Sinun ystäväsi tyydyttää puutteesi. Ystäväsi on peltosi, jonka kylvät
rakkaudella ja korjaat kiitoksella. Hän on pöytäsi ja lietesi. Sillä sinä
tulet hänen luokseen nälissäsi ja haet hänen luotaan rauhaa.
Kun ystäväsi sanoo mielipiteensä, et sinä pelkää sanoa 'ei', etkä jätä
sanomatta 'kyllä'. Ja kun hän on hiljaa, sinun sydämesi ei lakkaa kuulemasta
hänen sydäntään. Sillä ilman sanoja ystävien kesken kaikki ajatukset, kaikki
toiveet, kaikki halut syntyvät ja jaetaan iloiten suosionhuutoja kaipaamatta.
Kun eroat ystävästäsi, et sinä murehdi. Sillä se, mitä hänessä rakastat eniten,
saattaa tulla kirkkaammaksi hänen poissaollessaan niin kuin vuori tasangolta
katsoen näyttää kiipeilijästä kirkkaammalta.
Sillä rakkaus, mikä etsii muuta kuin oman salaisuutensa paljastumista,
ei ole rakkautta, vaan verkko, joka on heitetty: ja ainoastaan arvoton
joutuu saaliiksi.
Anna paras itsestäsi ystävällesi. Jos hänen täytyy tuntea sielusi vuoroveden
luode, anna hänen tuntea myös sen vuoksi. Sillä sinun ei pidä etsiä ystävääsi
tappaakseesi aikaa. Hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää. Sillä hänen
tehtävänsä on täyttää kaipuusi, eikä tyhjyyttäsi.
Ja ystävyyden riemussa kaikukoon nauru ja jakakaa muille omasta ilostanne.
Sillä pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy.
- Kahlil Gibran -