Blogi

Olin olevinani ihan kunnossa jo tänään aamulla ellei pientä päänsärkyä oteta lukuun. Mutta nyt työpäivän loppua kohti on tullut sellainen olo, että seitsemän kääpiötä paukuttavat otsalohkoa moukareillaan, olen nielaissut ainakin viisi metriä santapaperia ja korvakipu ei lähde särkylääkkeelläkään. Kuumetta en taida edes uskaltaa mitata.
Luojan kiitos kohta voi lähteä kotiin.

Vapaaehtoista kaivataan halimaan tyhmät basillit pois!!? :)

Jos kokeilisi lauantaina alkoholin ja ystävien pettämättömällä yhdistelmällä lahdata tämän sitkeän pöpön? Tosin jos/kun siihen liittyy yöelämää ytimessä ja bailausta, luulen että hame ja stayupit neutralisoivat sen parantavan tekijän?

Tulos plus miinus nolla.

Äh. Lisää teetä ja kilo hunajaa sekaan!

Kirjoitin eilen illalla ennen nukkumaan menoa siihen ihan oikeaan päiväkirjaani tekstiä. Tämä mitä tänne syntyy, on siitä vain kalpea aavistus. En minä ainakaan ole niin rohkea, että levittäisin koko sielunelämäni tänne kenen tahansa tutkittavaksi ja arvosteltavaksi.

Luin illalla myös katkelmia Saima Harmajana kootuista päiväkirjamerkinnöistä ja runoista, jonka pysyvä paikka on sänkyni vieressä ja joka minulle kirjana on pyhempi kuin monelle muulle raamattu. Siitä luonnon rakkaudesta ja viattomuudesta ei voi kuin ammentaa voimia.

Näin keskellä synkintä syksyä ja lunta odotellessa, on vain aiheellista varmaan ajatellakin jo tulevaa kevättä. Ei tästä loskapaskatalvesta taas muunkaan ajatuksen voimin selviä hengissä :P

Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan.

Hopealta kuori oksien
hohtaa hämyn tihetessä hiukan.
Keveä on ilma hiljainen.
Kaikki aarteet elämäni niukan,

kaikki armo, minkä ikänään
sydän omisti, lie läsnä tässä:
valossa, mi kätkee hymyään,
sädehuntuisessa hämärässä.

-Saima Harmaja-

Haikea viikonloppu takana. Vaikka oikeasti tuo haikea sana ei riitä aloittamaan edes kuvailua siitä miltä minusta tuntui koko viime viikonlopun ja vieläkin.

Lapsuudenkotini Keski-Suomessa siirtyi uuteen omistukseen. Ja vaikka tieto siitä että toinen lapsiperhe lemmikkeineen sai hyvän kodin itselleen lohduttaakin hieman, niin silti itkimme veljen kanssa molemmat, kun sunnuntaina istuimme autoon talon portilla viimeisen kerran ja lähdimme takaisin Helsinkiin.

Lohduttautua täytyy silläkin, että talosta saadulla hinnalla vanhemmat turvasivat eläkepäivänsä, maksoivat asuntolainansa ja saavat vielä hankittua itselleen mökin jostain paljon lähempää.

Onneksi muistot kulkevat mukana, eivätkä katoa mihinkään. Poju taitaa olla ainut joka menetti jotain ihan konkreettista, kun ei ole enää kukkapenkkejä joihin kaivaa kuoppia, porttia jonka takana haukkua jokaista ohikulkijaa (näkyvää ja näkymätöntä) ja liiteriä jonka halkoja levitellä pitkin pihaa.

Pojun elämänfilosofiaa kadehdin. Maailma pelkkää loskaa, paskaa ja kurjuutta ensilumen satamisen jäljiltä aamulla. Silti ihanin ja upein asia mitä kuvitella saattaa, on päästä ulos polvia myöten kahlaamaan siihen kaikkeen kuraan. Sitä minäkin jo kutsun yltiöoptimismiksi.

Oltiin Pojun kanssa eilen Lauttasaaressa merenrannalla kävelyllä. Aivan upea auringonpaiste ja paikoittain on merestäkin jää jo sulanut kokonaan pois. Hunsvotin kanssa kun liikkuu, saa paljon uusia ystäviä :) Se kun luulee, että kaikki vastaantulijat ovat vanhoja tuttuja ja sen mukaan heitä sitten tervehditäänkin. Häntä lähtee sillä takapään heiluttamisella vielä joku päivä irti :)

Ikinä ennen en ole kevään, valon ja lämmön saapumiseen reagoinut näin voimakkaasti. Jo pelkkä mullan, ruohon ja avoimen meren tuoksu saa pään sekaisin :)

"Tajusitko, että käytit ilmoituksessasi koko elämäsi hymiövarannon ja vähän ylikin?

Katumusharjoituksena voisit hypätä vaikka joltain korkealta sillalta riittävän paksulle jäälle ja näin auttaa ihmiskuntaa selviämään tästä vuosituhannesta. Me emme todellakaan tarvitse kaltaisiasi, muutenkin on jo vaikeaa.

Kiitos."

------------------------------------------------

"Olen tumma urheilullinen aikamies 45v..vapaana...olen isokullinen n 24cm ja 17cm ymp ja isonuppinen....se oikea....joka laittaa babyn voliseen"

-------------------------------------------------

Kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta pojat!! :D
Menen nyt tuonne nurkan taaksen nauramaan ja pissimään housuihini :D

Mä leijun :) Olen onnellinen :) On kevät :)
Herättiin Pojun kanssa ennen kuutta aamulla ulos kuuntelemaan linnun laulua :)

Anteeksi tämä hymiöiden määrä. En mahda itselleni mitään :)

Terveisiä aurinkoisesta Keski-Suomesta! Oli ihana viikon loma kaikin puolin. Ilmat suosivat ja oli aikaa mitä viettää ystävien kanssa. Pyörähdettiin Jyväskylän yössäkin lauantaina ja tanssin jalkani rakoille :)

Mökillä keväthanget kantoivat ja hauvavauvan kanssa touhuttiin ulkosalla auringonpaisteessa :) Pojun mielestä elämä on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että variksen rääkyminenkin pelottaa. Mutta reipas reissumies Poju kuitenkin on :) Jaksoi kaikki juna-, bussi- ja automatkat kärsivällisesti sylissä nukkuen.

Luonto näytti ihmeitään pääsiäisenä. Heti torstain ja perjantain välisenä yönä näin revontulia taivaalla ja perjantaina täydenkuun aikaan oli ilma yöllä lämmin kuin lehmän henkäys, vaikka taivas olikin kirkas ja pilvetön.

Lomalta palasi levännyt, onnellinen ja hyvin syönyt/juonut neiti :)

Airedalenterrierin pentu nimeltään Poju muutti virallisesti neidin luokse sunnuntaina. Olen rakastunut :) Minä yksikkönä lakkasin olemasta. Tästä eteenpäin on olemassa enää me :)

Olen niin onnellinen, että kuljen itku kurkussa puolet ajastani :) Miten jokin voi ollakin näin mutkatonta, ehdotonta ja lopullista? Kaikkea sitä mihin kukaan miehistä elämässäni ei ole kyennyt ;)

Se nyt vaan on sitäpaitsi niin, että tällä hetkellä minulla on parempaa tekemistä kuin vaivata päätäni kaksilahkeisilla :)

Olen onnellinen! Lasken taas siunauksiani ja suljen ne sydämeeni.

Nyt olisi tuolla Salon lähellä airedalenterrieripoika vailla kotia. Yhdeksän kokonaista viikkoa ikää ehtinyt kertyä pojulle :) MÄ EN KESTÄ! Tän piti tapahtua vasta kesällä ja mun piti tyytyä johonkin pienempään rotuun. Nyt en enää tiedä maltanko? Mulla saattaa olla kotona jo sunnuntaina sellainen pienokainen. Joku voisi nyt yrittää edes puhua mulle järkeä päähän? Anyone??