloin arvannut, että Q-teatteri on 15 vuoden päästä yksi Helsingin parhaimmista teattereista?

“Q:sta oli pakko tulla hyvä, turha perustaa paskaa teatteria.”

Teet 15 vuoden jälkeen uudelleen Q:n ensimmäisen produktion, monologinäytelmän Viimeinen karavaani. Onko kutkuttava tilanne?

“Joo, lähtökohdat ovat erilaiset. Viimeinen karavaani oli myös lopputyöni TeaKista. Tuuttasin silloin tukka putkella, nykyään on paljon enemmän nyansseja. Iässä on myös hyviä puolia. Monologi on nyt parempi. On mielenkiintoista nähdä, miten aika on vaikuttanut siihen.”

Monologisi oli valtava menestys silloin vuonna 1990. Mistä Viimeinen karavaani kertoo?

“Se on sielunvaellustarina. Jumala luo siinä maan päälle ensimmäisen ihmisen, ennen Aatamia ja Eevaa siis. Ebon on niin huono koevedos, ettei se pääse tuotantoon. Sen sielu lähtee vaeltamaan kautta historian. Matkalla kohtaan myös Jeesuksen ja Shakespearen.”

Olet näyttämöllä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, oletko paniikissa?

“Kyllähän siinä paineita on, näyttelin lavalla viimeksi Suomenlinnan kesäteatterissa 1995. Olen tosin tehnyt jotain pätkiä monologistani keikoilla. Kemian Työntekijöiden risteilykeikka veti pohjat. Jouduin näyttelemään risteilyn kakkospäivänä yleisölle, joka sammui ja kuorsasi katsomossa. Mikkiä ei ollut, ja huusin koko ajan kilpaa laivan koneiden kanssa. Lavasteina toimivat Megavisan kulissit. Katsomon takana oli joku perkeleen tikkakisa, ja joku tuli kesken esitykseni pyytämään, että voisinko olla hieman hiljempaa, häiritsin kuulemma heidän keskittymistään.”

Viimeinen karavaani Q-teatterissa 1.–23.4. Liput 5/11/14 e.http:// www.q-teatteri.fi