Keittiön ikkunalle ilmestyi reilu kuukausi sitten ruskeankukertava kissa, joka on mahtavien kitarisojensa ansiosta saanut nimekseen Laulu. Tuo naaraspuolinen Pavarotti viihdyttää minua suunnattomasti selkäpiitä karmivalla lauleskelullaan ja käsittämättömillä tempuillaan.
Ovimiehemme (joka muuten on ahkerin ikinä tapaamani ihminen) pelkää kissoja ja hänen & Laulun sodankäyntiä on mielenkiintoista seurata. Tällä hetkellä kissa johtaa oveluudessa, teatraalisuudessa ja sinnikkyydessä. Ovimies johtaa voimankäytössä, mutta on saanut talon asukkailta melko hyytävää palautetta häätäessään kissariepua portista pihalle luudan avulla.
Kissa luikahtaa pensaaseen kuullessaan ovimiehen lähestyvät askeleet, vaikka ketään muuta talossa asuvaa ei luikikkaan karkuun. Kissa kiipeää taloa ympäröivää korkeaa betoniaitaa ylös takaisin pihalle, jos ovimies jotenkin ihmeen kaupalla saa katin kadulle ja portin kiinni. Ovimies yrittää karkottaa kissan kastelemalla puutarhan kaameaksi mutavelliksi, mutta kissapa viettää päivänsä puussa ja kurkkii iloisesti naukuen oksien välistä ovimiehen touhuja tämän kahlaillessa polviaan myöten löyhkäävässä mudassa puun alla. Ovimies alkaa sähisemään isoon ääneen pelottaakseen kissan pois, mutta kissa nauraa partaansa ja vastaa sähinään iloisella kujertelulla...
Nyt Laulu näyttää pamahtaneen paksuksi, joten ovimiehellä tulee aikanaan pitämään kiirettä, jos pennut tulevat äitiinsä.