Blogi

Pirullista?  1

Se on tietenkin ihan selvä, että ostaessaan yhdellä eurolla ikeasta silkkipaperista valmistetun kynttilälyhdyn ihminen ottaa tietoisen riskin.

Mutta miten voisi arvata, että varustellessaan alle kolmivuotiaan lapsokaisensa leluarsenaliinia pehmomaskotti Pikku Pirulla saattaa aiheuttaa taaperolleen tukehtumisvaaran?

Näin kerrottiin Toytraden tiedonannossa päivälehdessä:

"Pehmomaskotti Pikku Piru 16 cm, vedetään pois markkinoilta sen aiheuttaman vaaran vuoksi. Maskotin silmät ja nenä saattavat irrota ja aiheuttaa nieltäessä tukehtumisvaaran.
Tuote on 16 cm kokoinen, pääväriltään punainen ja siinä on kullanväriset siivet.
Tuotteen käyttö tulee lopettaa välittömästi. Tuotteen voi halutessaan palauttaa ostopaikkaan, joka hyvittää siitä maksetun hinnan.
Kyseinen tuote on tarkoitettu maskotiksi, mutta alle kolmivuotiaan käytössä tuote saattaa aiheuttaa terveysvaaran. Pahoittelemme tapahtunutta."

Uskomatonta! Mihinkään ei voi luottaa. Edes pikkulapselle hankittuun Pikku Piruun!


Televisio ja mielentila  1

"Katsoisit säkin joskus telkkaria, niin olisit hiukan normaalimpi!"

... Tämän (ja lukuisia muita kuolemattomia) lausui eräs mies menneisyydestäni (sepäs ihmeellistä). Pohdin yhä, onko lauseessa totuudellisuuden hiventäkään.

Itsestäni olen oppinut kyllä sen, että jos seuraan useampaa kuin yhtä jatkuvajuonista tv-ohjelmaa, minulla menee huonosti. Kun parisuhteessa upotaan imukykyisimpään pohjamutaan, käsitys hyvästä illasta on neljä jaksoa kaksnelosta peräkanaan vaitonaisina.

Nyt? Ehkä 2 tuntia - viikossa. Rumennan siis katsojatilastoja, ja tv-lupaakaan en maksa valtiolle.