Vuosaari
 Laura Birn gimmana kadun varjoisalta puolelta on huumaavan huikea. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu ja ensimmäinen päivä, kun metro alkoi kulkea itäiseen Helsinkiin. Se muutti koko seudun luonteen. Alemman keskiluokan duunareiden ja maalta muuttaneiden tilalle tuli opiskelijoita, yrittäjiä ja maahanmuuttajia. Alueelle nousi valtavasti taloja ja kaiken keskelle melankolian kirkko, kauppahelvetti Itäkeskus.
Sellaisen mielikuvan mukaisena näyttäytyy Vuosaari näissä kuvissa. Eletään talven pimeydessä, kaikilla on tragedia kypsymässä, kuolema ja väkivalta kuuluvat arkeen. Niin myös seksi, karkeana ja pakonomaisena.
Kaiken toivottomuuden ja ankeuden seassa on myös läheisyyttä ja toivon tapaista. On teinityttö (Amanda Pilke), joka ei halua olla tavis mistään hinnasta, ja aviopari (Pekka Strang, Matleena Kuusniemi), joiden amerikkalaisesta unelmasta puuttuu vain rakkaus. Päihteilyn kanssa pörräilevä Iiris (Laura Birn) haluaisi pois kaikesta poikaystävän (Deogracias Masomi) kanssa ja Marikan (Alma Pöysti) vakava sairaus uhkaa viedä hänet pienen tyttärensä luota. Lihavuuden kanssa kamppaileva yksinhuoltaja (Mikko Kouki) haluaa poikansa pystyvän parempaan kuin hän itse. Kaikkea katselee sivusta ulkomaalainen (Sean Pertwee), joka saarnaa jotain, johon ei itsekään usko. Tuuli vonkuu, katuvalot palavat, hätä on tämän näköinen.
Jos näin tehdyssä ankeuden maalailussa haluaa, että katsoja poistuu teatterista hyvillä mielin, on kamaluuden keskelle vihmottava helpotuksen vettä. Nyt sitä ei ole tarpeeksi, Koukin ja Birnin hupaisat hahmot eivät riitä kallistamaan ahdistuksen vaakaa toivon suuntaan. Samalla näinkin syvällä kurjuuksissa kahlaaminen uhkaa lipsahtaa tahattomaksi parodiaksi – ja keskitysleirikomedia on turhan vinoa huumoria. Etenkin uunin luukun sisäpuolelta.
Tästä hieman häiritsevästä seikasta huolimatta kyseessä on monella tavalla ansiokas raina, joka ottaa arkailematta esiin monia tähän päivään liittyviä asioita, vaiettuja ja angstisia. Leffassa käsiteltävät yhteiskunnan ilmiöt ovat tekijöille tärkeitä. Parisuhteiden ongelmat, suttuinen sukupuolisuus, alistaminen ja ulkokohtaisuus vain muutamina niistä. Metro tuo ja metro vie, mutta sen kyytiin pääsee vain välittämisen lipulla.
Pidin tästä elokuvasta. Huolimatta tuosta emotionaalisesta epäsuhdasta, joka ei armahtanut siinä kohdassa, missä olisi toivonut. Mieleen nousi Lars von Trierin Melancholia, jossa uhkaava planeetta ei tiedustele katsojan toiveita, vaan pimentää koko teatterin. 
Harri NärhiFile: Vuosaari- Ohjaaja: Aku Louhimies
- Käsikirjoitus: Louhimies, Mikko Kouki, Nina Repo
- Osissa: Laura Birn, Mikko Kouki, Matleena Kuusniemi
- Kesto: 2 h 02 min
Käyttäjien arvostelut
Uusimmat käyttäjäarvostelut. Kaikkien arvosteluiden keskiarvo: 
 | Pilkunhyväilyn puolesta Fonttisota - IKEA hylkäsi Futura-kirjasinlajin siirtyen nykyiseen Verdanaan... Kimmo Laakso • 18.5.2012 (1) |
| 
Facebook
MySpace
Delicious
Sähköposti
Lisää palveluja...
City Facebookissa
Tilaa uutiskirje
Lähetä palautetta