mietteitäni....

onkohan yksinäisyydellä jokin merkitys tässä mailmassa...maailmassa on kuitenkin paljon yksinäisiä,iloisia sieluja jotka yksin kulkevat päivästä toiseen hymyillen..mikä auttaa näitä sitkeitä sissejä jaksamaan sitä samaa rumbaa päivästä toiseen,viikosta toiseen ja ehkä pahimmassa tapauksessa vuodesta toiseen...
olemmeko koskaan tulleet miettineeksi millä pystysimme piristämään näitä yksinäisiä ja ehkä onnettomiakin sieluja..vai meneekö meillä itselläänkään niin hyvin kuitenkaan...onko tämä joku loputon noidankehä joka ei lopu ikinä??...empäs usko että on...ihmiset kuitenkin tietävät mikä saattaisi pikkuisenkin piristää itseään ja lähimmäisiään..niitä voivat olla kohteliaat sanat kuten :kiitos,anteeksi,ole hyvä...yksinkertaisia mutta merkityksellisiä sanoja...taikka kaunis hymy mitä tapaa kaupungilla kovin harvoin...kiirekkö se tuppaa laittamaan suupielet alaspäin...kiirettähän on niin kauan kun haluaa itse...kavereille aina tulee sanottua että en oo soitellut kun on ollut niin kova kiire kokoajan...melko tuttua meille kaikille..noh ainahan on toivoa ja niin kauan kun on toivoa saattaa olla myöskin rakkautta...sitä rakkautta jota me kaikki kaipaamme..yksinäiset,nuoret,vanhat..ihan kaikki...
kesää kohti menemme kovaa vauhtia...valo lisääntyy...päivät pitenee...ilmatkin lämpenee...toivottavasti edes yksi ihminen on lukenut tämän tekstin ja saanut hiljentymään ja miettimään...unohtamaan kiireet edes pieneksi hetkeksi...
mukavaa keväänodotusta kaikille....