Ei mitään järkeä...

Toisen sisin on sitä mitä ei ulospäin kukaan näe tai niin luulisi, mutta ihmisellä jolla on herkkä vaisto näkee ja tuntee toisen ennen kuin saa edes suutaan auki.Siellä asuu ihminen joka kaipaa huomiota, hyväksyntää sellaisenaan kuin on ja ne kipupisteet jota toiset ei edes ole tajunneet katsoa. Päällepäin sitä voi olla/esittää ketä tahansa,mutta salattu minä on se todellinen minä. Häpeä jota tuntee kun toinen tulee lähelle, pelko torjutuksi tulemisesta aloitteen tehdessään. Kohdatessaan ihmisen joka tietää sanomatta mitä tarkoittaa, tukee ja kannustaa maailman romahtaessa, potkii persuuksille jumiutuessaan paikoilleen on ihminen joka tuntee sen pienen ihmisen kuoren sisällä. Usein myös se lähin ihminen on ärsyttävin, vastenmielisin josta on otettava välimatkaa koska ei tahdo tulla satutetuksi, muserretuksi, peläten menettävänsä kaiken. On esitettävä vahvaa jotta selviää elämän Pelkokertoimesta.

On lupa olla oma itsensä ja vaikka tekisi virheitä tietäen ettei tämä osaa olla pitkä vihainen...jokainen meistä tekee elämässään virheitä, minä mukaan lukien. Niistä virheistä voi oppia tai olla oppimatta..sen voi itse päättää onko tahtoa vai ei. Elämä vain laitettava tärkeysjärjestykseen ja koitettava elää sen mukaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty :))