Mieluusti keskustelen filosofisia täällä the Cityssäkin, mutten rupea kirjoittamaan blogiini esseistisiä paatosavauksia (ainakaan ns. tieteellisesti), sille ryöpylle ei mitään loppua tulisikaan ja saan siitä jopa palkkaa Cityn ulkopuolella.
En siis, taaskaan, dissaa ketään tai mitään tuollaista tapaa, kunhan höpöttelen ja mietin mitä tänne blogiin oikein tungen. Ylijäämäsuoltoa. Julkista päiväkirjaa. P.S.-merkintöjä profiiliin (minut on profiloitu, aaaargh), esimerkiksi iki-ihania testejä, leikkejä.
Pitäisi nukkua, mutta jollain sisälläni asuvalla unta vastustavalla anarkistilla on näköjään menossa aktiivinen kausi. Mutta ei se mitään, olen itse asiassa aika onnellinen tällä(kin) hetkellä, vaikka... aina on vaikka, mutta nyt se on pieni. Pienet vaikat ovat melkein näkymättömiä. (Ei, en ole ottanut mitään. Hymiö.)
Päässä soi repeatillä: "give me life, give me pain, give me myself again"
(Tori Amos, Little Earthquakes, samannimisellä levyllä)
Auttaisikohan jos laitan sen soimaan? Kokeillaan...