"Suomea vaivaa ihmisoikeusarroganssi. Täällä ajatellaan, että ihmisoikeussopimukset koskevat ainoastaan kehitysmaita." Näin totesi Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijalakimies Suvianna Hakalehto-Wainio tänään Pakolaisneuvonnan järjestämässä seminaarissa. Keskustelun aiheena oli paperittomien kohtaaminen terveyspalveluissa ja paperittomien lasten ja odottavien naisten jääminen perusterveydenhuollon ulkopuolelle.

Paperittomalla tarkoitetaan ihmistä, jonka oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Taustalla voi olla käännyttämisen pelko, ihmiskauppa tai lukemattomat muut syyt. Paperiton on erityisen haavoittuvassa asemassa, he ovat alttiita hyväksikäytölle ja huonolle kohtelulle. Suomessa arvioidaan olevan muutama tuhat paperitonta ja suurin osa heistä elää Helsingissä. Paperittomien lasten määrää ei tiedä kukaan.

Suomi on allekirjoittanut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen yli 20 vuotta sitten. Sen mukaan lapsille kuuluvat yhtäläiset oikeudet riippumatta heidän vanhempiensa tilanteesta. Terveydenhoidossa tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että paperittomien lapset saavat saman hoidon kuin suomalaiset lapset. Näin ei kuitenkaan ole. Suomessa paperittomilla on oikeus ainoastaan kiireelliseen terveydenhoitoon. Muu terveydenhoito on vapaaehtoisten lääkäreiden pyörittämän paperittomien klinikan, eli Global Clinicin, varassa. Klinikka on auki pari tuntia viikossa ja lääkäreillä on käytössään hyvin alkeelliset tutkimusvälineet.

Poikkeusta ei tehdä myöskään raskaana olevien naisten kohdalla. Abortti Suomessa saattaa maksaa paperittomalle naiselle jopa useita tuhansia euroja. He eivät ole raskauden seurannassa. Synnyttävä nainen harvoin käännytetään sairaalan ovelta, mutta synnytyksen jälkeen paperittomat naiset ovat jälleen omillaan. Lähes joka viides Global Clinicin asiakas hakee apua raskauteen ja ehkäisyyn liittyviin ongelmiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, etteivät paperittomien oikeudet terveydenhoitoon Suomessa toteudu. Myös Suomen lääkäriliitto on pitkään vaatinut asian korjaamista. Ruotsissa lasten ja raskaana olevien paperittomien terveydenhoito turvataan kesällä voimaan tulevalla lailla. Paperittomat lapset tulevat olemaan oikeutettuja samaan terveydenhoitoon kuin ruotsalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat. Samaan tilanteeseen tulisi päästä myös Helsingissä.

Tein viime valtuustokaudella asian hoitamisesta valtuustoponnen, joka sai sekä kaupunginvaltuuston että sosiaali- ja terveyslautakunnan tuen. Seuraavaksi asiaa käsitellään kaupunginhallituksessa. Vähintään lasten ja odottavien äitien oikeus terveydenhoitoon on tällöin turvatta.

Olen suuri suomalaisen neuvolajärjestelmän fani. Ensimmäisen lasta odottaessani muistan usein ajatelleeni, että ainakin neuvolassa hyvinvointivaltio on vielä täysissä voimissaan. Ja jos joku asia toimii, kannattaako sitä muuttaa? Mielestäni kannattaa.

Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes alle 18-vuotiaista lapsista on lastensuojelun asiakkaina. Määrä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes 40 prosenttia. Ja kuten niin monissa muissakin ongelmissa, lastensuojelussa erot eri asuinalueiden välillä ovat Helsingissä poikkeuksellisen suuria.

Neuvolassa palvelu on samaa niin eiralaiselle kuin jakomäkeläisellekin perheelle. Ahkerimmin perheiden palveluita käytetään siellä, missä perheillä menee yleisesti ottaen paremmin. Kantakaupungin neuvolat ovat ruuhkautuneet pahasti, kun taas joillain alueilla neuvolatarkastukset saatetaan jättää kokonaan väliin. Ja tarkastukset jäävät väliin juuri niiltä lapsiperheiltä, joille tuen saaminen olisi erityisen tärkeää.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Lastensuojelutyötä tarvitaan, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Terveysasemien toimintaa ollaan uudistamassa. Samalla on hyvä miettiä, onko neuvoloiden tarpeen tulevaisuudessa olla osa terveysasemia? Jos äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisi saman katon alta, olisi perheiden tukeminen helpompaa. Helsingissä toimii valtava määrä lapsi- ja perhejärjestöjä, joiden toimintaa voitaisiin yhdistää näihin "perhekeskuksiin". Keskuksen aulassa voisi olla vauvakahvila, johon perheet voisivat tulla juomaan päiväkahvinsa, tapaamaan muita perheitä ja saada helposti apua jokapäiväisiin ongelmiin.

Saimme viikko sitten sovittua valtuustostrategiassa siitä, että niin neuvotoiminnassa kuin perhetyössäkin tullaan panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin. Tämä oli itselleni koko strategian tärkeimpiä kirjauksia. Perhekeskus-ajatusta olisikin hyvä kokeilla siellä, missä lastensuojelun tarve on kaikista suurin.

Ehkä perheitä päästäisiin auttamaan ennen kuin lastensuojelulle olisi tarvetta.

Kaupunginhallituksen enemmistö päätyy tänään hyvin todennäköisesti kannattamaan kaupungin lisärahoitusta Olkiluoto 3:n vaikeuksissa olevalle ydinvoimahankkeelle. Päätös on huono. Sen sijaan olisi alettava valmistelemaan Olkiluoto 3 -omistuksesta luopumista. Niin taloudelliset kuin ympäristölliset seikat puhuvat selvää kieltä siitä, ettei Helsingin kannata olla mukana uusissa ydinvoimahankkeissa.

Helsinki on suoraan mukana niin Olkiluoto 3:ssa kuin suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4 -hankkeessa. Lisäksi Helsinki omistaa merkittävän osan Vantaan energiasta, joka puolestaan on osallisena kaatumisen partaalla olevassa Fennovoiman hankkeessa.

Helsingin päästöjen vähentäminen on tärkeää, kun Helsingin energian osuus koko Suomen päästöistä on 5 %. Neljä Suomen 50 eniten saastuttavasta laitoksesta sijaitsee Helsingissä, joista kaksi on top 10:ssä. Kaksi kolmasosaa Helsingin päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja liikenteestä.

Ydinvoimahankkeisiin osallistuminen ei Helsingin päästöjä vähennä. Helenin fossiilivoimalat pyörivät tasan sen mukaan, kuinka paljon kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä. Sähköä riittää myytäväksi kaupungin ulkopuolellekin.

Helsingin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla on parasta:

- vähentää lämmityksen tarvetta eli parantaa rakennusten energiatehokkuutta

- korvata maakaasua ja kivihiiltä biokaasulla ja biomassalla

- pienentää liikenteen päästöjä

Sen sijaan, että rahaa heitetään kalliisiin ydinvoiman ikuisuushankkeisiin, Helsingin pitäisi investoida energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen kaukolämmön tuotannossa.

Ydinvoiman kustannukset kohoavat. Ydinvoimahankkeiden kustannukset näyttävät liikkuvan vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Olkiluoto 3:n piti olla kiinteällä hinnalla toteutettu, avaimet käteen projekti ja silti omistajilta tullaan nyt hakemaan lisärahaa. Arviot uusien reaktorien hinnasta ovat nousseet jo 8 miljardin euron kieppeille. Suunnitteilla olevan Olkiluoto 4:n kohdalla se merkitsisi Helsingille 800 miljoonan euron investointia.

Helsingin pitäisi nyt irrottautua ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ryhtyä järjestelmällisesti investoimaan lämmitystarpeen ja kaukolämmön tuotannon päästöjen vähentämiseen.

Helsingissä on taas kaivettu esiin kokoomuksen liikennepolitiikan lempilapsi, keskustatunneli. Keskustatunnelin kanssa on nyt venkoiltu 15 vuotta. Kyseessä on Helsingin mittakaavassa historiallisen kallis autoilunedistämishanke.

Autojen siirtäminen maan alle on hyvä ajatus, jota vihreät kannattavat. Parhaassa tapauksessa keskustatunnelin rakentaminen voisi osaltaan sujuvoittaa liikennettä ja helpottaa kävelykeskustan toteutumista.

Mutta kultainen nousukausi on ohi ja politiikkaa tehdään niukkuuden vallitessa. Helsingin velkaantumisen takia kaupunginjohtaja Pajunen on juuri esittänyt valtuustolle 400 miljoonan vuosittaista investointikattoa. Tämä tarkoittaisi, että kaupunkimme homekoulujen korjaaminen, uusien asuntojen rakentaminen ja joukkoliikennehankkeet ovat yksi toisensa jälkeen vaarassa jäädä toteutumatta.

Investointeja on nyt tarkasteltava entistä kriittisemmin. Ja kun verorahojen käyttöä laitetaan tärkeysjärjestykseen, ei autoilua lisäävät järjettömän kalliit autotunnelit ole järkevän saati kestävän kaupunginsuunnittelun prioriteetti. Keskustatunnelin hinnan on varovaisten kustannusarvioiden perusteella kerrottu olevan puoli miljardia euroa. Todelliset kustannukset liikkuvat kuitenkin todennäköisesti lähempänä miljardia kuin puolta miljardia euroa.

Kokoomus on väläytellyt yksityisiä rahoittajia investointikaton kiertämiseksi, mutta ei kukaan ei Suomessa anna tällaisia summia ilmaiseksi. Raha on maksettava rahoittajille takaisin tavalla tai toisella. Tunnelin käyttömaksuilla ei tällaisia summia saada kasaan. Lopulta raha tullaan jokatapauksessa kaivamaan veronmaksajien taskuista.

Liikennettä voidaan sujuvoittaa ilman, että käytämme miljardi euroa yhteen tunneliin. Vihreät ovat jo pitkään ajaneet ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja rahan laittamista julkisen liikenteen parantamiseen. Tämä rajoittaisi autoliikenteen kasvua ja ohjaisi ihmiset käyttämään joukkoliikennettä. Jos haluamme, että Helsinki kasvaa kestävästi, on meidän käytettävä rahamme sen mukaisesti. Autoja on kaupungissa aina juuri niin paljon, kuin niille annetaan tilaa. Asukkaat valitsevat nopeimman ja kätevimmän liikkumismuodon. Se, mikä liikkumismuoto on paras, on tehdyn liikennepolitiikan seurausta.

Vihreät olisivat halunneet rakentaa Jätkäsaaresta joukkoliikenteellä liikkuvan kaupunginosan. Nyt Mechelininkatua myllätään ja liikenteen kanssa ollaan ongelmissa, koska autottoman kaupunginosan sijaan haluttiin parkkipaikkoja.

Nyt tehdyt liikennearviot, joilla keskustatunnelin tarpeellisuutta perustellaan, nojaavat vanhaan kaavan. Kun ihmisiä tule lisää, he tuovat samassa suhteessa autoja mukanaan. Jos uudet asuinalueet rakennetaan joukkoliikenteeseen perustuviksi, niihin muutavat ihmiset käyttävät joukkoliikenteellä.

Kiista keskustatunnelista on kiista siitä, halutaanko helsinkiläisten veroeurot käyttää autoilun vai joukkoliikenteen edistämiseen. Vihreille valinta on selvä.

(Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Vihreiden nettisivuilla)

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tänään, että Helsingissä lähdetään etsimään keinoa taata paperittomille ihmisille pääsy välttämättömään terveydenhuoltoon. Asia oli käsittelyssä viime vuonna tekemäni valtuustoponnen takia.

Suomessa arvioidaan asuvan 2 000 - 3 000 paperitonta siirtolaista. Paperittomilla tarkoitetaan ilman voimassa olevaa viisumia tai oleskelulupaa maassa asuvia ihmistä. Heidän lisäkseen on ihmisiä, joita joilta puuttuu oikeus julkiseen terveydenhuoltoon.

Erityisen vaikea tilanne on raskaana olevien naisten ja lasten kohdalla. Jokaisen sairaan lapsen tulisi päästä lääkäriin ja jokaisen odottavan äidin pitäisi saada synnyttää turvassa. Lääkäriliitto sekä useat ihmisoikeus- ja lapsijärjestöt ovat jo pitkää toivoneet tilanteen korjaamista. Lisäksi erityisesti hiv-, hepatiitti- tai tuberkuloositartuntaa pelkäävien ihmisten pääsy testeihin on turvattava. Tartuntatautien hoitaminen on meidän kaikkien etu.

Nyt paperittomia ihmisten terveydenhuolto on lääkäreiden vapaaehtoistyön varassa. Monelle lääkärille on ollut vaikea paikka huomata, etteivät he saa työssään hoitaa kaikki sairaita ja apua tarvitsevia ihmisiä. Siksi osa lääkäreistä on alkanut hoitaa paperittomia ihmisiä työaikansa jälkeen paperittomien klinikalla.

Useimmista EU-maista poiketen Suomessa ei tarjota edes välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoitoa. Esimerkiksi Ruotsin hallitus päätti kesäkuussa, että paperittomille ryhdytään tarjoamaan samat terveydenhuoltopalvelut kuin turvapaikanhakijoille. Nykytoiminnalla rikomme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja suosituksia.

Seuraavaksi asiaa käsitellään kaupunginhallituksessa. On hienoa, jos Helsinki lähtee nyt luomaan mallia siitä, miten näiden kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten terveydenhuolto saadaan kuntoon.

Kiinteistövirasto suunnittelee Ha­ka­nie­men­to­rille 400 au­to­pai­kan parkkiluolaa. Parkkihallia markkinoidaan Hakaniemen elävöittämishankkeena.

Hallia on yritetty toteuttaa jo vuosia, mutta yksityiset toimijat ovat hylänneet sen taloudellisesti kannattamattomana. Nyt halli halutaan toteuttaa veronmaksajien rahoilla. Yhden autopaikan hinnaksi on arvioitu 70 000 euroa, josta kaupunki subventoi 20 000 euroa per autopaikka. Lisäksi neljännes kaikista paikoista tulisi kokonaan helsinkiläisten veronmaksajien maksettavaksi. Kokonaisuudessaan helsinkiläiset tulevat siis maksamaan parkkiluolasta noin 13 miljoonaa euroa.

Valtuusto päättää tänä keväänä valtuustostrategiaa, joka ohjaa valtuuston työtä seuraavat neljä vuotta. Strategiassa on pohjaesityksenä 400 miljoonan euron vuosittainen investointikatto. Tämä tarkoittaa, että monet suunnitellut joukkoliikennehankkeet ovat vaarassa ja osa homekouluista uhkaa jäädä korjaamatta. Silti parkkihalleihin ollaan valmiita pistämään miljoonia.

Vihreät vaativat joukkoliikenne- ja pyöräilyinvestointien asettamista autoilua edistävien hankkeiden edelle. 13 miljoonaa eurolla saataisiin ihmeitä aikaan esimerkiksi pyöräilyn edistämisessä. Nyt suunnitellun parkkihallin arvioidut kustannukset vastaavat kaksi kertaa kaupungin koko pyöräilybudjettia.

Hakaniemi on koko maan parhaiden joukkoliikenneyhteyksien varrella. Lisäksi tulevan Pisararadan vilkkainta asemaa suunnitellaan Hakaniemeen. Pisara-aseman ympäristöä pitäisi suunnitella kävelijöille eikä autoilun ehdoilla. Nyt tehdyissä parkkihallisuunnitelmissa ei ole edes tarkoitus poistaa maanpäällistä pysäköintipaikkoja.

Jos tavoite on elävöittää Hakaniemeä, lähtökohdaksi pitäisi ottaa autoliikenteen poisto Hämeentieltä ja Hakaniemenrannan muuttaminen kävelyalueeksi. Parkkihalleilla ei elävöitetä Helsinkiä.

Laiturilla julkistettiin tänään "Kruunusillat" -suunnittelukilpailuun osallistuvat työt. Kruunuvuorenrantaan on suunnitteilla uusi asuinalue 11 000 asukkaalle ja sen rakentaminen on tarkoitus aloittaa jo tämän vuoden aikana.

Alueella ei ole olemassa valmiita joukkoliikenneyhteyksiä. Siksi on suunnitteilla joukkoliikennesilta, joka yhdistää Kruunuvuorenrannan kantakaupunkiin. Helsinkiin ei pidä rakentaa autoilulähiöitä, vaan uudet asuinalueet tulee rakentaa hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Tästä syystä ratikkasillan toteutuminen on koko Kruununvuoren asuinalueen rakentamisen edellytys.

Kruununvuorenrannan rakentaminen tulee lisäämään liikennettä. Tämän takia Herttoniemessä aiotaan käyttää yli 130 miljoonaa euroa autoilua helpottaviin investointeihin. Suunnitelman mukaan nykyinen kiertoliittymä puretaan ja korvataan Itäväylän ylittävällä sillalla.

Hankesuunnitelma on tuotava valtuuston päätettäväksi tämän vuoden aikana, jotta sillan rakentaminen voidaan aloittaa mahdollisimman pian. Alueelle muuttavien ihmisten on voitava luottaa siihen, että asunnon voi ostaminen Kruununvuorenrannasta ei edellytä auton hankkimista.

Kuvat siltaehdotuksista ja esittelyvideot voi käydä katsomassa täältä.

Pienoismalleja voi käydä ihailemassa Laiturin näyttelytilassa 9. maalikuuta asti.

Osallistuin tänään Helsingin seudun ilmastoseminaariin Finlandia-talolla, jossa pohdittiin, millainen on ilmastonkestävä kaupunki. Miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Helsinkiin ja miten siitä selvitään? Kesäiset lämpöaallot voivat olla kohtalokkaita erityisesti vanhuksille ja sateen lisääntyminen sekä tulvat koettelevat kaupungin rakenteita.

Oman hyvinvointimme takia meidän on pakka etsiä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää lisääntyvien ääri-ilmiöiden haitallisia vaikutuksia. Varautuakseen muutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin pääkaupunkiseudulle on tehty strategia ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että keskitymme ainoastaan sopeutumiseen. On selvää, ettei Helsinki tule kuulumaan ilmastonmuutoksen suurimpiin kärsijöihin. Pahimmat ongelmat kohdistuvat alueisiin, joissa sopeutumismahdollisuudet ovat olemattomat. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa tyydyttämään tarpeemme. Sopeutumisen lisäksi meidän on leikattava päästöjämme.

Ilmastoseminaarissa esiteltiin Kööpenhaminan kaupungin ilmastopolitiikkaa. Kööpenhamina aikoo hiilineutraaliksi ensimmäisenä pääkaupunkina maailmassa vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä on voimassa tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tähän mennessä Helsingin päästöt ovat jo vähentyneet 15 prosenttia, joten saavutamme tavoitteen ilman suurempia toimenpiteitä.

Vihreät vaativat viime valtuustokaudella päästövähennystavoitteiden kiristämistä 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ikävä kyllä Kokoomus ja SDP eivät olleet valmiita kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Sen sijaan muut puolueet suostuivat "selvittämään mahdollisuudet" ilmastotavoitteiden tiukentamiseen.

Ilmastopolitiikka on huomioitava kaikessa kaupungin toiminnassa. Uusi valtuusto hyväksyy tämän kevään aikana valtuustostrategian, joka ohjaa valtuuston työskentelyä läpi valtuustokauden. Tässä yhteydessä katsotaan, ottaako uusi valtuusto ilmastonmuutoksen tosissaan.

Kaloilla on jälleen toivoa. Tänään Euroopan parlamentti äänesti yhteisen kalastuspolitiikan radikaalista uudistuksesta asettuen näin komission ajaman muutoksen tueksi. Parlamentti päätyi kalojen puolelle äänin 502-137. Äänestystulos on tärkeä rajapyykki ajoittain toivottomalta näyttäneessä kamppailussa luonnon kalakantojen puolesta.

EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa on viime vuosikymmenien aikana syytetty monesta, mutta yhdestä asiasta ollaan samaa mieltä; kalastuspolitiikkamme on katastrofaalinen floppi. Meremme ovat saaneet kestää 40 vuotta toinen toistaan surkeampia epäonnistumisia, joiden hinta on ollut kova. Olemme kalastaneet ahneesti, tuhlaavasti ja tuhoisasti. EU:n kalakannat ovat nyt maailman huonoimmassa kunnossa, kannoista kolme neljästä on ylikalastettuja tai romahtamisen partaalla.

Ongelman keskiössä on jäsenmaiden asenne kalastuskiintiöiden kokoon. Kullekin jäsenmaalle sallitut maksimikalastusmäärät on päätetty jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa sulle-mulle-periaatteella, jossa kunkin jäsenmaan kalastuksesta vastaava ministeri on pyrkinyt omien kiintiöidensä maksimointiin. Tämä on toistuvasti johtanut tutkijoiden varoitusten ohittamiseen ja kestämättömiin kalastusmääriin.

Näin on toiminut myös Suomi. Suomen maa- ja metsätalousministeri on joka vuosi saapunut EU:n neuvottelupöytiin tavoitteenaan uhanalaisen lohen kalastuskiintiön kasvattamista yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin mitä tutkijat arvioivat lohikantojen kestävän. Ja aina olemme saaneet tahtomme läpi.

Jotta ylisuuria kalastuskiintiöitä ei enää ylitettäisi, kalastajat ovat olleet pakotettuja heittämään ylimääräiset tai väärää lajia olevat kalat takaisin mereen. Pahimmissa tapauksissa jopa 80 prosenttia kalastetusta kalasta on heitetty mereen, suuri osa kuolleina. Tämä ns. sivusaalis on ollut suurimmaksi osaksi täysin syömäkelpoista kalaa.

Nyt yli 60 prosenttia kalasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, sillä omista vesistämme kalastettu kala ei enää riitä. Komission arvioi, että jos jatkamme kalastusta nykyiseen malliin, vain kahdeksan kalakantaa nykyisestä 136 on enää kymmenen vuoden päästä kestävällä tasolla. Merten rajat ovat tulleet vastaan.

Mitä tämän päivän äänestystulos sitten oikeasti tarkoittaa? Toteutuessaan uusi politiikka tarkoittaa radikaalia muutosta ja toivon pilkahdusta kaloille. Parlamentti asettui tukemaan ekologisesti kestävien kalastuskiintiöiden käyttöönottoa kahden vuoden sisällä, jotta ylikalastetut ja romahtamisen partaalla olevat kalakannat saadaan toipumaan kestävään kuntoon vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kiintiön ylittävän sivusaaliin poisheittäminen kielletään vuoteen 2017 mennessä.

Tämä olisi suurempi muutos, kuin mitä uskallettiin edes toivoa. Kalastuspolitiikan uudistusta on yritetty kymmenen vuoden välein, mutta jäsenmaiden oman edun tavoittelu ja keskinäinen solidaarisuus on aina ennen tuottanut vain vesitettyjä kompromisseja, joissa kalat ovat jääneet jalkoihin.

Uudistuksesta päätetään yhteispäätösmenettelyllä, eli asia ei ole vain parlamentin käsissä. Tiellä kohti kestävää kalastuspolitiikkaa on vielä kompastuskivi: jäsenmaiden ministerit. Tämän päivän äänestystä seuraavat neuvottelut Euroopan unionin neuvoston, eli ministerineuvoston, kanssa. Odotettavissa on, että jäsenmaiden ministerit tulevat suhtautumaan nihkeästi komission ja parlamentin vaatimaan tiukkaan aikatauluun kestävien kiintiöiden käyttöönotossa ja sivusaaliin poisheittämisen kieltämiseen.

Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut tukemaan EU:n kalastuspolitiikkaa, jolla turvataan uhanalaiset kalalajit ja kestävät kalakannat. Eli toivottavaa on, että ainakin Suomen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen esikuntineen muuttaa linjaansa ja käyttää tulevassa ministerineuvostossa kaiken valtansa kestävän kalastuspolitiikan edistämiseen.

Tämä on elintärkeää, paitsi kalojen, myös kalastajien kannalta.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Vihreiden sivuilla)

Päivälleen vuosi sitten Helsingin valtuusto päätti niukalla enemmistöllä (44-40) osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt vuotta myöhemmin tämä päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Tällä viikolla saksalainen energiajätti E.ON lähti Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. E.ONin lähtö ei ollut mikään ydinvoiman vastainen protesti vaan selvää taloudellisten seikkojen punnintaa. Samasta syystä S-ryhmä ja muutama muu osakas jättivät hankkeen jo aiemmin.

Tämä on suurella todennäköisyydellä Fennovoiman loppu. Nyt esimerkiksi Raumalla ja monessa muussa kunnassa mietitäänkö, menetetäänkö Fennovoimaan kiinni pistetyt rahat kokonaan.

Ydinvoiman taloudellinen mielekkyys on heikentynyt nopeasti - ei vähiten Olkiluoto 3:n surkeasti edenneen rakennushankkeen vuoksi. Se on pistänyt arviot uuden ydinvoiman hinnasta täysin uusiksi. Fukushiman onnettomuus vain nostaa kustannuksia.

Kaikki maailmalla esitetyt arviot uuden ydinreaktorin rakennuskustannuksista ovat olleet vähintään 7-8 miljardia euroa. Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu yli 8 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa.

Helsingin täytyy investoida päästöjen vähentämiseen. Ydinvoima on riskialtista niin turvallisuuden kuin talouden kannalta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen kuin Olkiluoto 4:seen.

Seuraava valtuusto tulee tekemään lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssä - ellei koko hanke sitten keikahda itsekseen.