”Olet riippuvainen Buranasta.”
Lääkäri on tehnyt analyysinsa. Olen tullut valittamaan jatkuvaa päänsärkyäni neurologille. Parin viikon ajan olen popsinut maksimiannoksen, 2 000 milligrammaa, “buranaa” lähes päivittäin. Se tarkoittaa seitsemää pakettia 14 päivässä, monen ihmisen vuosiannos. Eikä sekään auta. Joka päivä sama jomotus alkaa niskasta.
Keittokomeroni ylähylly on tulehduskipulääkkeisiin ja lihasrentouttajiin erikoistunut apteekki. Siellä on Sirdaludia, Voltaren Rapidia, Norgesicia, Clotamia, Miranaxia, Buranaa ja muita ibuprofeenivalmisteita, Diclomex Rapidia, sekä light-lääkkeitä eli Voltaren- ja Mobilat-voiteita.
Ongelma vaan on ja pysyy. Särkyni ja lääkkeeni ovat kehittäneet minusta tee-se-itse-farmaseutin. Tiedän kaiken kaikkien säryistä, kyselen mitä lääkkeitä he ovat syöneet, suosittelen omiani. Jotkut olen ohjannut lääkäriin.
“Siis 2 milligrammaset Sirdaludithan ei riitä mihinkään.”
“Siis mikä sen vaikuttava aine on?”
“2 000 milligrammaa Buranaa on kyllä ihan maksimiannos. Sen jälkeen tulee paha olo. Kokeilin kerran.”
“Tuliko sullekin väsynyt olo?”
Minuun sattuu saatanasti. Ja nyt neurologian asiantuntija on sitten leimannut minut riippuvaiseksi.
“Elimistösi on niin tottunut ibuprofeeniin (Buranan vaikuttava aine, toim. huom.), että päätäsi särkee, koska se ei ole saanut riittävää määrää lääkettä.”
Riippuvuuden vieroitusoireita ovat pahoinvointi, keskittymisvaikeudet, ärtyisyys, ahdistus, huimaus, masennus ja tietenkin päänsärky – ja seitsemän prosenttia suomalaisista kärsii siitä jossain vaiheessa.
Onneksi lääkäri määrää Diclomexia, jotta pääsisin särystäni eroon.
“Sinulla on tension neck. Jännität hartioitasi koko ajan. Sinun pitää liikkua joka päivä paljon.”
Siitä on nyt neljä vuotta ja päätä särkee yhä. Olen taas yhteydessä neurologian erikoislääkäriin. Haastattelen Matti Ilmavirtaa särkylääkkeiden käyttöä käsittelevään artikkeliini. Samalla käyn läpi omaa sairaskertomustani. Ilmavirta on sitä mieltä, että särkyni on migreeniä (sitä muuten on suvussa).
“Migreeni usein diagnosoidaan niska- ja hartiaseudun kivuksi ja siihen määrätään lihasrelaksantteja ja kipulääkkeitä. Syy on yleensä se, että migreeni aiheuttaa kireyttä hartiaseudun lihaksissa. Vääriä diagnooseja on paljon.”
Suomalaiset ovat maailman huippua tulehduskipulääkkeiden hotkimisessa. Viimeisen kolmen vuoden aikana reseptisärkylääkkeiden kulutus on kasvanut huikeat 20 prosenttia. 24 prosenttia suomalaisista syö särkylääkkeitä useamman kerran viikossa. Hevijuusereita ovat itsestäänselvien vanhusten lisäksi huippu-urheilijat ja naiset. Nuoret naiset syövät viisi kertaa niin paljon kipulääkkeitä kuin samanikäiset miehet, urheilijat kymmenkertaisesti. Ilmavirran mukaan naisilla on biologisista syistä enemmän kipuja kuin miehillä.
“Naisten kipukynnys ei ole alhaisempi.”
Naiset syövät kipulääkkeitä pääosin päänsärkyyn ja kuukautiskipuihin. Ilmavirran mukaan jopa puolet 20–50-vuotiaista suomalaisnaisista kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta migreenistä. Se on puoli miljoonaa naista.
Hormonit aiheuttavat suurimman osan naisten kivuista, esimerkiksi kuukautisten aikaan monella naisella on päänsärkyä, joka johtuu estrogeenitasojen muutoksesta. Kuvaavaa on, että 80 prosenttia raskaana olevista naisista ei enää saa päänsärkyä.
Migreenin laukaisevat myös stressitasojen muutokset. Siksi migreeni iskee työpäivän jälkeen, viikonloppuna, kesälomalla. Myös fyysinen ponnistelu, verensokerin lasku ja nestevajaus voivat saada aikaan infernaalisen pääkivun.
“Migreenin lisääntyminen johtuu yhteiskunnan muuttumisesta. Elämä on pakkotahtista ja migreenille ovat alttiimpia tunnolliset ihmiset”, Ilmavirta pohtii.
Särkylääkkeet tekevät hyvää. Vai voiko miljoona niitä vuosittain syövää ihmistä olla väärässä?
Kaisalla on migreeni “kerran puutui koko vasen puoli” sekä selkäkipuja. Ja lääkekaappi, jota kaikki köyhät ja kipeät kadehtisivat. Lääkkeitä on haluttu jopa ostaa.
“Yksi huumeita käyttävä tuttavani halusi ostaa Tramalini sen jälkeen kun kävi ilmi, että ne eivät sovi minulle. Katukaupassa niistä ilmeisesti saa 50 senttiä pilleriltä.”
Tramal on opiaattijohdannainen. Se kuuluu kipulääkkeiden raskaaseen sarjaan, johon kehittyy riippuvuus.
“Sain siitä hallusinaatioita. Kuvittelin, että ystäväni ovat olleet meillä vierailulla ja että mieheni tuli kotiin ja laittoi kauppakassit keittiön lattialle. Luulin, että sänkyni lensi. Kun tein hommia tietokoneellani, tuntui että näytön nuoli olisi lähtenyt lentämään pitkin huonetta.”
Sen päivän jälkeen Kaisa vaihtoi Panacodiin. Toiseen kovan luokan särkylääkkeeseen.
“Käytän sitä migreenini hoitoon. Saan tavanomaisimmista migreenilääkkeistä ahdistusta. Pahin on Imigran. Paniikki iskee, enkä uskalla poistua kotoa.”
Panacod sisältää kodeiinia, joten myös siinä on riippuvuuden riski.
“Huomasin sen, kun olin syönyt neljän viikon ajan kahdeksan Panacodia päivässä. Vähensin ensin vähän annostani, sen jälkeen lopetin kuin seinään. Kaksi päivää olin kärttyinen, rähjäsin ja etsin itsestäni kaikkia mahdollisia säryn tuntemuksia, jotta vaan voisin ottaa yhden lääkkeen”, Kaisa kertoo.
”Ymmärrän hyvin, että kodeiinilääkkeisiin voi jäädä koukkuun. Sen voi ottaa ihan muuten vaan, koska niistä tulee hyvä fiilis, todella rento. Tiedän, että moni käyttää sitä unilääkkeenä. Kun nappaa kaksi lääkettä, makaa sohvalla ja kuolaa.”
Panacodia ja Tramalia kutsutaan lääkäriraamattu Pharmaca Fennicassa euforisoiviksi kipulääkkeiksi.
“Kieltämättä on houkutusta ottaa joskus Panacodia pieneenkin kipuun. Siitä tulee niin hyvä olo. Kauheaa, kuulostan ihan lääkenarkkarilta!”
Kaikilla opiaatti- ja morfiinijohdannaisilla, esimerkiksi Tramal, kipulääkkeillä käydään katukauppaa. Tunnetuin katukaupan kipulääke on buprenorfiini, jota sisältävät heroiinivierotuksessa käytettävät Subutex ja Temgesic. Suurin osa opiaattijohdannaisten särkylääkkeiden väärinkäyttäjistä on narkomaaneja. A-klinikkasäätiö arvioi huumeita ja kipulääkkeitä yhdessä käyttäviä ihmisiä olevan tuhansia.
Sen sijaan ainoastaan euforisoiviin kipulääkkeisiin koukkuun jääneet tulevat harvoin A-klinikalle hoitoon.
“Heidät hoidetaan siellä, missä kipukin. He ovat yleensä ihan tavallisia ihmisiä; hoitavat työnsä ja elämänsä niin kuin aiemminkin. Särkylääkeriippuvuus on alkanut siitä, että lääkettä on määrätty kipuun”, A-klinikan osastonylilääkäri Mauri Aalto kertoo.
Vaikka itsehoitolääkkeenäkin myytävään ibuprofeeniin kehittyy riippuvuus, sitä ei voi päihdemielessä käyttää väärin.
“Se on urbaanilegenda. Niin kuvittelevat vain teinit, jotka juovat vähän alkoholia, ottavat särkylääkettä ja leikkivät olevansa sekaisin”, neurologi Ilmavirta kertoo.
Kaksi vuotta sitten lääkkeiden käyttöä valvova Lääkelaitos (nettisivut hupaisasti englanninkielisen nimen mukaisesti osoitteessa www.nam.fi) huolestui suomalaisten särkylääkkeiden kulutuksesta. Liika on liikaa -kampanjassa laitos yrittää opettaa syömään lääkkeitä oikein.
“200 ihmistä Suomessa kuolee vuodessa verenvuotoihin, jotka aiheutuvat särkylääkkeiden käytöstä”, varoittaa ylilääkäri Tapani Vuola Lääkelaitoksesta.
Mahakatarrin riski kasvaa kuitenkin merkittävästi vasta 65 ikävuoden jälkeen. Ilmavirran mukaan nuorten riskit ovat pieniä, noin neljän promillen luokkaa.
Mutta on särkylääkkeiden liikakäytöstä muitakin haittoja.
Se lisää sydäninfarktin riskiä 1,4-kertaiseksi tupakoivilla ja ylipainoisilla ikään katsomatta. Lisäksi 70 prosenttia tulehduskipulääkkeiden käyttäjistä saa limakalvovaurioita ja 30 prosenttia mahaoireita. Kaisa on varautunut.
“Minulla on jatkuvasti kaapissa Rennietä, koska särkylääkkeet aiheuttavat närästystä, samoin ummetuslääkettä.”
Suomessa 30 prosenttia tulehduskipulääkkeistä myydään ilman reseptiä ja ostamista valvotaan tarkasti. Lääkelaitoksen ohjeen mukaan apteekki saa myydä käsikauppatavarana vain paketin 400 milligrammaista Buranaa. Jos yrittää ostaa kahta pakettia, saa usein kuulla varoituksen siitä, että lääkettä voidaan käyttää väärin. Ilmavirran mukaan itsehoitolääkkeitä käyttävät paljon ne migreenistä kärsivät ihmiset, joiden päänsärky talttuu käsikaupan annostuksella.
“Itsehoitolääkkeet ovat tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön. Jos särkyjä on enemmän, pitää syy selvittää”, Lääkelaitoksen ylilääkäri perustelee ostorajoitusta.
Käsikaupan kipuläkkeitä ei voi käyttää päihtymiseen, joten yhden paketin rajoitus tuntuu hassulta, kun Koskenkorvaa saa rajoituksetta.
“Lääkkeet eivät ole kulttuurissamme hyväksytty huume kuten alkoholi. Ei ole viisasta vapauttaa jotain ainetta, kun toinenkin haitallinen on vapaa. Lääkkeet voivat olla väärinkäytettynä varsin vaarallisia, esimerkiksi antibioottien teho on kärsinyt maissa, joissa lääkkeiden käyttöä kontrolloidaan huonosti”, Vuola toteaa.
Lääkäriin raahautuminen voi olla vaivalloista, mutta kipulääkereseptin saaminen ei.
“Yksityiseltä saa helpommin kuin terveyskeskuslääkäriltä”, kertoo Miranaxia ja Ketorin 100-milligrammaisia popsiva nainen.
“Tiedän yhden naisen, jolla oli aikamoinen lääkäriverkosto, jolta sai toistuvasti puhelinreseptejä. Nainen hajosi ihan täysin, kun ei saanutkaan lääkäriltä viikonlopuksi Sirdaludia”, kertoo toinen särkylääkitsijä.
Tramalia saanut Kaisa on kauhuissaan siitä, että lääkettä määrättiin hänelle sivuvaikutuksista varoittamatta, ammattia kysymättä, eikä sairasloma kattanut koko kuuria.
“Olisin voinut olla vaikka bussikuski.”
On selvä, että särkylääkkeillä on haittavaikutuksia, mutta niin on myös päänsäryllä. Ja on turha kritisoida kipukynnyksestä, jos pää ei koskaan ole todella pipi.
Torumisen sijasta olisi syytä miettiä, miksi särkylääkkeitä syödään niin paljon? Voiko hedari olla poissaoloperuste, jos siitä pääsee lääkkeillä eroon? Työkykyisenä pysyäkseen pitää ottaa lääke. Ja onko yhteiskunnalla varaa siihen, että aina kun särkee, työntekijät jäävät kotiin?
Kipeitä kysymyksiä.
Lääkekaappi
Kipulääkityksen A-Z
- Asetyylisalisyylihappo
Saksalainen Aspirin-nimellä tunnettu lääke, ensimmäisiä tulehduskipulääkkeitä. Ärsyttää ruoansulatuskanavaa, voi aiheuttaa mahahaavan. Ohentaa verta, minkä vuoksi veritulppapotilaiden käytössä. - Buprenorfiini
Kipulääke, jota myöhemmin alettiin käyttää heroiinikorvaushoidossa, mm. Temgesic ja Subutex. Lääke, johon kehittyy vahva psyykkinen riippuvuus. - Dextropropoxypheni hydrochlorium
Kipulääke, joka tunnetaan nimellä Abalgin. Ns. lääkemurhissa “murha-ase”. Heikentää reaktionopeutta. - Diklofenaakki
Tulehduskipulääke, mm. Diclomexin ja Voltaren. Mahahaavariski. - Ibuprofeeni
Yleisimmin käytetty tulehduskipulääke. Sekä reseptillä että käsikauppatavarana. Ibuprofeenia sisältävät muun muassa Burana, Ibuxin, Ibusal, Ibumax ja Ibuprofen-Ratiopharm. Keksittiin 1960-luvulla. - Ketoprofeeni
Tulehduskipulääke. Reseptillä ja ilman, mm. Ketorin, Ketomex ja Keto. - Kodeiini
Keskushermostoa lamauttava reseptikipulääke. Saadaan suoraan oopiumista. Sekoitetaan yleensä toisen kipuläkkeen, esimerkiksi ibuprofeenin (Ardinex) tai parasetamolin (Panacod) kanssa. Yliannostuksesta voi seurata hengityslama. Vieroitusoireena mm. ripuli ja oksennusta. - Naprokseeni
Migreenilääke Miranaxin ja Naprometinin lääkenimi. Närästyksen ja mahahaavan riski. - orfenadriini
Lihasjännitykseen käytettävien Norgesicin ja Dolanin toinen vaikuttava aine. Toinen on parasetamoli. Sama tarkoitus kuin Sirdaludilla. - Parasetamoli
Kipulääke, jota saa sekä käsikauppa- että reseptilääkkeenä. Parasetamolia sisältävät mm. Panadol, Parasetamol. Ei vaurioita mahaa, mutta yliannostus voi tuhota maksan, jolloin parasetamolin yliannostukseen kuolee. Nostaa verenpainetta ja lisää maksasyövän riskiä. - Selekoksibi
Reseptitulehduskipulääke, jota käytetään eritoten reumaan ja nivelrikkoon. Tunnetaan mm. Celebrexina. - Titsanidiini
Lihasrelaksantti, joka tunnetaan Sirdaludina. Määrätään niska-hartiasäryistä kärsiville. - Tramadoli
Tramadin, Tramadol, Tramal. Opiaattipohjainen keskushermostoon vaikuttava kipulääke.
