Tyyli

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Fäsöniä.

Nauloja päkiään  8

Vaikka kenkäfriikki omistaisi kuinka monet upeat kengät, hän haaveilee aina joistakin vieläkin upeammista.

Kehittyneen kenkäfriikin merkki on, että haavekuvaa ei ole pakko muuntaa todelliseksi joka kerta, kun uuden mielitietyn kohtaa: silmänruokakin voi tehdä toisinaan kylläiseksi.

Riskirajoilla liikutaan silloin, kun sydämensä valitut tulevat vastaan ja pääsee sovittelemaan niitä töppösiinsä. Siksi heikkouteen taipuvaisen kenkäfriikin kannattaa vältellä kenkäkauppoja ja tavaratalojen kenkäosastoja. Omat vaaransa liittyvät myös verkkoputiikkien runsaaseen tarjontaan, vaikka niissä ei kenkiä voi jalkaan sovitellakaan - ostaminen on sitäkin helpompaa, klik klik, ja popot ovat matkalla luoksesi.

Minna Parikan korkojen vanavedessä on parin viime vuoden aikana alkanut Suomessakin nousta esiin uusia, kiinnostavia kenkäsuunnittelijoita. Yksi heistä on Emmi Malmström, jonka joka ainoasta näkemästäni kenkäparista olen saanut kuolanerityksen lisääntymään ihmisen parhaan ystävän tasolle.

Emmin kenkiä ei kuitenkaan niin vain hankita, vielä. Nuori suunnittelija kertoi tavatessamme vasta etsivänsä sopivaa tehdasta, joka ottaisi hänen suunnittelemiaan kenkiä valmistukseen. Tällä hetkellä kaikki emmimalmströmit, jotka tulevat vastaanne, ovat Emmin itsensä valmistamia. Kyllä. Emmimalmströmit ovat Emmi Malmströmin itsensä valmistamia, eivät vain suunnittelemia. Melko huikeaa, ainakin minusta.

Koska emmimalmströmejä on siis maailmalla vielä kovin vähän, niihin ei ymmärrettävästikään juuri törmää. Lehtien sivuilla kollaaseissa ja mallien kilometrikoivissa sekä televisiossa esiintyvien tyyppien jaloissa niitä kyllä näkee.

Tovi sitten minulle kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että sain ensimmäisen kerran livenä nähdä aidot emmimalmströmit - eikä mitkä tahansa emmimalmströmit vaan ne kaikkein huikeimmat, Emmin seppä Jesse Sipolan kanssa toteuttamat ällistyttävät Nails-korkokengät.

Pitihän niitä sitten sovitella omiinkin jalkoihin, vaikka kengät olivatkin itselleni kaksi numeroa liian suuret. Siitäkin huolimatta pystyin kävelemään huimaavilla nailseilla horjumatta ja hyvin. Kenkien lesti on äärettömän miellyttävä ja Sipolan rautanauloista takoma pohja juuri oikeaoppisessa kulmassa muuhun kenkään nähden, että kävely naulojen päällä korkeuksissa on vaivatonta.

En kestä. Haluan rautanauloja päkiöihini!


Neonvarpaat  13

Olen ikäni viihtynyt sortseissa. Ne ovat usein housuja mielenkiintoisemmat, minihameita rennommat (lue: pienempi vesirajan vilautteluriski) ja minun lyhyelle vartalotyypilleni mitä mainioimmat: saan huijattua lyhyillä sortsinpunteilla lisäsenttejä koipiini.

Jahka kelit tästä vielä jäähtyvät, pukeudun edelleen sortseihin mutta vedän jalkaan paksummat sukkahousut ja kenties saappaat. Nyt alkaa olla myös viimeiset hetket käyttää sandaletteja ja muita varpaat esiin jättäviä kenkiä ilman varpaiden amputoitumisvaaraa.

Bronxin useamman vuoden vanhat mokkasaapikkaat ovatkin oivat loppukesän ja alkusyksyn kengät, sillä ne lämmittävät pohkeita mutta päästävät varpaat vielä kurkkaamaan ulkoilmaa. Ja silloin kun sitä ei enää tarkene tehdä, voi vetää jalkaan jotkut hauskat tai hauskan väriset nilkkasukat, vaikkapa tällaiset neonkeltaiset.

Alkukesästä hankkimani kotimaisen Vietton hapsuhuivi on loistavat statement-asuste: se riittää, päähän ei tarvita hattua eikä asuun muutakaan erikoista viemään huomiota huivilta - mikä ei edes onnistuisi tämän huivin tapauksessa.

Huivin alla hieman piilossa on tämän hetken suomimuotimerkkisuosikkini, R/H:n musta jakku. Lyhyt villainen jakku on viime vuoden syksy/talvi-mallistosta ja niin ikään vartaloni mittasuhteille enemmän kuin passeli. Jakussa on maailman pehmeintä poronnahkaa olevat kaistaleet edessä, jotka saa vetoketjulla kätevästi irti, mutta nyt ne piileskelevät muhkean huivini alla.

Tästä tuli kiva asu kaupungin syksyisille kaduille.

huivi | Vietto jakku | R/H kynsikkäät | Heidi Denessen paitapusero | Cheap Monday vyö | Tiger of Sweden sortsit | Zara sukkahousut | Wolford Satin Touch 20 nilkkasukat | Topshop kengät Bronx laukku | second hand


Ekomuoti poppailee Lasipalatsissa  3

En tiedä, oletteko huomanneet, mutta Lasipalatsissa on parhaillaan auki kotimaiseen ekomuotiin keskittynyt pop up -putiikki Ainokainen & First Crush.

Tässä toviksi pystyyn pistetyssä puodissa naiset Ainokaisen ja First Crushin takana, Netta Kervinen ja Mari Himmanen iskivät hynttyyt yhteen ja toivat fäsöninsä eli kotimaisen designinsa helposti saataville: kynnys astua puodista sisään Lasipalatsin ohi tepastellessa on matala.

Ainokainen on Netta Kervisen vuonna 2008 perustama vaate- ja korumerkki. Ihaninta on, että Kervinen ei ainoastaan suunnittele vaan myös valmistaa kaikki suunnitelemansa ihanuudet itse. Siis itse. Mennyttä aikaa henkivissä mutta silti täysin tätä päivää olevissa koruissa ja vaatteissa on dekadenttia naisellisuutta niin linjoissa kuin materiaaleissa - joku muukin kuin minä taitaa rakastaa samettia...

Mari Himmanen perusti vaate- ja asustemerkki First Crushin vuonna 2006. Vaatteissa Himmanen käyttää etenkin kierrätettyjä miesten kauluspaitoja, koruissa kierrätettyä paperia kuten vanhoja nuotteja ja karttoja. Myös Himmanen paitsi suunnittelee myös valmistaa merkkinsä tuotteet itse. Ihailtavaa!

Kuva Paloni

Kiinnostavaa on, että molempien naisten myynnissä olevat tuotteet koostuvat uniikkikappaleista ja piensarjoista, jolloin myös ostaja tietää, missä ja miten hänen hankkimansa tuote on valmistettu. Todellista lähimuotia siis!

Itse olen pistänyt Ainokaiselta tilaukseen kierrätetyistä pitsiliinoista valmistetun irtokauluksen (siinäkin on yllättäen jotain samettista) ja Firsh Crushilta haaveilen edelleen miesten kierrätetyistä kauluspaidoista valmistetusta nerokkaasta Rea-mekosta, tällaisesta näin:

Kuva Paloni

Vielä siis ennättää - pop up -puoti on avoinna syyskuun loppuun eli tämän viikon sunnuntaihin asti!

Aukioloajat ovat loppuviikosta seuraavat:
keskiviikko 12-19
torstai 12-19
perjantai 12-19
lauantai 12-18
sunnuntai 12-16


Kenkäfriikki täällä, päivää  8

Otsikon yläpuolella kuvaillaan allekirjoittaneen olevan kenkäfriikki, joka rakastaa myös hattuja, raitapaitoja, armeijakostyymejä ja kotimaista fäsöniä eli nousevia suomimuodin merkkejä.

Pitää paikkansa.

Kenkäfriikkeyteni taisi saada syntynsä, kun alle kouluikäisenä pikkutyttönä haaveilin mustista lakeerikengistä, siis kiiltonahkaisista pikkukengistä. Katselin ja silittelin niitä aina, kun kävin vanhempieni kanssa kenkäkaupassa (siihen aikaan sitä tapahtui nykyistä huomattavasti harvemmin), mutta enhän minä niitä saanut, koska en vanhempieni mielestä sellaisia tarvinnut.

Mustia lakeerikenkiä minulla ei ole vieläkään, lukuisia kauniita kenkiä kyllä. Keittiöpsykologisesti olen selittänyt itselleni, että näillä kaikilla kengillä täytän tuota kiiltonahkaisten juhlakenkien tyhjiötä edelleen.

Yhtä kaikki, rakastan kenkiä. Tällä hetkellä haaveilen palavasti sähkönsinisistä ronskeista sandaleteista, vielä tylymmistä konjakinruskeista tylppäkärkisistä ja tolppakorkoisista nilkkureista, mustista klassisista varsikengistä ja siron ja massiivisen välistä kauhun tasapainoa keikuttavista korkonilkkureista. Kaikki tyynni ovat aivan liian tyyriitä tämänhetkiseen budjettiini, mutta saahan tyttö haaveilla.

Ja pistää kengät varaukseen.

Elokuun alussa olin menossa Suomenlinnaan, mutta sade ajoi minut Kluuvin kauppakeskukseen. Kun näin Minna Parikan pop up -puodin ikkunassa viitosella alkavia prosenttilukuja, jalkani veivät automaattisesti sisälle. Varttitunti myöhemmin lähdin putiikista köyhtyneenä mutta niin kovin paljon onnellisempana - minnaparikat puoleen hintaan, mitä onnea!

Loppukesän viimeisistä lämpimistä päivistä pitää repiä kaikki riemu irti, joten puin parikat nahkasortsien ja paljaiden pohkeiden seuraan. Paitapusero teki kokonaisuudesta aavistuksen asiallisemman.

Tervetuloa matkalleni kenkien ja tyylin inspiroivaan maailmaan!

Kuvat Minna Särelä

paitapusero | Vila vyö | second hand sortsit | Vila kengät | [URL=http://http://www.minnaparikka.com/]Minna Parikka[/URL] | laukku | Nicoli