neverending parade.

perjantaina oltiin sitten kattomassa bridget jones.. se oli ihan loistava! itketti jo sielä.
lopulliset itkut tuli kyllä nosturissa, kiitos negativen ja about my sorrown. rakastan sitä.

haluisin niin kovin jotain. osa tuntuu niin tyhjältä. tartten sen jonkun mun rinnalle.
oon viimein alkanu masentua tästä helvetin talvesta, jäästä ja muusta. tai sit mun sydän vaan on alkanut kohmettua.. siltä ainakin välillä tuntuu.

nyt on taas tällänen depisolo, sitä lisää viel nää biisit.
pakko ehkä mennä nukkumaan, huomena kotiin juhlimaan siskon ylppäreitä.

rakkautta ja rauhaa.
do not forget who we are.