Tämmöset ikkunanpuitteet mulla nykyään.

Fönsteri oli auki viimeksi kaksi päivää sitten kun aurinko vielä paistoi. Kun alkoi tauoton sade, pistin ikkunan kiinni.

Äsken ajattelin hiukka tuulettaa mutta karmit olikin imaissut kosteutta ja turvonneet kiinni. Hetken tempomisen jälkeen käteen jäi isohko pala valkoista kumimaista massaa josta on joskus aikain saatossa yritetty muotoilla korvaava ikkunanpieli. Jotain tipahti myös pihalle, en nähnyt kuinka paljon ja mitä.

Jouduin jo aikapäiviä sitten virittelemään jesarilla vasemman ikkunan kiinni lasista sisäpuolen puitteisiin ettei se lähde tuulen mukana kun yritän avata tuota oikeanpuoleista lasia.

Nythän siitä sitten maksamme velkaa. Pitää aamulla tutkia vähän tarkemmin tämän katastrofin luonne.

Sain eilen luettavakseni seiskaluokkalaisen Akun tekemän kirja-arvostelun Joyce Carol Oatesin kirjasta Syntipukki.

En tiedä itse kirja-arvosteluista mitään koska en ikinä osaa sanoa muuta kuin "ihan kiva" tai "no emmäätiä, paskaa".

Akusta tuli just mun personal hero, oikeesti.

*****

Joyce Carol Oates - Syntipukki

En todellakaan yrittänyt ymmärtää mitä kirjan juonessa on tekeillä. Ensin juoni meni vähän toimintasarjaksi eli hahaa.

Nyt jostain tyhjästä tulee pommiuhkauksia ja "kukaan ei tule tuhoamaan täydellistä suunnitelmaani, voi ei, nyt minut otetaan kiinni, miten tämä on mahdollista!"

Sitten puolivälissä olikin New Yorkissa tekeillään huono rakkausdraama ja kirja loppui epäonnistuneeseen ensisuudelmaan.

Ei oikein "minun kirjani".

Henkilöt

Matt Donaghy

Matt on ainakin ymmärrykseni mukaan viisas ja sosiaalinen persoona. Ulkonäöstä tulee mieleen aivan tavallinen ylemmän luokan perushipsteri.

Jos edes vitsailee pommi-iskusta, niin heräävät pienet epäilyt skitsofreniasta.

Ursula Riggs

"Ruma" Ursula, myös "äkäpussi" on todennäköisesti aika lähelle sellainen mitä hänen lempinimensä kertovat.

Uskon että pohjimmiltaan lempinimet eivät häntä kuvaa.

Tässä olivat suuremman roolin henkilöt.

Miljöö

Alku sijoittuu kouluun, kotiin ja niihin paikkoihin mitkä on jätetty kertomatta ennen puoliväliä.

Matt menee New Yorkiin mutta en muista miksi tarinassa mainitaan Rocky River, luonnonsuojelualue jonka läpi he tuntuivat usein menevän.

Teema

Kirjaa taitaa tai voi olla mitä tahansa komedian ja tragedian välillä. Itselleni lukeminen oli täysi tragedia. Tarina vaihtaa teemaa kesken tarinan draamasta rakkaustarinaksi, ja lopussa kun Pumpuli (koira) siepataan, taas draamaksi.

Tämä muunnosefekti näytti sen, että kirjoittaja on kokenut (piste puuttuu, jäi epäselväksi loppuiko analyysi tähän, Akun mukaan kyllä).

Tuomio

Mielestäni kirja oli hieman liian filosofinen, kun taas parasta alaani on tilastotiedot, esim. historia.

Rakkaus ja draama eivät ole lempikirjallisuuttani, pidän enemmän urheilukirjallisuudesta.

Positiivistä oli se, että tarina oli hyvin rikas ja monipuolinen. Sen taas huomaa siitä että tilastoja ajatellen kirjassa tapahtui pidätys, kuulustelu, ainakin kolme rakkausosiota, sieppaus ja loppukevennys.

Miinusta siitä että tarina toisti itseään ja välillä tarinan kulussa jarruteltiin.

Tarinan olisi voinut tiivistää konseptille kuten minä olen nyt tehnyt.

Tuomio: 3/5

Sattuipa tänään hauskasti.

Istuin kotoportailla kahvikupin ja savukkeen kanssa nauttimasta keväisestä ilmasta.

Kuin taiottuna pihalle ilmestyi rouva Fasaani. Pian perässä tepasteli sulkapukuaan pörhentelevä herra Fasaani komeampana kuin koskaan. Hän on itseasiassa saanut nimen Vihtori, rouvaa ei ole ristitty ainakaan vielä.

Seurailin tipusten touhuja mielenkiinnolla ja ainahan se on kiva kun luonto kävelee kotiovellesi. Epäilen että lähipuiston yhdessä kuusessa asustaa huuhkaja mutta näköhavainnot uupuvat toistaiseksi.

Keksin sitten että näillehän pitää nyt järjestää mahantäytettä ja pyysin senhetkistä assariani heittämään pihalle vähän leipää tai pullaa. Olen aiemmin ruokkinut tätä pariskuntaa kaurahiutaleilla mutta en ole varma onko se ruokalajina ollut menestys. Kakkaa ne tiputtavat kuitenkin toisesta päästä melko tasaiseen tahtiin, silloin se sulkapuku vasta pullottaa, oikein näkee että nyt lähtee.

Assari toteutti pyyntöni ja viskasi keittiön ikkunasta kolmeen osaan murustellun hillomunkin.

Ehdin miettiä että nyt tuli Vihtorille ja rouvalla vähintään sydän- ja verisuonitauteja ja olihan se hassun näköistä kun pariskunta päätyi epätietoisena nokkimaan isoja munkinmurusia.

Pian seuraksi lensi muutama pikkulintu.

Sitten tulivat lokit. Saatanan lokit, mä arvasin tän...

Istuin edelleen siinä savuke kädessä ja mietin jotain meriselitystä mikäli minut pian vastuutetaan lokkien läsnäolosta.

No perkele, pakkohan se oli nousta ja lähteä häätämään ei-toivottuja vieraita.

Fasaanit pötki pakoon, pikkulinnut pyrähti lähimpiin puihin mutta lokit teki uhkaavia hyökkäyksiä munkkiaarteensa perään.

Nappasin kouraan kaikki kolme limaista munkinpalaa että loppuu se saatanan kirkuminen ja parkuminen.

Suunnitelma oli tasan se, että viskaan palaset pensasaidan yli puiston puolelle, siinähän sitten riitelevät, mokomat.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kuten tiedämme.

Tähtäsin puistoon joka oli noin 15 metrin päässä minusta. Minun ja puiston välissä on, tadaa, taloyhtiön parkkipaikka, no problemo.

Otin samanlaisen asennon (olen tätä joskus jopa ihan harjoitellut) mikä suunnilleen muistuttaa baseball-syöttäjän asentoa. Mietin vielä että jos joku nyt katsoo ikkunasta, saa nähdä ihan saatananmoisen heiton, lentää nimittäin Islantiin saakka tämä pulla, saattepa nähdä.

Jännitin kättäni.

Kiersin vartaloa ja tähtäsin.

Paiskasin.

Ja se saatanan munkinpala osui naapurin auton takakonttiin.

Anteeks nyt hirmu paljon näin tämmönen depistelevä kuva minusta. Osoitin kissalle rakkautta eilen ja näin se minut palkitsi. Niisk.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Leijonaa mä metsästän: www.facebook.com/Antisankaritar

Moi.

Tuli inspiraatio hankkia itselleni viihdykettä, superpallo.

Siispä ostin sellaisen Cittarin superpalloautomaatista.

Mietin vielä otanko isomman vai pienemmän joten otin isomman ja maksoin lystistä euron.

Sanomattakin selvää, taas itseäni toistaen ja kyllähän te tiijätte:

vittu.

Paskapallo oli.

Sunnuntain kunniaksi annoin sille lentävän lähdön kaupan aulassa ja oli kyllä ihme ettei tullut reikä lattiaan.

En tiedä mitä tämä mun sikahieno superpalloni on siellä superpallotehtaalla syönyt (sementtiä, betoniharkon tai Stubbin leegot) mutta kova se on kuin elämä.

Kuului isohko "KLONK" kun paiskasin mokoman lattiaan eikä juuri pompannut.

Tämmöstä se taas on tämä. Yhtä huijausta.

Olen myrtynyt.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Peffat olalle osoitteessa www.facebook.com/Antisankaritar

Vajaan kahden vuoden urakka on nyt urhoollisesti katsottu ennenaikaisesti loppuun.

Kiitos kokemuksesta, se oli hyvin kasvattava, sanoi Antis kun painoi oven selkänsä takana kiinni.

Ottakoot viisaammat tästä monimielisyydestä selvän, itse en jaksa paneutua tämän enempää yhteen murheellisimmista asioista, joita olen elämässäni kokenut.

Koska aikaa on nyt ollut tuhlata asti, voinen hieman avata puuhailujani sekä ajatuksiani.

On ilmiselvää missä kohtaa suomalainen huonekaluteollisuus laskee munansa samaan koriin:

kirjahyllyn taustalevyissä.

Massiiviset, tummanruskeat kirjahyllyt ovat ahdistaneet olohuonettamme ja minun herkkää silmää lähes tauotta nyt jo kolme vuotta. Tosin eri osoitteissa mutta ahdistuksen määrä on siis sama.

Viikon ajan olen kierrellyt noita mieheni romottimia (hänen kirjahyllynsä, minulla on kuitenkin oikeus kajota niihin) ympäri ja miettinyt, miten kevennän massiivista ilmettä, olkkari on jotenkin niin täynnä tavaraa. Tarvitaan tilaa uudelle tavaralle joten toimeen!

Tyhjensin ekan kirjahyllyn sisällön pitkin olohuonetta ja aloin naputella yksittäisiä taustalevyjä irti. Ajattelin, että taustalevyt poistamalla kirjahyllyistä tulee ikäänkuin "hengettömiä" ja voihan pojat, näin todella kävi!

Yhteensä taustalevyjä on viisi per hylly. Kolmosen kohdalla tajusin että taustalevyt pitävät koko höskää pystyssä. Jos levyt ottaa irti, kirjahylly uhkaa tuiskahtaa kyljelleen :/

Ei siinä auta muu kuin snadisti nikkaroida takaisinpäin ja raahata koko komistus makuuhuoneeseen johon se just ja just mahtui.

Olen viettänyt päivän askarrellen romujeni kimpussa ja nyt olen toivoton. En saa edes imuroitua. Inspiraatio loppui kesken.

Olohuoneessa on nyt puolialaston meininki toisen kirjahyllyn koristaessa makuuhuonetta.

Apua.

Mainittakoon vielä se, että paljon hehkutetut auringonkukat kuolivat ilmeisesti janoon. Toinen viritys menossa ja nyt ne ovat ilmeisesti kuolemassa liikakasteluun.

Ostin Ikeasta lihansyöjäkasvin, se on peräti vielä hengissä (ollut jo viikon). Virittelin uusia kasveja alulle: Astereita, Lyhtykoisoa sekä jotain olkikukkia.

Mistä vetoo niin nämäkin sankarit kaikesta huolenpidosta huolimatta päätyvät hautaan ennen lumien sulamista?

Lisää urpoilua:

toissailtanan yritin käydä salaa kähmimässä jääkaapilla.

Ensimmäistä pikkuvaloa sytyttäessä koko paska räjähti silmille. Toinen pikkuvalo sentään syttyi.

Kaikki kamat mitä haalin jääkaapista esille piti niin hirveetä meteliä että puoli valtakuntaa oli jalkeilla.

Lopulta kaikkien kommervenkkien jälkeen yritin hiipiä viemään likaisia astioita tiskialtaaseen. Törmäsin metalliseen keittiöntuoliin niin että joka helvetin kihveli ja kahveli halkoi ilmaa. Posliini norsukaupassa.

Uskokaa kun sanon:

mitä salaisemmin yrität jotain tehdä, aina on joku persläpi tuoli siinä välissä kampittamassa ja aiheuttamassa säpinää.

Aina on joku kissanhäntä jalan alla.

Aina on joku saatanan tohveli vinossa.

Aina on joku aamutakin helma oven välissä.

Aina on joku saatanan pyykkikori tiellä.

Aina on joku saatanan kitisevä sarana äänessä.

Aina on joku narahtava lattialauta narisemassa.

Aina on joku helvetin kirja joka tipahtaa pöydältä/käsistä.

Aina.

Hei vaan kaikille.

Tässä olis nyt tämmöstä vakavampaa asiaa kerrottavana ja tuntoja jaettavana.

Olen viimeaikoina seuraillut uutisia niin suomesta kuin muistakin maista ja tullut johonkin lopputulokseen, en vielä tiedä mihin mutta yritän summata asian.

Olen elämäni varrella tavannut paljon ihmisiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet ne, joiden elämäntarina sisältää raiskaamisen tai seksuaalisen hyväksikäytön, en saa niitä mielestäni pois. Miten lie uhrit itse selviytyneet elämässään on arvoitus koska yhteys useimpaan on katkennut satunnaisen kohtaamisen jälkeen.

Tässä muutama tarina.

- Mies n. 40-vuotias. Joutunut lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi. Isä mm. kosketteli sukupuolielimiä ja esitteli lapselle omiaan ja vaati koskemaan ja hyväilemään.

Miten teko vaikuttaa uhriin vieläkin:

Pelkää ja kammoaa alastomuutta omien sanojensa mukaan. Ei halua paljastaa itseään edes tyttöystävälleen täysin "koska en vaan pysty".

On käsitellyt asiaa mielessään parhaansa mukaan, äitinsä ei tiedä asiasta. On pystynyt luomaan itselleen työuran mutta on erittäin epävarma itsestään ja erittäin herkkä. Ei halua kuulla puhuttavan raiskauksista saati muista seksuaalirikoksista koska ne ahdistavat todella paljon.

- Nainen, noin 32-vuotias. Perheessä problematiikkaa, joutunut sijoitetuksi sijaisperheeseen 3-vuotiaana. Sijaisperheen isä käyttänyt hyväkseen lasta, yrittänyt yhdyntää, kosketellut sukupuolielimiä, pakottanut fellaatioon. Nuoruus- ja aikuisiällä nainen oireillut mm. liiallisella päihteidenkäytöllä. Erään kerran raiskattu kun maannut sammuneena tuttavan sohvalla. Aamulla heräsi alapää paljaana ja vuotaen.

Kärsinyt mm. vaikeasta masennuksesta, viillellyt itseään erittäin paljon, yrittänyt itsemurhaa, käyttää päihteitä ja ei ole enää ihan tässä maailmassa.

- Nainen, noin 20-vuotias. Ollut kaverin kotona yökyläilemässä 11-vuotiaana. Herännyt yöllä kun kaverin isä hiipinyt huoneeseen, painanut käden suulle ja raiskannut tytön.

Tyttö purki pahaa oloaan mm. pitkillä vaelluksilla metsään ja "kirkumalla niin paljon kuin ääntä lähtee". Asia paljastui tytön äidille kun tyttö täytti 18-vuotta mutta ilmeisesti uhri itse ei ollut enää halukas tekemään asiasta rikosilmoitusta. Kuulema tekijä tuli kerran kaupassa vastaan "ja kyllä se mut tunnisti, aika äkkiä livahti karkuun".

Nainen kärsinyt mm. vaikeasta masennuksesta, viillellyt itseään ja ollut vakavasti itsetuhoinen.

- Mies, noin 30-vuotias. 13-vuotiaana ollut illalla menossa kaverin luota kotiin kun kotimatkalla hänen päälle hyökkäsi päihtynyt mies. Poika raiskattiin lenkkeilypolun varressa pusikossa, tekijä repi hiuksista niin kovasti että veri valui.

Myöhemmin mies kärsinyt mm. vaikeasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Intiimi kanssakäyminen onnistuu erektiolääkkeiden avulla koska raiskaus on mielessä jatkuvasti eikä pää pysy kasassa. Vaikeita päihde- ja elämänhallintaongelmia.

- Nainen, yli 60 vuotias. Raiskattu nuorena naisena lomamatkalla. Tekijä pisti veitsen kurkulle ja sanoi "joko annat tai kuolet".

Nainen kertoman mukaan "tunnistaisin tekijän vieläkin". Ei kärsi teosta enää mutta avioliitossa ollessan aviomies huoritteli ja syyllisti naista tapahtuneesta.

- Nainen, noin 26-vuotias. Isänsä ja veljensä hyväksikäyttämä lapsesta lähtien. Kärsinyt vaikeista mielenterveyden ongelmista koko ikänsä, vakavaa ja itsetuhoista päihteidenkäyttöä. Viillellyt käsivartensa niin pahasti ettei tervettä ihoa ole nähtävissä. Oireilee psyykkisesti ja kokee pakonomaisena tarpeena sytyttää asioita tuleen. Ollut syytettynä myös tuhopoltosta taannoin.

- Nainen, 48-vuotias. Kuollut äskettäin.

Raiskattu 16-vuotiaana. Siitä lähtien liiallista päihteidenkäyttöä, itsetuhoista elämää. Rikkinäinen ihminen all together, rauha hänen sielulleen.

- Nainen, 22-vuotias. Kertoi kuinka HI-virusta kantanut mies raiskasi hänet väkivaltaisesti. Nainen yritti pakoon uhkaavasta tilanteesta, mies kamppasi hänet eteisessä ja raiskasi hänet siinä eteisen lattialla. Kuin luojan lykky, nainen ei saanut tartuntaa. Jotain korvauksia peräti oikeudessa sai. Ja tämä oli siis ainoa näistä, kuka asian oli vienyt eteenpäin.

Kun luen uutisista kuinka 14-vuotiaan tytön raiskaamisesta tullut tuomio aleni tapahtumaa edeltävien rikosten vuoksi, en voi jumalauta kuin ihmetellä.

Meistä jokainen varmasti tuntee jonkun, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai kenet on raiskattu. Toki kaikki ei tule päivänvaloon koska uhria edelleen syyllistetään kovin helposti. Ei sen niin pidä mennä, ei todellakaan.

Omalta osaltani haluan olla tekemässä muutosta lakeihin. Ei mitään alennuksia ja typeriä lieventäviä seikkoja, nehän sotii lähtiessäänkin jo ihmisarvoa vastaan ja ennenkaikkea oikeustajua.

Perusajatus on se että ei saa raiskata naista tai miestä.

Ei vaikka se kuinka kännissä lojuisi siinä "ihan käytettävissä", ei vaan saa. Pitää antaa ihmisille oikeus oman kehonsa koskemattomuuteen. Jos tästä lipsutaan, ollaan kuin mitäkin perkeleen barbaareja.

Ihmettelen täällä meillä annettuja tuomioita. Milloin tulee alennusta ja päänsilitystä kun on niin hyvä työpaikka tai muuten vaan niin helvetin rikollinen että annetaan anteeksi jotain edellisiä rötöksiä.

Ja joo, naisparka, sillä oli se minihame, kyllähän sen nyt sai raiskata.

Ei helvetti.

Haluaako ihmiset todella opettaa poikalapsiaan teemalla "älä raiskaa tyttöjä" vai miten tämä asia pitäisi hoitaa? Kaikki kun ei lähtökohtaisesti ole raiskaajia mutta millä helvetillä asiat saadaan muuttumaan?

Kun nämä raiskaukset kuitenkin koskettaa ihan kaikkia, näköjään et voi koskaan tietää milloin sut saa ottaa ilman lupaa. Reilumeininki in finland. Ja varmasti jokaisen lähipiirissä on joku, joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa, usko pois.

Ei tästä tämän enempää mutta tunnen oikeasti jokaisen näistä henkilöistä kenestä kirjoitin, en ole terveydenhuollon ammattilainen että siksi tietäisin kaikki nämä asiat. Olen ollut vaan kuulolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja parhaani mukaan yrittänyt jakaa tuskaa.

Kiitos,

Antisankaritar

****************

www.facebook.com/Antisankaritar

Hieman alle viikko sitten askarrellut auringonkukka- ja yrittikylvökset suoltavat tulosta.

Ruskeassa purkissa asusteleva rosmariini ei kylläkään näytä itämisen merkkejä mutta se on kuulema hidas kaveri. Sen sijaan nämä muut kissanruohot ja auringonkukat ovat kovaa vauhtia muuttumassa itsensä näköisiksi.

Tällä kertaa projektin onnistuminen näyttää niinkin mainiolta, että joudun antamaan auringonkukkia adoptioon.

Kokemattomana puutarhurina tuuppasin ruukun niin täyteen siemeniä kuin mahdollista ja pieni epäilys liikakansoituksesta kalvaa mielessäni.

Että jos joku on auringonkukantaimia vailla, minulta saa :)

Pienessä tai sanotaanko ihan saatananmoisessa stressitilassa viime aikoina elellyt A. Sankaritar seuraa ilolla kasvilapsiensa kehittymistä. Niinhän sitä sanotaan että jos olet vähän hullu, puutarhahommat sopii silloin kuin nyrkki silmään.

Ja jos joku ihmettelee, mitä kamaa tuo lasivitriini sisältää niin voin valaista: siellä on rannalta löydettyjä ikuvanhoja pullonkorkkeja, kaikenlaisia pieniä matkamuistoja, alakoulussa väsäiltyjä kipsikissoja (siipan tekemiä), oman isoäitini peruja olevia ompeluvälineitä, minikokoinen korttipakka, antiikkikello sekä kahvipannua, kuksaa sun muuta muisteloesinettä. Olenhan mieltynyt romun haalintaan, tässä niitä on kolme hyllyllistä, varsinainen sekameteliaarreaitta.

Nyt kun kevät tekee tuloaan/on tullut/joku on nähnyt auringon jossain, on aika perustaa pieni yrttiviljelmä.

Jotkut touhoankat ostavat siemenet ja mullat vasta ensi kuussa ja hierovat käsiään huhtikuun puolelle saakka, jolloin siemenpussien (ei naureta siellä) mukaan on oikea aika kylvää siemenet. Ja sitten niitä pitäisi siirrellä johonkin avomaalle tai "pihalle" toukokuussa tai myöhemmin, karaista taimia ja herra ties mitä lööperiä johon tämmöisellä tavallisella sukankuluttajalla ei ole aikaa.

Nyt kylvetään ja tuloksia odotetaan välittömästi viikon kuluttua!

Ei tosin oo tuota omaa lääniä kovin paljolti joten pistetään nämä nyt vaan itämään ja katsotaan mitä tulee.

Sitäpaitsi olen kärsimätön, utelias ja malttamaton enkä usko että nämä muutaman euron siemennökset vievät talouttamme konkurssiin vaikkei näistä ikinä puutarhaa rakentuisikaan.

Haluan toki muistuttaa että pyrintöni kodinsisustus- ja kaikessamuussa kättentaitoa ja kärsivällisyyttä vaativassa hommassa on aina ennenkin lyönyt kynsille.

Ihan tässä jo juolahtaakin mieleen koettelemukseni puisen hyllyn kanssa. "Operaatio hyllykkö"-niminen hyllykköoperaatio vaati lähes epäinhimillisiä ponnistuksia ja tässäpä linkki kaikille, jotka haluavat nähdä kuvan tai lukea tarinan vieläkin keskeneräisestä hyllyköstä. Eka linkki on vielä vituiksmän-osastoa, tokassa jo voitto häämöttää:

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/antisankaritar/122756/

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/antisankaritar/122763/

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/antisankaritar/122766/

Voinen kertoa näin ystävien kesken, ettei ruskea petsauslakka ole vieläkään lähtenyt valkoisesta matosta. Kissa voi hyvin.

Päätä hakattiin seinään kuuluisassa suihkepulloepisodissa:

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/antisankaritar/122536/

And so on.

Tässä kuva viljelyksistäni.

Siellä kasvaa nyt pikkukipoissa kissanruohoa, vähän isommissa miniauringonkukkaa, jotain muuta jännää (en muista ja heitin siemenpussit jo roskiin, hehe, siemenpussit), sekä maustemeiramia että rosmariinia.

En suinkaan pidätä hengitystä näiden suhteen.

Kissanruoho on todennäköisin eväs mikä näistä lähtee itämään saati kasvaa edes hitusen. Kuukauden kuluttua mulla on täällä ihan helvetisti kissanruohoa.

Kissa kiittää.

Ja anteeks kun tässä postauksessa on niin hirmusti linkkejä, itseänikin pyörryttää.

*************************

Halataan ja pussataan osoitteessa www.facebook.com/Antisankaritar

Näistä suomi kohisee!

- Kakkagate

- Susigate

- Hevosgate

- Kaikki muu vääryys, mitä maailmalla tapahtuu mm. Pistorius-keissi ja Dannyn hiukset sekä kusipaskaoksennus.

Niputtaisin tässä nyt vain yhteen nämä viime viikkojen kuumimmat perunat. Aloitetaan kakkagatesta.

Ensinnäkin, kakka on eufemismi sanalle uloste ja vituttaa lukea, kuinka aikuinen ihminen "kakkasi housuunsa".

Pyhä mylväys, ihanko oikeesti.

Tässä oivallinen vääntö Hikipediasta liittyen eufemismiin (paska on silti paskaa vaikka sen miten kierittäis ja pyörittäis):

Eufemismi tarkoittaa kiertoilmausta eli että nokkelin sanankääntein yritetään häivyttää sanalta epämiellyttävä vaikutelma tai kaunistella sitä.

Esimerkkejä eufemismeistä voisi olla:

hullu = henkisesti toimintarajoitteinen henkilö

spurgu = sosiaalisesti toimintarajoitteinen henkilö

sosiaalipummi = moniosaaja

massatyöttömyys = työvoimapula/työllistäjäpula

nörtti = ATK-asiantuntija

alkoholismi = henkilökohtainen alkoholiin liittyvä ongelma

kuolla = heittää hokkarit

natsismi = hieman epäsuvaitsevainen aatesuuntaus jonka kannattajat hävisivät toisen maailmansodan.

Äärivasemmistolaisten mellakka = Kansalaisaktivistien protesti

Äärioikeistolainen rotusuomikapitalismi = Oikeistopopulismi

Mediassa ei tietenkään voida käyttää sanaa uloste, siinä kun ei vaan ole sitä tarpeellista hohtoa. Nykyään ei tosin taideta mistään puhua asioiden oikeilla nimillä vaan tämmönen tavallinen ihminen joutuu jatkuvasti dekoodaamaan sanoja, joita ei pitäisi olla olemassa.

Paskasta siis.

Paska on ruma sana, sekin on poissuljettu, vaikka melkosta paskaa tämä tämmönen kakka-uutisointi onkin.

Ja se Yo-lehden juttu itsessään oli ihan paskaa ja siihen toimittajat varmasti pyrkivätkin.

Moni journalisti pelkää kuollakseen lyövänsä kätensä paskaan juttua tehdessään (Lahden doping-uutisointi ja sitä seurannut vuosikausien paskasade) mutta onneksi on myös näitä ennakkoluulottomia ihmisiä, jotka mielellään haluavatkin tulla muistetuiksi housuun paskomisellaan ja ulosteilla leikkimisellä, tsuurnalismia parhaimmillaan.

Ee saatana, sanon minä.

Ee ollu ies haaskaa.

Puritaani sisälläni haluaa edelleen pitää kuset, paskat, kuukautisveret, spermat, mällit, räät, ulosteet, kakat, limat, persefinnit ja muut epämiellyttävät asiat yksityisasioina.

Kun sanon "epämiellyttävät", tarkoitan, tai sisäinen puritaani tarkoittaa, että nämä eivät ole soveliaita aiheita illallispöytään tai kuten meillä kotona "syödä ranunsa olkkarissa telkkaria tuijottaen".

Sillon kun vedetään eineksiä, ei paskasta puhuta.

Sen sijaan puhutaan, hehe-hevosista! Ei vittu tämäkin... phhhh...

Joo. Meitä on huijattu. Vääh.

Nyt saatana päät pois perseestä, shall we?

Olin mä itsekin aika yllättynyt uutisesta että nyt on hepoa jossain tuotteessa ollut enemmän kun laki ja pakkausseloste määrää. Ensin tuli sellainen puritaanille tyypillinen "Saatanan paskiaiset. Eihän hevosta voi syödä!"

Ja sit mä tajusin että tälläkin hetkellä meidän jääkaapissa on metukkaa, tuota makkaratuotteiden jalointa jalostetta jossa on epämääräisiä valkoisia pisteitä epämääräisten punaruskeiden pisteiden seassa ja sitä minäkin olen syönyt.

Kun tästä "ei hevosta voi syödä"-tyrmistyksestä selvisin, vitutti lähinnä se että tiesi tästä nousevan maailman hirveimmän kohun ja niinhän siinä kävi.

Tätä ennen on kohuttu susien kaatamisesta, salakaadoista ja pantasusista niin paljon että Permissä suden syömän Kolja-pojan tarina sai aikaan aijaa-reaktion.

Nykyään news travel fast ja parhaimmat ehtivät siunailemaan että nyt täytyy meilläkin vaan edelleen varautua susien tekemiin tappoihin, eihän venäjä kaukana ole, susi söi pojan venäjällä! Ja eihän se venäjä niin kaukana ole!

Venäjä ja venäjän raja ei sinänsä ole kaukana, oikeastaan melko lähellä jos maantieteellisesti mittailee mutta tämä Perm-niminen provinssi sijaitsee noin niinkun epätieteellistä mittaa käyttääkseni "ihan vitun kaukana", sinne on matkaa Tampereelta suunnilleen 2340 kilometriä.

Ei sen enempää tästäkään, en ole asiantuntija, mua vaan vituttaa älytön kohkaaminen asioista.

Cool da fuck down, people.

Takaisin hevosiin ja ruokaan.

Kaikki jotka popsii eineksiä, varmasti aavistavat ettei niihin muovirasioihin pakata ensiluokkaisia raaka-aineita ensinkään.

Niihin tuupataan erittäin pitkän prosessin läpikäyneitä aineita, joita kemiallisesti värjätään ja yrjötään jotta saadaan ne näyttämään edes aavistuksen syötäville. Silti valmiseinekset näyttää enemmän yrjöltä kuin yrjö itse.

Ostakaa ne lihanne vähemmän prosessoituina paskoina niin voitte ehkä jo ulkonäöstä päätellä, mitä suuhun on menossa. Ihan yksinkertaista.

Sillehän en minäkään voi mitään jos meikän kanat ja pekonit on tuotantovaiheessa liikalääkitty hormoneilla ja antibiooteilla, ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa tämmösiin asioihin koska vastassa on sen verran suuret voimat.

Suuret voimat eli ruokaketjut epäilemättä tavoittelevat vain voittoa.

Voitto tehdään hinnalla millä hyvänsä.

Kaikkihan varmasti muistavat hullun lehmän tauti-episodin 90-luvulla? Siinä meni vituiks ihan kaikki ja monen ihmisen terveys.

Tosi paskalla tuurilla tässä hevosenlihakohussa tulee samanlaista jälkeä kun ei tiedetä mistä perkeleestä raaka-aineet Lidlin ja muiden (myös suomalaisten) ruokakauppojen muovirasioihin on tulleet.

Lisäksi haluaisin vielä haukkua Coca-Cola companyn koska ne ovat tekopyhiä paskoja.

Facessa leviää kampanja, joissa kokis mainostaa pelastavansa jääkarhut. Nice. Yhdellä klikkauksella voit tykätä jostain sivusta ja jääkarhut pelastuvat. Epäilemättä yhdestä myydystä kokis-purkista tai pullosta menee sentti luonnonsuojeluun.

Samaan aikaan tieto kertoo, että toisella maailmankolkalla merilinnut kuolevat nielemäänsä muovijätteeseen josta suuri osa on peräisin virvoitusjuomateollisuudesta.

Kaikki tämmöset sikatehtaat saisivat oikeasti hävetä, leikitään liian isoilla asioilla kun kyseessä on vain koko maapallo ja porukka jotka täällä joutuu keskenään temmeltämään ei-aina-niin sopuisasti.

Pelastakaa jääkarhut, pelastakaa merilinnut, pelastakaa maapallo ja pelastakaa ihminen.

Itseltään.

Dannyn hiuksia ei pelasta enää mikään.

Ja hyi hyi O. Pistorius, sinä paralymppaaja josta emme ole koskaan kuulleetkaan ennenkuin ilmastoit tyttöystäväsi haulikolla.

Ei saa ampua muita ihmisiä, varsinkaan oven läpi.

Tsot tsot, sanoo myös suomalainen kukkahattutäti joka ihmettelee, miksi luemme sinua koskevia juttuja lehdistä kun joku amerikkalainen kantritähtikin otti hengen itseltään ja sillä oli sentään lapsia ja draama on siksi isompi ja koskettaa syvästi meitä suomalaisia.

Sikahuono vitsi/huomio vielä tähän ihan finaaliin:

Luin eilen jostain että Pistoriukselle ei myönnetty vapautta takuita vastaan "koska hän voi paeta".

Mitä vittua? Kaveri jolla ei ole jalkoja, voi paeta?

Ottakaa siltä ne saatanan proteesikintut takavarikkoon niin nähdään, pötkiikö pakoon. Ehehe.

Rakkaudella,

Antisankaritar

*********************'

Vittujoo www.facebook.com/Antisankaritar