Jaana Pelkonen

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 13

Seuraavat | Loppuun

Työkykyiset terveet nuoret ja vastikkeeton raha

Nuorten alle 25-vuotiaiden toimeentulotukea saavien määrä ja osuus talouksista on jälleen alkanut kasvaa. Nuorten osuus oli tätä ennen ollut laskussa. Esim. v. 2004 osuus oli 20,4 %/5938 nuorta ja laski vuoteen 2008 mennessä 18,6 %:iin/4814 nuorta. Tämän vuoden syyskuun lopussa heitä oli jo 21 % eli 7128 nuorta.

Huolena on nuorten ihmisten jämähtäminen toimeentulotuen urapolulle. Olisikin syytä vakavasti pohtia, kannattaako terveille ja toimintakykyisille nuorille antaa vastikkeetonta rahaa lainkaan, vaan tulisiko heidät velvoittaa johonkin aktiivitoimenpiteeseen.

Vastikkeellisuuden/vastikkeettomuuden arvioinnin tulisi tapahtua sosiaalialan ammattilaisen tekemän arvion ja asiakkaan kanssa yhdessä tehdyn suunnitelman pohjalta. Aktiivitoimenpiteisiin osallistuville puolestaan annettaisiin vähintään toimeentulotuen suuruinen kannustinraha, ellei hän saa vastaavaa taloudellista tukea työhallinnon säännösten mukaisen toimenpiteen perusteella. Tällöin kunnan tulee myös huolehtia yhdessä työhallinnon kanssa riittävistä aktivointimahdollisuuksista. Sosiaalityön palvelut turvataan kuitenkin kaikille nuorille ja nuoren tilannetta arvioidaan tarpeen mukaan.

Vastikkeellisuus ei ole nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollista. Täten esitin hiljattain valtuustoaloitteessa, että Helsingin kaupunki veisi asiaa eteenpäin omalta osaltaan valtiovallan suuntaan, jotta tämänkaltainen lakimuutos otettaisiin harkittavaksi.

Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma

Kaikki haluavat, että lapsilla ja nuorilla on hyvä olla. Sen kuvan sai ainakin valtuustossa tänään, kun käsittelyssä oli LASU, eli Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012.

Uudistettu lastensuojelulaki (L417/2007,12 §) velvoittaa kuntia laatimaan valtuustokausittain suunnitelman lastensuojelun järjestämisestä sekä kehittämisestä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi kunnassa. Lain tavoite on, että lastensuojelun painopiste siirtyisi ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja avohuoltoon. Lastensuojelu käsitetään kaikkia viranomaisia koskevaksi toiminnaksi.

Helsingissä asuu noin 96 000 lasta ja nuorta (0–17v.), mikä on noin kuudennes kaikista asukkaista. Monet Helsingin lapset ja nuoret kaipaavat kipeästi apua. Hektisen nykymenon – vanhempien työpaineet, kiireet, jaksamisen tai läsnäolon puute, tukiverkoston puuttuminen, tai vakavat päihde- tai mielenterveysongelmat – vaikutukset osuvat kipeästi lapsiin ja nuoriin.

Lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat yhä yleisempiä, yhä vakavampia ja niistä kärsivät yhä nuoremmat. Yhä useamman lapsen ja nuoren fyysinen kunto antaa myös aihetta huoleen. Lasten ja nuorten ylipainoisuus on kasvava kansanterveysongelma, sillä ylipaino lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen, ja se on myös yksi merkittävä osatekijä henkiseen pahoinvointiin.

1990-luvun alussa kunnat vähensivät koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja, eivätkä ne vieläkään ole korjaantuneet kaikissa kunnissa lamaa edeltäneeseen tasoon. Lapset ja nuoret joutuvat edelleen jonottamaan sekä avo- että psykiatriseen sairaalahoitoon pääsyä, osittain johtuen pätevien lasten psykiatrien vähyydestä. Psyykkisesti sairastuneet lapset ja nuoret ovat suuressa syrjäytymisvaarassa koulunkäynnin ja opiskelun keskeytyessä.

Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on valmisteltu lasten ja nuorten kannalta keskeisten virastojen yhteistyönä. Koska kysymys on lastensuojelulain mukaisesta suunnitelmasta, sosiaalivirasto ja sosiaalilautakunta ovat olleet päävastuussa. Käsittelimmekin sosiaalilautakunnassa kyseistä suunnitelmaa viime keväänä pitkään ja hartaasti ja voin ilokseni todeta, että lopputulos oli varsin tyydyttävä! Tänään valtuustossa ei kuitenkaan vielä päästy varsinaisesti päättämään suunnitelmasta – sen sijaan kuultiin lukuisia pitkiä puheenvuoroja ja valtuutettujen näkemyksiä siitä, miten suunnitelmaan vielä saataisiin jokaisen oma puumerkki. Ensi kerralla sitten itse asiaan…

www.hel.fi...l/2F593ECA-E079-4057-A4E8-831DA9E7749B/Mietinto_4_-_2009.pdf

Valtuustoaloitteiden tehtailu kuriin

Valtuustoaloitteiden määrä Helsingin kaupunginvaltuustotyössä on vuosittain valtava. Osuvan valtuustoaloitteen ominaisuuksiin kuuluu sen kyky nostaa esiin aivan uusi asia ja asian edetessä parantaa kaupunkilaisten arkea ja elämää Helsingissä jonkin konkreettisen muutoksen kautta. Aloitteilla on täten tärkeä osansa kunnallisessa päätöksenteossa ja demokratian toteutumisessa.

Kuitenkin välillä valtuustoaloitteita myös käytetään väärin niin, että ne eivät tähtää todelliseen muutokseen tai uusien asioiden esiin nostamiseen tai demokratian edistämiseen vaan valtuutetun oman profiilin korottamiseen toistelemalla samoja asioita, joista on juuri lähiaikoina päätetty tai vastattu aloitteiden muodossa. Tällaiset aloitteet aiheuttavat vain ylimääräistä työtä Helsingin virkakoneistolle.

Valtuuston aloitteisiin vastaamiseen käytetty aika on pois eri hallintokuntien virkamiesten ajasta kehittää ja toteuttaa uutta. Valtuuston kokoukset myös pitenevät ja kokouspalkkiot nousevat. Millä tahansa tavalla laskettuna kunkin valtuustoaloitteen käsittelyn kustannus on useita tuhansia euroja. Juuri päätetyistä tai vastatuista tehtyjen uusien valtuustoaloitteiden käsittelyä tulisi siis tehdä suoraviivaisemmaksi.

Jo vuonna 2000 hyväksytyn kaupunginvaltuuston työjärjestyksen mukaan kaupunginhallituksella on mahdollisuus pysäyttää yksittäisen aloitteen valmistelu näin katsoessaan. Ongelmana on kuitenkin se, että aloitteet etenevät suoraan valmisteluun ja ilmaantuvat kaupunginhallitukseen vasta prosessin edetessä.

Tartuimme helmikuussa tuumasta toimeen ja teimme yhdessä Lasse Männistön ja Juho Romakkaniemen kanssa valtuustoaloitteiden väärinkäytöstä oman valtuustoaloitteemme. Kyseinen aloitteemme aiheutti keskustelua Hesaria myöten jo tuolloin – onhan aihe ymmärrettävästi monelle arka.

Pähkinänkuoressaan aloitteemme kuului seuraavasti:

Esitämme, että kaupunginhallitus tekee ohjeistuksen valtuustoaloitteiden käsittelyprosessista eri hallintokuntiin seuraavasti:

Mikäli

x Kaupunginvaltuutetun tai -valtuutettujen tekemää aloitetta täysin tai oleelliselta osin vastaavaa aloitetta on käsitelty kaupunginvaltuustossa viimeisen kahden vuoden aikana

tai

x Kaupunginvaltuutetun tai -valtuutettujen tekemää aloitetta koskeva asia on valmistelijan tiedon mukaan jo käsittelyssä kaupungin luottamuselimissä

tulee valtuustoaloite tuoda ennen uuden vastausprosessin käynnistämistä kaupunginhallitukselle. Kaupunginhallitus harkitsee onko asiaan liittyen tapahtunut jotakin sellaista muutosta, joka vaatii aloitteen uudelleenkäsittelyä virkakoneistossa vai riittääkö vastaukseksi aloitteeseen viittaus aiempaan aloitevastaukseen tai toteamus siitä, että asia on jo käsittelyssä.

Kaupunginhallituksen vastauksessa aloitteeseemme todetaan muun muassa, että "aloitteiden valmistelu ja käsittely aiheuttavat kaupunginhallinnossa kustannuksia eikä ole tarkoituksenmukaista, että samoja tai olennaisesti samansisältöisiä aloitteita käsitellään uudelleen lyhyen ajan sisällä eikä myöskään silloin, kun aloitetta koskevasta asiasta on jo päätetty tai sen käsittely on vireillä muussa toimielimessä tai asia ei kuulu kaupungin toimivaltaan. Tällaisissa tilanteissa mm. Tampereella on aloiteasioiden käsittelyä tehostettu ja nopeutettu.

Khs katsoo, että valtuustoaloitteiden käsittelyn tehostamiseksi tulisi Kvston käsittelyyn tulevien muiden kuin talousarvioaloitteiden osalta uudistaa aloitteiden käsittelymenettelyä tehdyn aloitteen pohjalta. Tämä edellyttää Kvston työjärjestyksen muuttamista. Khn tarkoituksena on tuoda asiassa esitys Kvston työjärjestyksen muuttamiseksi.”

Aloitteemme oli käsittelyssä valtuustossa tänään ja kaupunginhallituksen viisaasta lausunnosta huolimatta - mutta ei toki yllätyksenä - se aiheutti runsaasti keskustelua ja vastustusta. Äänestyksessä palautusehdotus voitti nipin napin (40-45) ja tämä siis tarkoittaa sitä, että valtuustoaloitteiden liukuhihnatehtailu jatkuu tulevaisuudessakin... Toivottavasti media nyt sitten edes kertoisi kansalle totuuden siitä, mihin veronmaksajien rahoja tuhlataan...

Päiväkotien keittiöhenkilökunta Palmiaan

Teimme Helsingin kaupunginvaltuustossa keskiviikon ja torstain välisenä yönä - tunteja jatkuneen kiivaan keskustelun jälkeen - päätöksen lasten päiväkotien keittiöiden ja Kustaankartanon vanhustenkeskuksen siirtämisestä Palmian hoidettavaksi. Palmian on tarkoitus aloittaa Kustaankartanon ruokapalveluiden hoitaminen ensi vuoden alussa ja päiväkotien ensi vuoden elokuussa. Järjestelyn uskotaan tuovan henkilöstösäästöjä vuositasolla 0,5–1,5 miljoonaa euroa. Myös elintarvikkeiden kilpailuttamisesta haetaan 50 000–100 000 euron säästöä vuodessa.

Asiaa on pyöritetty kaupungin koneistossa viime kaudelta saakka. Helsinki on ainoa suurista kaupungeista, jonka ruokahuoltoa ei merkittäviltä osin ole keskitetty. Nyt on kyse siis ruokahuollon keskittämisestä kaupungin omalle liikelaitokselle Palmialle, ei ruokahuollon ulkoistamisesta – kuten monessa yhteydessä on virheellisesti väitetty! Ideana on se, että sosiaaliviraston palveluksessa nyt työskentelevät ruokapalveluihmiset siirtyvät Palmian palvelukseen. Myös työnjohto on silloin Palmialla. Tämä vapauttaa päivähoidon johdon resursseja päivähoidon johtamiseen. Sama tapahtuu Kustaankartanossa.

Miksi uudistus sitten toteutetaan? Tähän on monia syitä. Sosiaaliviraston tehtävänä ei ole valmistaa ruokaa, vaan hoitaa lapsia, vanhuksia yms. Sosiaaliviraston henkilöstön kapasiteetti vapautuu ns. ydintoimintaan. Palmia on olemassa siksi, että se tuottaa tukipalveluita kaupungin virastoille.

Tämä on tämän valtuustokauden strategian mukainen päätös. Tästä on odotettavissa mittavat säästöt. Säästöt syntyvät henkilöstökustannuksista, sijaiskustannuksista, kilpailuttamisesta, kuljetuksista ja osin siitä, että ruokaa tehdään enemmän valmiiksi Palmian keskuskeittiössä. Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä niin vaikea, että aivan jokaiselta hallinnon alalta ja jokaisesta palvelusta on löydettävä mahdollisuuksia säästöihin. Tällainen rakenteellinen uudistus esim. päivähoidossa on merkittävästi järkevämpi tapa hallita kustannuksia, kuin esim. ryhmäkokojen suurentaminen.

Monia on huolestuttanut muun muassa se, mitä tapahtuu päiväkodin tutulle keittäjälle? Ei luultavimmin yhtään mitään. Hän jatkaa kaupungin työntekijänä, mutta Palmian palveluksessa. Hän tekee edelleen samaa työtä, kuin aikaisemminkin. Onko ruoka sitten jatkossa laadukasta? Palmian tehtävänä on valmistaa ruokaa. Ei ole mitään syytä epäillä, ettei Palmia osaisi ruokaa valmistaa. Yhtään väheksymättä ruuan laadun merkitystä, on huoli ruuan laadun huonontumisesta ja "ulkoa" tulosta tässä yhteydessä hieman outoa muutenkin. Monessakaan suomalaisessa perheessä ei enää tunnu olevan aikaa tehdä kotiruokaa, vaan lapsille syötetään päivittäin kauppojen valmisruokaa.

Keittäjät ovat auttaneet myös lasten hoidossa ja jokapäiväisissä toimissa päiväkodeissa, pitääkö nyt päiväkoteihin palkata lisää hoitajia tekemään tämä? Ei. Sosiaalivirasto ja Palmia tekevät sopimuksen. Sopimuksessa sovitaan kaikki tehtävät, jotka ruokapalveluhenkilökunnan odotetaan tekevän. Eli myös lasten pukeminen, riisuminen yms. otetaan huomioon.

Monen vanhemman ykköshuolenaiheena on tuntunut tulleen palautteen ja lehtien kirjoitusten perusteella olevan muun muassa se, että ”pullan leipominen loppuu” ja lapset eivät enää pääse tutustumaan ruuan laittamiseen, saati terveelliseen kotiruokaan. Tästä herää väkisinkin kysymys, onko päiväkotien tehtävänä ylipäätään opettaa lapsille näitä asioita vai olisiko se kenties myös vanhempien tehtävä kotona? Yritetäänkö tällä ”huolella” siirtää jälleen vanhempien omaa vastuuta yhteiskunnalle? Eikö pitäisi olla tärkeintä, että lapset saavat vatsansa täyteen terveellistä ruokaa ja ovat tyytyväisiä ja onnellisia? Eikä se, kuka ruuan laittaa ja missä…

Kun unohdetaan tunnesyyt – on siirto enemmän kuin järkevä!

Läheinen on alkoholisti - mitä tehdä?

Kesälomat lähenevät loppua ja yhä useammassa suomalaisessa perheessä joudutaan taas havahtumaan siihen tosiasiaan, että viinaa ”on tullut otettua” ja töihin paluu ei onnistu ilman ammattiapua. Suurin kesän jälkeistä päihdehoitoa tarvitseva ryhmä ovat alkoholinkäyttäjät, jotka eivät saa lopetettua juomista.

A-klinikoita on jouduttu sulkemaan kesäksi entistä useammilla paikkakunnilla, koska kunnat ovat halunneet säästää. A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä pelkää, että lomien jälkeen hoitoihin hakeutuu aiempaa huonokuntoisempia asiakkaita. Pelko ei ole turha!

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kesäkauden ongelmasta, vaan arjessamme aina läsnä olevasta vakavasta sairaudesta. Valta-osa meistä on joskus juonut alkoholia ja moni on ollut/on toistuvastikin humalassa, mutta n. 15 % alkoholia joskus nauttineista sairastuu jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuuteen. Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, henkiseen ja sosiaaliseen olemukseen. Sairaus on pysyvä ja se etenee vähitellen ja johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Suomessa on viime vuosina käyty keskustelua siitä, pitäisikö lakiin tulla muutos, jonka nojalla alkoholistin voisi laittaa pakkohoitoon. Viime talvena huomiota herätti erityisesti raportti raskaana olevien ja päihteitä käyttävien naisten hoidosta. Nykyisen käytännön mukaan alkoholistin on itse haluttava apua… osa apua ymmärtää halkeakin, mutta suuri osa ei apua halua hakea eikä varsinkaan pahasti alkoholisoitunut tajua omaa tilaansa ennen kuin hengenlähtö on lähellä ja monesti ei sittenkään.

Kyseessä ei valitettavasti ole vain alkoholistia itseään koskettava ongelma, vaan myös alkoholistin lähellä olevat ihmiset joutuvat kärsimään. Joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on aiheuttanut hänelle ongelmia tai haittaa. Tämä tarkoittaa puolta miljoonaa alkoholin varjossa elänyttä lasta. Lapsille alkoholista aiheutuvien haittojen vähennys on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta omia projekteja lasten huomioimiseksi ei ole.

Useamman alkoholistin elämää läheltä seuranneena olen itse jonkinasteisen alkoholistien pakkohoidon kannalla…. toinen juttu on sitten se, millaista pakkohoitoa tarvittaisiin, kuka sen määräisi, kenelle ja kuka sen maksaisi ym…

Työajan kesäkatkosta apua nuorten työllistymiseen?

Kilpailu kesätyöpaikoista on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen ankara, ja monet nuoret ovat jääneet ilman kesätöitä. Alustavasti näyttäisi siltä, että nuoria työttömiä olisi kesäkuussa ollut 86 prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden kesäkuussa. Entistä useampi yritys on rajoittanut kesäväen palkkaamista taantuman takia.

Etelä-Suomen Sanomien ja neljän muun maakuntalehden teettämästä gallupista ilmenee, että melkein puolet suomalaisista, 46 prosenttia, olisi valmis lyhentämään työssä käyvien työaikaa kesäkuukausina, jotta nuoret saisivat helpommin kesätöitä. Lähes yhtä suuri joukko, 43 prosenttia, ei pidä työajan kesälyhennystä tarkoituksenmukaisena. Loput 11 prosenttia eivät osaa ottaa kantaa asiaan.

ESS:n haastattelema SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly tähdentää, että nuorten palkkaaminen kesätöihin on viime kädessä yritysten oman edun mukaista. "Tämäkin lama menee aikanaan ohi, ja sitten taas huudetaan, ettei ole työvoimaa. Juuri nyt sitä työvoimaa pitäisi rekrytoida, pitäisi antaa nuorille mahdollisuuksia, käytännön tietoa ja kokemuksia. Tätä kautta saadaan aikanaan uusia ammattilaisia eri aloille", Lyly sanoo.
Mahdollinen työajan lyhentäminen nuorten hyväksi perustuisi Lylyn mukaan paikalliseen vapaaehtoiseen sopimiseen.

Jos kysytty tilanne toteutuisi ja työajan kesäkatkoa kannattaneet vastaajat joutuisivat oikeasti pohtimaan, ovatko valmiita lyhentämään omaa työaikaansa ja samalla tinkimään tuloistaan jonkun muun hyväksi, vastaus saattaisi olla toisenlainen. Kaunis idea tosin.. :-)

Nuorisotyöttömyys

Taantuma on tuonut mukanaan monenmoisia ongelmia. Yksi vakavimmista huolista on nuorten työttömyys ja syrjäytymiskehitys. Erityisen suureksi huolen tekee se, että ainoa ryhmä, jonka työllisyysaste laski jo hyvinä talousaikoina, ovat nuoret miehet. Niinpä nuorten miesten osalta tilanne näyttää synkemmältä myös nyt talouden alamäessä. Jopa joka neljäs alle 25-vuotias mies on työtä vailla. Ja mitä pidempään työttömyysjakso kestää, sitä hankalampi polku työelämään on.

Ministeri Cronberg asetti helmikuussa Nuoret miehet työelämään -työryhmän, joka jätti raporttinsa 28.5. Työryhmältä tuli toimenpideohjelma, jossa painotetaan nuorille yksilöllisiä palveluita sekä toimien räätälöintiä tarpeiden mukaan. (Koko raportti löytyy TEM:n sivuilta www.tem.fi)

Raportista käy erittäin hyvin ilmi, ettei nuorisotyöttömyys ole ratkaistavissa yhdellä tai kahdella toimella, vaan edellyttää toimien laaja-alaisuutta. Työttömäksi jäävät nuoret ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille nuorille hankalaa on erityisesti ensimmäisten työkokemusten saaminen.

Talouden näkymien epävarmuudesta huolimatta Helsingin kaupunki palkkasi täksi kesäksi nuoria kesätyöntekijöiksi edellisvuosien tapaan. Kesätyöhakemuksia kaupunki sai yli 38 000. Palkatuksi tuli 4300 työntekijää, joista alle 18-vuotiaita on 750 ja yli 18-vuotiaita 3550. Eniten kesätyöntekijöitä työskentelee terveyskeskuksessa, sosiaalivirastossa, liikuntavirastossa ja Palmiassa. Runsaalla kesätyöpaikkatarjonnalla Helsinki haluaa tukea nuorten työnsaantia ja kokemuksia työelämästä.

Kullanarvoista työkokemusta karttuu kesätyön ohella myös harjoittelupaikoissa. Yritysten yt-menettelyt eivät saa olla esteenä nuorille ammattiin valmistuville harjoittelijoille, kunhan harjoittelulla ei korvata lomautettuja tai irtisanottuja työntekijöitä. Tässä asiassa pallo on nyt palkansaajaliikkeellä.

Kaikki konstit on otettava käyttöön, jotta nuorten työttömyyshaasteeseen voidaan vastata. Toivottavasti kaupunkien ohella muutkin työnantajat aktivoituvat tarjoamaan nuorille kesätöitä ja harjoittelupaikkoja. Lyhyetkin pestit ovat merkittäviä - jo parin viikon duuni antaa nuorelle tärkeää työkokemusta

Korvien välistä se lähtee!

Helsinki on ollut kaupunginvaltuuston vuonna 2007 tekemästä päätöksestä lähtien savuton kaupunki. Kaduilla lojuvista tumpeista voi kuitenkin päätellä, ettei kaikkia helsinkiläisiä vielä ole saatu savuttomiksi.

Roskaaminen on kielletty lailla, mutta moni muuten siisti helsinkiläinen ei miellä tupakanjämiä roskiksi. Natsoja kylvetään surutta ympäriinsä. Sisätilojen muuttaminen savuttomaksi on entisestään pahentanut tilannetta kaduilla.

Kyse on todellisesta ongelmasta: tupakantumpit ovat paitsi näköhaitta, myös palamaan jäävinä hajuhaitta. Tumpit sisältävät tuhansia kemikaaleja ja niitä löytyy muun muassa lintujen, kalojen ja lemmikkieläinten vatsoista.

Monissa Euroopan kaupungeissa tupakantumpeille on varattu omat roskiksensa ja näissä kaupungeissa katukuva onkin huomattavasti Helsinkiä siistimpi ja puhtaampi. Helsingin katukuvassa on havaittavissa joitakin tupakantumpeille varattuja roskiksia, mutta ne ovat hyvin huomaamattomia ja epäsiistejä, ja harva niitä edes tuppiroskiksiksi tunnistaa.

Nostin asian esille valtuuston kyselytunnilla tänä keväänä. Kysymykseeni, ollaanko tilanteelle mahdollisesti tekemässä jotain, vastasivat rakennusvirasto ja liikennelaitos.

Rakennusvirasto muistutti, että tupakoinnin on useissa tutkimuksissa todettu vaarantavan ihmisten terveyttä ja laki velvoittaa kuntia huolehtimaan toiminnasta tupakoinnin vähentämiseksi. Virasto on ryhtynyt torjumaan terveysongelmia luopumalla natsaroskiksista sillä se ei näe pelkästään tupakantumpeille tarkoitettuja roska-astioita Savuton Helsinki -ohjelman linjausten mukaisina. Erillisten tupakkaroskisten hankkiminen ja tyhjennys ei myöskään viraston mukaan olisi toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin.

Liikennelaitoksen vastuulla on noin 50 tuhkakuppia raitiovaunupysäkeillä. Liikennelaitos ei rakennusviraston lailla usko roskaongelman poistuvan itsestään, vaan kehitteleekin nykyistä käytännöllisempää ja helpommin siivottavaa tuhkakuppimallia. Milloin näitä malleja sitten saadaan kaduille, jää nähtäväksi. Sillä välin jokaisen tupakoitsijan toivoisi kantavan vastuun toimistaan. Hätäapua ongelmaan tarjoaa esimerkiksi Roska päivässä -liikkeen jakamat ilmaiset mukana kannettavat miniroskikset.

Loppujen lopuksi roskaaminen lähtee kuitenkin jokaisen korvien välistä.

No ihan hyvinhän se meni...

Eurovaalit on nyt nähty ja koettu. Kokoomus sai 23,2 prosenttia äänistä ja on edelleen maan suurin puolue! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, myötätuuli purjeissa.

Neljäs paikka jäi tällä kertaa saavuttamatta, mutta lopputulokseen voi silti olla tyytyväinen. Seuraavat viisi vuotta etujamme Euroopassa puolustavat upeat mepit Ville Itälä, Eija-Riitta Korhola ja Sirpa Pietikäinen. Lämpimät onnittelut heille!

Meppiryhmämme tekee työtään Euroopan parlamentin suurimmassa puolueryhmittymässä. EPP on keskusta-oikeistolainen europuolue, joka muodostuu Kokoomuksen ja Kokoomuksen veljespuolueiden euroedustajista. Jäsenyys EPP:ssä takaa sen, että Kokoomusta äänestäneiden tahto ja ääni kuuluvat Brysselin kokoushuoneissa huomattavalla painoarvolla.

Äänestysaktiivisuus ei näissäkään vaaleissa antanut aihetta iloon vaan se jäi monessa jäsenmaassa aivan liian alhaiseksi. Näin kävi Suomessakin, vaikka monien povaamaa äänestysinnon romahtamista ei tapahtunutkaan. Piirre on silti huolestuttava.

Euroopan unionin on jatkossa syytä uudistua ja sen jäsenmaiden on sitouduttava yhdessä rakentamaan toimivampaa ja lähempänä kansalaisia olevaa päätöksentekoa. Puolueiden ja koko EU:n on löydettävä uusi tapa puhutella kansalaisia.

Toimeentulotuesta...

Hans Hämäläinen ja Annukka Sivula kirjoittivat huolestuneina viikonloppuna mielipidepalstalla Helsingin-Sanomissa paria päivää aikaisemmin samassa lehdessä olleesta lausunnostani koskien toimeentulotukea. Hyvä sinänsä että he ottivat asian esille, kyse on nimittäin hyvin tärkeästä ja monimuotoisesta asiasta. Sosiaalitoimi on tällä hetkellä erittäin haastavassa tilanteessa. Samalla kun toimeentulotuen hakijamäärä kasvaa jatkuvasti, asettaa kaupunki sosiaalitoimelle tiukkoja säästötavoitteita.

Suurin osa sosiaalipalveluista on lakisääteisiä eli niissä ei luonnollisestikaan voida säästää. Ei-lakisääteisistä palveluista ei puolestaan saada aikaan suuria säästöjä, mutta niiden käyttöä joudutaan kuitenkin pohtimaan entistä tarkemmin ja perusteellisemmin. En suinkaan ole esittänyt ensisijaiseksi Helsingin sosiaalitoimen leikkauskohteeksi täydentävää ja ennaltaehkäisevää toimeentulotukea vaan yksinkertaisesti todennut, että näinä tiukkoina aikoina juuri noiden tukimuotojen kohdalla joudutaan käyttämään entistä enemmän harkintaa.

Myöntämällä täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea perustellusti harkiten ja oikea-aikaisesti ja kiinnittämällä huomiota mm. siihen, auttaako tuki asiakasta työllistymään, edistääkö tuki omatoimisuutta ja sosiaalista suoriutumiskykyä tai voidaanko tuen myöntämisellä vähentää syrjäytymistä ja asiakasta uhkaavia riskejä, saadaan asiakkaan elämässä aikaan kestäviä myönteisiä vaikutuksia. Tuloksena voidaan odottaa saatavan ennen pitkää säästöjä niin toimeentulotuen menoissa kuin muissakin sosiaalitoimen ja mahdollisesti myös terveystoimen menoissa.

Avun tarpeessa olevia autetaan siis jatkossakin, siitä ei ole epäilystäkään.|

Alkuun | Edelliset

1 – 10 / 13

Seuraavat | Loppuun