...

Vaikka petyin, vaikka petyin,
silmin tiukkaan jännitetyin
aion käydä näin
yhä eteenpäin.

Irti pääsit. Hetaleita
vanhoja ja vaalenneita
jäi vain kourihin
kun sua kahmasin,

mutta kerran rautavöihin
joudut näihin käpälöihin
vaikk’ ois auttajas
kaikki apunas.

Sinut tahdon alastonna,
korutonna, maalitonna,
vailla rihkamaa
muitten antamaa.

Näytän muotos maailmalle,
huudan joka kuulijalle
niinkuin minä näin
sinut edessäin.

-Aaro Helaakoski-