Rahan korruptio: 63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmu

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Jani Laasosen blogissa taas lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/04/63-ihmisen-aiheuttama-ilmastonmuutos.html

[LAINAUS]keskiviikkona 7. huhtikuuta 2010
63. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos

Koska ikuiseen kiihtyvään kasvuun ja kulutukseen perustuva globaali talousjärjestelmämme on selkeässä epätasapainossa rajallisen reaalimaailman kanssa, on sanomattakin selvää, ettei sen ongelmia pystytä ratkaisemaan yksittäisten valtioiden päätöksenteon puitteissa. Muutoksen olisi tapahduttava kaikkialla samanaikaisesti. Mukaan tarvitaan yht'aikaa kaikki maailman valtiot.

Mutta kuinka kertoa totuus maailman väestölle? Kuinka kertoa maailmalle, ettei kapitalismi itse asiassa toimikaan enää ja että selvitäksemme hengissä, joudumme ennen pitkää kyseenalaistamaan koko länsimaisen kulttuurimme sen perustuksia myöten?

Tietenkään asiaa ei voida sanoa suoraan. On keksittävä kiertotie. Siksi kysymys kuuluukin: kuinka määrätä uutta lainsäädäntöä, uusia rajoituksia, lisääntyvää kontrollia ja lisääntyvää valvontaa kaikille maailman valtioille, yrityksille ja ihmisille siten, ettei se samalla muodosta uhkaa nykyisille instituutioille ja niistä hyötyvälle valtaeliitille? Kuinka ulottaa uudet rajoitukset koskemaan kaikkia maailman valtioita ja niiden asukkaita yhtäaikaisesti? Kuinka luoda instituutio, joka lopettaa kiihtyvän kasvun tavoittelun, asettaa vapaalle markkinataloudelle tiukat normit ja jonka määräysvalta ylittää kaikkien yksittäisten maiden päätöksenteon?

Tietysti samalla tavoin kuten aina ennenkin: pelon kautta. Tarvitaan uusi uhkakuva, uusi virallinen totuus, kaikki kansat yhdistävä aate, johon jokainen planeetan asukas voi samaistua rodusta tai uskonnosta riippumatta. Tarvitaan uhka ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.

Kun suunnitelma on selvillä ja valtaeliitti on sijoittanut pelimerkkinsä, show saa alkaa.

Entinen Yhdysvaltain varapresidentti, Al Gore, saa tehtäväkseen ihmiskunnan pelastamisen. Hän ei ole tiedemies. Hän on tavallinen poliitikko. Hän on finanssieliitin nukke suoraan läpikorruptoituneen valtaeliitin ytimestä. Siitä huolimatta, ja juuri sen takia, Gore saa välittömästi kaiken tarvitsemansa mediahuomion kaikkialla maailmassa. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos nostetaan kaikkien ihmisten huulille ja pian kaikilla on siitä myös mielipide. Mielipide, joka sitkeän ja globaalin mediakampanian keinoin syötettiin kansan tajuntaan. Nekin, jotka vaistoavat Al Goren tekopyhyyden, katsovat sitä sormiensa läpi, sillä pohjimmiltaan Gore vaikuttaa ajavan hyvää asiaa.

Virallisen instituution statuksen ilmastouskonto saa viimeistään siinä vaiheessa, kun Al Gore pokkaa itselleen Nobelin rauhanpalkinnon. Tämän pisteen jälkeen ilmastonmuutosta ei voida enää peruuttaa - ei vaikka ilmastotiede myöhemmin osoittautuisikin vääräksi tai ilmastotiede itsessään osoittautuisi korruptoituneeksi. Virallinen totuus ei enää muutu. Siihen on yksinkertaisesti sijoitettu liikaa rahaa. Myös liian monen valtaeliitin edustajan uskottavuus riippuu ilmastonmuutoksesta. Kyse on myös Nobel-instituution arvovallasta ja välillisesti kaikkien aikaisemmin palkittujen nobelistien kunniasta. Lisäksi satojen tuhansien ihmisten työpaikka on riippuvainen ilmastouskosta ja kymmenet miljoonat tavalliset ihmiset ovat rakentaneet osan identiteetistään ja elämänkatsomuksestaan ilmastonmuutoksen varaan. Myös kaikkien maiden koulukirjat on kirjoitettu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutos-teoriaa tukevaksi. Instituutiona ilmastouskonto elää jo omaa elämäänsä riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutosteoria itsessään toimii yhteen reaalimaailman kanssa. Vai toimiiko se lainkaan?

Niinpä kaikki kääntyy päälaelleen, kuten instituutioiden maailmassa lopulta aina. Jos vastustat Al Goren kaltaisia korruptoituneen politiikan ja suurpääoman edustajaa - joka ilmastouskonnon kautta synnyttää hiilidioksidikaupasta itselleen ja kaltaisilleen uuden miljardibisneksen tavallisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella - sinut leimataan ihmiskunnan hylkiöksi ja kotiplaneettasi viholliseksi. Vastustajanasi ei ole Al Gore, vaan miljoonat valtamedian ja koululaitoksen unta nukkuvat tavalliset kansalaiset.

Pahinta ilmastouskonnossa lienee kuitenkin se, kuinka koko ilmastohysteria on pohjavireeltään hyvin ihmisvihamielinen. Valtamedian pääasialliseksi tehtäväksi on muodostunut tavallisten kansalaisten syyllistäminen. Jokaisen hiilidioksidia uloshengittävän olennon tulisikin tuntea syyllisyyttä jo pelkästä olemassaolostaan. Vai mitä muuta pitäisi ajatella, kun Helsingin Sanomien kaltainen valtakunnan päämedia nostaa esiin Pentti Linkolan kaltaisten ajattelijoiden ajatuksia, joiden mukaan "Lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos" ja että "tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen". Positiivisen muutoksen vaihtoehtoja ei lehdissä julkaista, mikä sinällään on hyvin ymmärrettävää. Nykyinstituutioiden maailmassa sellaisia ei yksinkertaisesti ole tarjolla.

"Kirjailija, kalastaja Pentti Linkola on sitä mieltä, että lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos. (...) "Tsunamistakaan ei ollut iloa, eihän siinä mennyt edes yhden päivän nettolisääntymisen verran ihmisiä", Linkola sanoo. (...) Aids antoi Linkolan mukaan ensin toivoa, mutta sitten sekin lässähti, sanoo Linkola, joka on Suomen tunnetuin maailmanlopun ennustaja. Linkolan mielestä tehokkaampia tapoja väen vähentämiseen olisi esimerkiksi vesijohtoveden myrkyttäminen." (Helsingin Sanomat 10.11.2009)

Totta on, että nykyinstituutioidemme puitteissa keinovalikoimamme on todellakin hyvin suppea ja ennusteemme huono. Mutta jos sen sijaan onnistumme vapauttamaan ajattelumme näkymättömistä kahleistamme ja tarkastelemaan maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ilman omatekoisten ja mielikuvituksellisten instituutioidemme rajoituksia, asiat näyttäytyvät meille kokonaan uudessa valossa. Lopulta kyse on aina maapallon resursseista, ihmisen ja ympäristön tasapainoisesta suhteesta, sekä siitä, kuinka ihmisten hyvinvointi voidaan nämä seikat huomioon ottaen viimeisimmän tieteellisen ja teknologisen ymmärryksen puitteissa maksimoida.

Kriisi tarkoittaa yhtä aikaa sekä vanhan loppua että uuden alkua. Globaalia raha- talous- ja yhteiskuntajärjestelmää lähestyvä kriisi on merkittävyydessään mahtavampi, kuin mikään aikaisemmin koettu kriisi ihmiskunnan historiassa, sillä se tulee viimekädessä ratkaisemaan olemassaolomme tällä planeetalla.

Ongelma sellaisenaan ei ole ylitsepääsemätön, eikä teknisesti edes vaikea. Sitä se on ainoastaan materialismiin taipuvaiselle maailmankatsomuksellemme ja egoistiseksi opetetulle mielellemme. Kyse on yhteiskuntaevolutiivisesta kriisistä, joka omalla voimallaan on pakottava ihmiskunnan kehittymään ja kasvamaan. Yli kymmeneen tuhanteen vuoteen ihminen ei ole noussut askeltakaan yhteiskuntaevoluution portaikolla. Koko kirjoitettu historiamme on rahan historiaa. Valitettavasti kriisiytyneet ja umpikujaan ajautuneet instituutiot ovat välttämätön välivaihe - tuskastuttava oppitunti - joka kivuliaisuudestaan huolimatta on pakko kahlata läpi ennemmin tai myöhemmin. Ilman totaalista kriisiä myös totaalinen muutos jää tapahtumatta.[/LAINAUS]