Kesä on tullut.
Tämä kerran vuodessa toistuva ilmiö joka tuo valon, sulattaa lumen ja jään, saa luonnon heräämään henkiin ja sekoittaa myös ihmisen. Terassit aukeaa, naisilta vähenee vaatteet, mäyräkoirankuoret koristavat pihoja ja puistoja, tennissukka-sandaaliyhdistelmä hyväksytään kesämuodiksi sekä rantojen sitkeimmät sankarit palaavat katukuvaan. Kesä.
Itse huomaan myös valon tuoman vaikutuksen, motivaatio opiskeluun vähenee eikä pajalla hikoileminen työhaalareissa tunnu kovin mairealta vaihtoehdolta. "-Jaa, sä olet koulussa, ei kun ollaan menossa grillaamaan rantaan ja jos siinä muutaman oluen..." Ystäväni kanssa keskustelinkin tästä aiheesta ja totesimme että olisi kohtuullista jos ei tarvitsisi kesällä opiskella silloin kun on yli 20 astetta lämmintä, meinaan Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen.
Kahden kuukauden kesä. Valoisaa lähes 24/7. Siksi täällä pohjolassa sekoaa kansa joka digidigivalolla valaisee pitkän talven. Ihmisiä näkee katukuvassa, jotkut jopa hymyilevät, joku saattaa jopa puhua jonkun tuntemattoman kanssa. Omakotitaloissa alkaa piha-alueiden kilpavarustelut ja naapurin Aunella on uusi patio sekä kukkakuvioinen suuri päivänvarjo.
Kesän uhreilta emme voi välttyä vaikka laittaisimme pelastusliivit päälle jo viikkoa ennen Juhannusta. Alkoholi kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja varsinkin kesään se sopii kuin nyrkki silmään, sen kanssa lähdetään vesille, leikkipuistoon, autonrattiin, festareille, ristiäisiin, syntymäpäiville, poliisilaitokselle ja hautaan.
Viikonloppuna Aunen uudella patiolla grillataan. Aune ja Seppo ovat ostaneet jääkaapin täyteen lihaa, makkaroita ja salaattitarpeita. Sepon työkaveri on tulossa perheineen saunomaan. Seppo on varannut myös viinapullon, sehän kuuluu kesään. Kun vieraat saapuvat on grilli kuumana, sauna päällä ja Seppo munasillaan puutarhakeinussa viinaleka kainalossa vaimeasti kuorsaten. Aune on lähtenyt ensiapuun "kaaduttuaan portaissa" näin perinteinen suomalainen kesäviikonloppu saa arvoisensa päätöksen.
Ollaan ihmisiksi, ollaan.