1. Se tekee onnettomaksi
Vuonna 2003 Mark Zuckerberg, silloin 19, loi uuden palvelun Harvardin yliopiston opiskelijoille. Sen nimi oli Facemash. Siitä tuli hitti. Se ei ollut täysin sääntöjen mukainen, mutta hauskaa riitti.
”Pääsimmekö Harvardiin naamamme perusteella? Emme. Mutta arvostellaanko meitä jatkossa naaman mukaan. Kyllä”, kirjoitti Zuckerberg Facemashin etusivulla. Opiskelijat nauttivat saadessaan arvostella julkisesti kanssaopiskelijoiden ulkonäköä joutumatta kohtaamaan heitä. Todellista ystävyyttä?
Karilta, 26, meinasi mennä rakkaus. Karin Facebook-epätoivon lähteenä olivat hänen kaverikutsuja lähettävät exänsä.
”Se kävi liian raskaaksi vaimolleni ja minulle. Olin kerännyt profiiliini ystäviä kolmen vuoden ajan ja niitä oli yli 500. Lopulta tajusin, että joko viisisataa virtuaalikaveria tai todellinen puolisoni. En ole katunut.”
Kari teki Facebook-itsemurhan. Hän deletoi profiilinsa offline-onnen säilyttääkseen.
Googlen kaltaisten hakupalveluiden tarkoitus on täyttää käyttäjiensä tarpeet. Haun tehdessään henkilö tietää, mitä hakee. Facebookin periaate on päinvastainen. Sen tarkoitus on synnyttää käyttäjissä tarpeita, joista nämä eivät aina ole edes tietoisia.
”Minussa Facebook synnytti tarpeen käydä vieraissa. Tajusin, että ainoa tapa välttyä epäonnelta, on tappaa online-persoonani.”
Yhtiö on tehnyt profiilin deletoimisen työlääksi: Kari joutui poistamaan yksitellen jokaisen kaverinsa ennen kuin tappoi itsensä. Aikaa meni neljä tuntia.
Hän sai rohkaisua tekoonsa amerikkalaiselta vaihto-oppilaalta, joka esitteli hänelle Facebook-joukkoitsemurhaa hautovien ryhmän: Facebook Mass Suicide Club.
Yleisin syy Facebook-itsemurhien yleisyyteen on sivuston kilpailuhenki. Se kehoittaa vertailemaan kaikkea; ystävien määrää, luettujen kirjojen määrää, statuspäivitysten nokkeluuden määrää. Psykologien mukan jatkuva vertailu tekee ihmisen onnettomaksi. Facemash ja -book herättävät ihmisissä primitiivisen halun luoda nokkimisjärjestyksiä. Mikä olisikaan kätevämpää kuin tehdä vertailuja kanssaopiskelijoiden avuista oman tietokoneen ruudulla?
2. Se vaarantaa urasi
Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in tutkijaa Airi Lampista kiinnostaa miten käyttäjät hallitsevat yksityisyyttään ja julkisuuttaan yhteisöpalveluissa. Yhä useammissa palveluissa toimitaan omalla nimellä ja kuvalla, muualtakin kuin netistä tuttujen ihmisten kanssa.
”Palvelun käytön voi joutua miettimään uusiksi, jos pomo tai äiti pyytää kaveriksi. Tämä siksi, ettei potkuja tulisi tai ihmissuhteisiin syntyisi kitkaa. Jotkut kokevat hankalana sen, etteivät voi toimia eri ihmisten kanssa yhtä vapaasti erilaisissa rooleissa.”
Lampinen näyttää kallistuvan ajattelemaan kuin Zuckerberg, että Facebookin vahvuus on siinä, että se näyttää edistävän kokonaisvaltaisempaa kuvaa ihmisistä.
Tämän suomalainen Herra P:kin olisi halunnut kuulla, kun hänet eräänä aamuna kutsuttiin toimistoon puhutteluun potkujen antamisen edellä. Johtaja ilmoitti puhuttelun syyksi Herra P:n Facebook-profiilista esille tulleet ”huolestuttavat seikat”.
Puhuttelussa esimiehet kelasivat profiilitulostetta ja lukivat Herra P:lle tämän päivityksiä. Osin perustelut ontuivat.
”He vertailivat kalenteriani ja jotkut tekstit oli heidän huomionsa mukaan julkaistu silloin, kun olin työseminaarissa. Olin sen verran hämmenyksissä puhuttelutilanteessa, että en protestoinut. Nimittäin blogisovellus, jota käytin, oli amerikkalainen eli päivitysajat olivat myös Amerikan kellonaikaa.”
Tällä tavalla näytti siis, että P kirjoitti juttujaan työaikana.
”Tänä päivänä kaikki on profiilissani salattu, kohta niin, että kaverinikaan eivät pysty profiiliani näkemään. Kohta voin yhtä hyvin irtisanoutua koko sivustosta.”
Suomessa uutisoitiin viime syksynä tapauksesta, jossa työntekijä sai potkut haukuttuaan työnantajaansa Facebookissa.
3. Se paljastaa tietosi
Yksi juristeja puhuttava Facebookin ongelma liittyy tykkää-sovellukseen. Tietosuoja-, internet- ja tekijänoikeusjuridiikkaan erikoistuneen asianajaja Elina Koivumäen mukaan Facebook ei anna B-Colalle heidän tuotteestaan tykkäävien henkilötietoja. Sen sijaan epäselvää on, saako mainostaja kerätä tykkääjien tietoja tuotteensa sivulta ja lähestyä heitä muita reittejä. Facebook ei myy mainostajille henkilötietoja vaan kohderyhmiä. Esimerkiksi 20–25-vuotiaat helsinkiläiset.
Viime kuukausien aikana Koivumäelle on tullut yhteydenottoja liittyen Facebook-profiileihin, jotka ovatkin yritysten luomia virtuaalihenkilöitä, jotka soluttautuvat tavallisten käyttäjien ystäväverkkoon. Tämä on ongelma, koska markkinnoinnista pitää käydä ilmi, että kyse on markkinoinnista.
Facebookissa mikään ei ole luottamuksellista. Yhtiön yksityisyyden suojaa koskevassa lausunnossa todetaan: me emme voi taata, ettei käyttäjien sivustolle postittama sisältö tule niiden tarkasteltavaksi, joilla ei ole käyttöoikeutta.
4. Se säilyttää tietosi – aina?
Varovainen arvio on, että tälläkin hetkellä Facebookin digitaalisessa mauseleumissa on viitisen miljoonaa profiilia. It-asiantuntija Petteri Järvisen mukaan profiili voi jatkaa elämää, vaikka se olisi lopetettu. Mutta kuinka kauan?
”Facebook ei lupaa taka-rajaa. Voi olla, että ne haluaa säilyttää kaiken.”
Reilu vuosi sitten Cambridgen yliopiston tutkijat paljastivat, ettei Facebook deletoi käyttäjien lataamaa tietoa servereiltään. Kuten Järvinen toteaa: levytila on käytännössä ilmaista, tiedon poistaminen on kallimpaa.
”Voi mennä vuosi, ennen kuin linkki lakkaa toimimasta. Siitä, onko Facebook säästänyt tiedostot jollekin sisäiselle palvelimelle, emme tiedä mitään”, Järvinen sanoo.
Mitä kirjoitit silloin päiväkirjaan? Eräs suomalaismies poisti Facebookista kaikki kuvansa ja lopetti profiilinsa. Kun hän 1,5 vuotta myöhemmin perusti uudestaan profiilin, kaikki ”poistetut kuvat” tulivat tarjolle – pyytämättä ja yllätyksenä.
5. Se tappaa kaupunki-kulttuurin
Ennen keilasimme yhdessä. Nykyään keilaamme Facebookin keila-applikaation avulla. Ennen koputimme naapurin ovea. Nyt me tökkäämme hänen digitaalista olkapäätään. Tutkimusten mukaan livenä ihmisiä tapaavat ovat onnellisempia kuin ihmiset, jotka tapaavat verkossa. Facebook on lähiökulttuurituote. Kuten konepellit omakotialueella, statuspäivitysten on tarkoitus näyttää kiiltäviltä. Kuten esikaupungissa, myös Facebookissa esiinnytään hyvässä valossa.
6. Se tuhoaa ympäristöä
Yksi Facebookin onnistuneen maailmanvalloituksen kivijalka on jatkuva serverikapasiteetin kasvattaminen. Juuri tähän ongelmaan kaatui Facebookin edeltäjä, yhteisöpalvelu Friendster. Sivujen lataaminen kesti pahimmillaan puoli minuuttia.
Vaikka yhteisöpalvelun käytölle ei ole yhtä helppoa laskea hiilijalanjälkeä kuin autoilulle, sitä pidetään yhtenä pahimmista ympäristön kuormittajista. Reitittimineen ja datakeskuksineen meidän 500 miljoonan Facebook-käyttäjän profiilien ja ah, niin hassunhauskojen statustemme ylläpitämiseen vaadittava hiilijalanjälki on yhtä iso kuin Helsingin kokoisella kaupungilla. Vuosi sitten Facebookin tekno-osaston johtaja ilmoitti, että yhtiöllä oli 30 000 serveriä.
Tietotekniikan ympäristövaikutuksia tutkivan kansanedustaja Jyrki Kasvin mukaan yksittäisen Facebook-profiilin hiilijalanjälki ei välttämättä ole korkea. Vuodessa siitä tulee kuitenkin arviolta 800 grammaa, joka vastaa kahta edestakaista lentoa Helsingin ja Lontoon välillä. Yhteenlaskettu energian tarve on katastrofaalinen. Ja se pahenee, kun 500 miljoonaa käyttäjää latailee valokuvia kaukaisille servereille. Facebookin tavoite on tulla isommaksi kuin Google.
Kun Kasvi 1990-luvulla innostui tietotekniikan ympäristövaikutuksista, tietokoneita ja internetiä pidettiin ympäristön pelastajana (TJEU: paperiton toimisto). Kasvi vertaa tilannetta hevossaasteongelmaan sata vuotta sitten.
”Silloin auto nähtiin ympäristön pelastajana, koska kaupungit uhkasivat hukkua paskaan. Sama juttu toistui tietokoneiden osalta: koneiden ajateltiin vähentävän tarvetta kulkuvälineiden käyttöön. On sanottu, että ihmisten pitäisi siirtyä materiaalisesta immateriaaliseen kulutukseen. Sitä Facebook ei ole”, Kasvi toteaa.
Arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä pystymme lämmittämään talojamme Facebookiin lataamillamme kännikuvilla. Serverienergia menee tätä nykyä pääasiassa hukkaan – Helsingissä toimii vain yksi serverilämmittämö.
7. Se levittää perseesi
Tiedemiesduo Christakis ja Fowler selvittivät Facebookin lihottavaa vaikutusta. Online-yhteys kavereihin muistuttaa tartuntaa. Facebook on sukua joulunkaltaisille juhlapyhille, jolloin ihmiset heittäytyvät joukkomässäilyn pauloihin katuakseen tekosiaan myöhemmin kuntosalilla.
”Ei ole selvää, miten tämä tapahtuu. Facebook, Myspace ja Twitter ovat oikeastaan vain offline-verkostojen laajentuma, jossa toimivat lainalaisuudet selviävät vain yksilöiden välisiä kytkentöjä analysoimalla.”
Kaksikko seurasi neljän vuoden ajan 1700 Facebookin käyttäjää. Tulos: jos yksi Facebook-kavereistasi on läski, se lisää sinun lihoamisesi todennäköisyyttä kymmenen prosenttia!
Suomessa lihavuus liitäntäsairauksineen on merkittävä kansanterveysongelma. Suomen Lihavuustutkijat ry:n sihteeri Susanna Kautiainen teki merkillisen löydöksen tutkiessaan suomalaisnuorten lihavuuden yhteyttä tieto- ja viestintäteknologioihin. Pelien pelaaminen ei ollut yhteydessä läskiin. Kautiaisen tutkimus teki selvän eron erilaisten tietokonepohjaisten aktiviteettien välillä. Eri kategoriat muodostuivat surffailusta, kirjoittelusta ja pelaamisesta. Erityisesti Facebookin kaltaiset vuorovaikutteiset kirjoitteluun ja chattailyyn perustuvat tietokoneaktiviteetit ja ylipaino näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Kiintoisa huomio oli myös, että lihavuus oli erityisen yleistä tytöillä, jotka kuluttivat mielellään aikaa surffaillen ja tv:tä katsellen.
8. Se aiheuttaa riippuvuutta
Quitfacebookday-ryhmä vertasi Facebook-riippuvaisuutta tupakkariippuvaisuuteen. Teknokulttuurin tuntija Petteri Järvinen ei ole vielä kuullut, että ketään olisi viety hoitoon Facebook-riippuvuuden takia.
”Himanen puhui tästä 1990-luvulla. Facebook on 2000-luvun versio kohtaamisnymfomaniasta. Halutaan olla koko ajan ajan tasalla. Jos ei tule päivityksiä, tunnetaan, että ollaan pudottu kelkasta.”
Tarve tarkistaa palvelu useita kertoja päivässä saa Järvisen joskus tuntemaan olonsa voimattomaksi.
”Mä tunnen itsessäni näitä oireita. Joudun usein kesken päivän vaihtamaan konetta sellaiseen, jossa ei ole Facebookia.”
Se on aikavaras. Monet yritykset ovat kieltäneet Facebookin. Ainakin Stockmann, Nordea ja Kone.
9. Se tuhoaa kansalliset palvelut
Alkuvuodesta 46 prosenttia norjalaisista, 42 prosenttia kanadalaisista, 36 prosenttia israelilaisista ja 53 prosenttia islantilaisista kuului Facebook Global Monitorin mukaan palveluun. Suomalaisia käyttäjiä oli noin 1,5 miljoonaa. Facebook dominoi yhteisöpalvelubisnestä Kambodzassa, Malesiassa ja Singaporessa. Facebookilla on nimi kansallisille yhteisöpalveluille: imitaatio. Eräs sellainen, Espanjan Tuenti kärsi juuri tappion taistelussa Facebookia vastaan. Kun saksalainen yhteisöpalvelu studiVZ saavutti menestyksen 1,5 miljoonalla käyttäjällä vuonna 2007, Facebook haastoi studiVZ:n oikeuteen. Suomessa IRC-gallerian viikkokäyttäjämäärä romahti liki miljoonasta reiluun 400 000. Vahvojen kansallisten yhteisöpalveluiden olemassaolo on Zuckerbergin mielestä merkki nurkkakuntaisuudesta.
10. Se voi viedä sinut tuomioistuimeen USA:ssa
Internet-yrittäjä Herra X Helsingistä tilaa amerikkalaiselta firmalta y pilvipalvelun. Tilattu data on palvelinhotellissa Venäjällä ja softa, jolla tilattua dataa käsitellään on palvelinhotellissa Kiinassa. X joutuu riitaan matkan varrella kadonneen datan vuoksi. Minkä maan oikeusistuimessa riita ratkaistaan? Vastaus: Kukaan ei tiedä.
Sähköistä pilvipalveluaan tarjoavan Facebookin suhde eri maiden kansallisiin lakeihin on myös kimurantti. Yhtiön datakeskukset ovat Yhdysvalloissa, mikä on osin tarkoituskin, näin yhtiö toivoo välttyvänsä kahnauksilta kansallisten tuomioistuinten kanssa. Eräs lieveilmiö tästä on, että sivut avautuvat joskus hitaasti. Vaikka internetin sanotaan kutistaneen etäisyydet, lokaatiolla on merkitystä.
Jos käyttäjä maasta x tekee rikoksen toista kohtaan maasta y, mitä tapahtuu? Joutuvatko molemmat Arnold Schwarzeneggerin puhutteluun Kaliforniaan?
Tietosuoja-, internet- ja tekijänoikeusjuridiikkaan erikoistunut asianajaja Elina Koivumäki Juridiasta vastaanottaa viikoittain Facebook-aiheisia tapauksia.
Facebookissa voi ajattelemattomuuttaan rikkoa esimerkiksi tekijänoikeus- tai sisäpiirisäännöksiä. Johtaja X:n rouva kertoo profiilissaan, että mies vie hänet illalliselle onnistuneen diilin kunniaksi. Pörssiyhtiöiden sisäpiirisäännösten mukaan myös lähipiiri kuuluu sääntelyn alaisuuteen. Vaimosta saattaa tulla rikollinen.
”Tätä Facebookin käyttäjät eivät välttämättä tule ajatelleeksi.”
Mikäli rouva olisi kalifornialainen FB:n käyttäjä, hän joutuisi todennäköisesti paikalliseen oikeusistuimeen. Jos Facebookissa rikoksen tekevä on suomalainen ja kohde y ruotsalainen, ”puhuttelu” tapahtuu mitä todennäköisimmin Suomessa.
Ongelma kuitenkin on Facebookin erittäin lavea vastuuvapauslauseke. FB:n Statement of Rights and Responsibilities -ehdoissa Facebook vapauttaa itsensä kaikista kiistoista. Facebook ilmoittaa ehtojen sitovan jokaista, joka aloittaa FB:n käyttämisen. Eri asia on, näkeekö Suomen tuomioistuin kalifornialaisen yhtiön säännöt sitovina suomalaisen kuluttajan kannalta.
”Sitä ei ole suomalaisessa tuomiostuimessa testattu”, Koivumäki sanoo.
Tulevaisuudessa mikäli suomalainen tuomioistuin tekee riitatapauksessa Facebookin käyttäjän kannalta onnellisen päätöksen ja katsoo, etteivät Facebookin ehdot ole kaikilta osin pätevät suhteessa suomalaiseen kuluttajaan, on mahdollista, että Facebook ei tyydy päätökseen. Voi olla, että käyttäjä Suomessa saadusta vapauttavasta tuomiosta huolimatta joutuu käräjille Kaliforniaan. Pahimmillaan käyttäjä käy oikeutta monessa maassa. Arvatkaa mitä se maksaa?
Facebookista tulee herrasi
Zuckerbergin lempielokuva on Wolfgang Petersenin ohjaama elokuva Troijan sodasta. Ja jotkut väittävät, että Facebook on kuin tarinan puinen hevonen: se näyttää kiinnostavalta ja on ilmainen. Mutta sen ainoa tarkoitus on kansallisten yhteisöpalvelujen tappaminen. Siitä huolimatta Zuckerbergin motto on:
”Avainasemassa on suvaitsevaisuus. Facebook auttaa solmimaan ystävyyssuhteita ihmisten kanssa normaalin viitekehyksen ulkopuolelta”, hän sanoo.
Palo Alton toimiston in-vitsi on jo vuosikausia ollut toimintaelokuvista tuttu total domination – täydellinen herruus. Eräs Facebookin tarkoitus on tulla koko ihmiskunnan sisältäväksi puhelinluetteloksi. Facebookin osakas venäläisen yhteisöpalvelu VKontakten omistaja Yuri Milner kannattaa Facebook-passin käyttöönottoa.
Myös Zuckerberg on useaan otteeseen verrannut Facebookia maiden hallituksiin. Tänä vuonna FB alkoi tarjota Facebook-luottoa siinä uskossa, että käyttäjät maksavat mieluummin suoraan Facebookille kuin kolmansille. Näyttää siltä, että maa nimeltä Facebook odottaa oven takana seuraavaa sisäänkirjautujaa. Se, että palvelun leviämistä kartoittava Facebook Global Monitor ei laske kirjautuneiden prosenttiosuuksia muista internet-käyttäjistä, vaan kunkin maan kansalaisten osallistumisprosentin, osoittaa, että kyseessä on poliittinen projekti.
Toisin kuin Yhdysvaltojen sotakoneen tykkidemokratiassa Facebook-demokratiassa on kyse verettömästä maailmanvalloituksesta.
