Pääsin vihdoin...

Anonyymi

25.7.2006 20:32

Kuulostaa tutulta... Mulla oli muutama vuosi sitten samanlaista. En kertonut kenellekään masennuksestani, menin vaan pitkän harkinnan jälkeen psykiatrille. Siellä sitten avauduin että oikeestaan kaikki onkin melko hyvin, vähän vaan masentaa. Todellisuudessa olin aivan paskana. Jotenkin tuli sellanen olo, ettei sitä tätiä kuitenkaan kiinnosta eikä se osaa auttaa.
Lopetin käynnit aika lyhyeen, söin masennuslääkkeitä ja jatkoin yksin asioiden murehtimista. Myöhemmin on kyllä kaduttanut kun niin paljon jäi selvittämättömiä ongelmia.
En oo paras antamaan ohjeita, mutta suosittelen että kerrot ens kerralla miten asiat oikeasti on. Se on niiden työtä auttaa ja varmaan meidänlaisia tapauksia on sattunut aiemminkin...

Anonyymi

25.7.2006 21:18

Kyllä kehtaat kertoa asioiden todellisen tilan. Tiedän kokemuksesta, että aluks on tosi vaikea avautua vieraalle ihmiselle ja ei oikein tiedä mistä aloittaa. Odotuksetkin saattaa olla tapaamisen suhteen korkealla, sitä ajattelee, että löytyy hetkessä joku parannuskeino. Kuulostaa tylsältä ja turhauttavalta, mutta anna aikaa. Olen käynyt prosessin itse läpi ja olen nyt vahvempi kuin koskaan. Kyllä kannatti :) Tsemppiä!

Anonyymi

25.7.2006 21:35

voi ei. minä kävin 4 vuotta terapiassa 3kertaa viikossa kertomassa, että kaikki on ok. eihän kaikki ollut ok ja siksi siellä niin kauan kävin. koskaan en silti uskaltanut avautua ja nyt kaduttaa. meni ihan vituilleen nekin käynnit. puhu totta, ihan oikeesti. et menetä siinä mitään.

Anonyymi

25.7.2006 22:11

Psykologi on nähny kaikenlaista. Et sä sitä huijaa. Eikä sitä tarvi hävetä, ettei heti osaa avautua asioistaan. Kyllä se ymmärtää. Muista vaan olla rehellinen itselles.

Anonyymi

25.7.2006 22:14

Kerro ihmeessä että puhuit soopaa. Tai kirjoita kirjeeseen kaikki mitä mielessäsi liikkuu, ja anna se psykiatrillesi. Turha kai miettiä sitä mitä hän sinusta ajattelee, olet kuitenkin asiakas muiden joukossa, ja hän luultavasti on kuullut yhtä ja toista.

Tuo itseasiassa on todella yleistä. Itsellänikin meni puoli vuotta ennen kuin pystyin jollain tapaa rentoutumaan ja puhumaan kunnolla ja rehellisemmin. Vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Älä vain jätä menemättä! Ongelmasi kasaantuvat ja pahenevat vain..

Anonyymi

25.7.2006 22:44

Hyvin menee 10 vuotta jatkuvaa kännäilyä ja viimisen 5 kk:n aikana 3 kertaa putkessa en uskalla ees kertoa siitä kenellekään tutuille. Osa entistä luokkavereista, joiden kanssa pyörein mmukana meijän jengissä on tappanut itsensä. Välillä miettii jaksaako ku aina kuulee jatkuvaa vittuilua ja huutoa. Tappouhkauksiaki on tullu aina ysimillisestä puukoon. Yksi parhaista kavereistani oli mustalainen.

Anonyymi

26.7.2006 00:51

Ei se kuule heti lähde sujumaan kenelläkään psykologilla käydessä...nyt olin tauolla terapiasta jonkin aikaa ja nyt vasta sain kerrottua teini-iästä asti painaneita silloisia huonoja valintoja ja asioita...silloisia, mutta myös myöhempiäkin kavereita on kuollut, paskaa olen nähnyt paljon, tappouhkauksia tullut ja kaikkea, kuitenkin olen elänyt muka 'normaalia' elämää, opiskelen, työskentelen, urheilen...ja syön lääkkeitä jne. Eli älä hautaa kipeitä asioita liian syvälle liian kauaksi, koska ne vain jäytävät sinua tiedostamattasi.

Anonyymi

26.7.2006 10:16

Tiedän tunteen, että sitä joutuu ihan lukkoon, varsinkin jos kokee, että tässä mun pitäisi nyt "todistaa", että tarvitsen apua... Useammalle ystävälleni on käynyt noin, että päätyy sinne sanomaan itse, että "joo eiköhän tämä tästä, enköhän mä pärjäile".

Itse ratkaisin asian niin, että kun tiesin ja pelkäsin näin käyvän, kirjoitin paperille (ihan listaksi vain) kaiken paskan ulos, ja ojensin sen sitten ekassa tapaamisessa. Itkuksihan se multa meni, enkä olisi mitään pystynyt puhumaankaan.

Anonyymi

26.7.2006 10:35

Vaihda psykologia.Jos se osais hommansa se ois sanonu heti kun astuit ovesta että susta näkee että oot kusettaja.

Anonyymi

26.7.2006 10:48

Kerro ihmeessä sille, että tuli puhuttua paskaa. Psykologiin voit luottaa ja usko pois, kyllä se huomaa, jos keksit tarinoita....

Anonyymi

26.7.2006 11:25

Kyllä sun lukostas on jo avain kadonnu...Ei sitä saa edes tiirikalla auki.Valitan mutta loppuelämäsi tulee olemaan pelkkää harhaa.

Anonyymi

26.7.2006 13:14

Mies, 120 v
Ei ne saa syyttää asiakasta valehtelijaksi. Varsinkaan ekalla käynnillä. Mieti nyt vähän. Se on pakko vaan odottaa että asiakas uskaltaa olla rehellinen. Ei ne tietysti loputtomasti odota.

Anonyymi

26.7.2006 13:25

Ihan normaalia suojautumista. Ei se luottamus vieraaseen ihmiseen hetkessä synny. Ja hei, psykologit kyllä tietää sen! Jatka käyntejä, avaudu sitten kun tuntuu hyvälle. Ai juu, tämä voi viedä vuosia!

Anonyymi

26.7.2006 13:29

^^
Paskat.Rahastusta se on.Vittu käykää nyt sitten tohtorilla 100 kertaa,niin se voi sitten sanoa saman minkä ensimmäiselläkin kerralla olisi voinut sanoa.

Anonyymi

27.7.2006 01:03

elä ny kehtaa. akalle maksetaan että se tekee töitä, kerro totuus ja liioittele vielä.