Vesa, 29, on kuokkavieras. Hän vetää ykköset ylle ja soluttautuu juhliin, joissa muut kustantavat biletyksen. Vesa pitää hauskaa, nauttii pöydän antimista ja parhaassa tapauksessa iskee seuraa.
”Olen kuokkinut noin 30 häissä, pareissa ylppäreissä ja kerran hautajaisissa. Firmojen bileitä on takana sata. Ikinä ei saa olla papereita mukana, ei saa juoda liikaa eikä tunnustaa mitään.”
Simo ja Sanna ovat parikymppinen opiskelijapariskunta, jotka käyvät ilmaisilla treffeillä tuntemattomien juhlissa.
”Häissä on kaikkea, mitä onnistuneilta treffeiltä vaaditaan. Hyvää ruokaa, samppanjaa, tanssia ja erittäin romanttinen ilmapiiri”, kertoo Simo.
Pariskunta valmistelee kuokkimisen huolella.
”Meillä on aina lahja mukana. Tyhjä kirjekuori toimii, mutta paras hämäys on todella suuri lahja hienoissa käärepapereissa. Oikeasti paketti sisältää jotain hyvin halpaa tai on tyhjä. Kukaan ei kysy mitään jos kantaa tarpeeksi hienoa lahjaa.”
”Jatkoille lähdemme vain jos siellä on tarjolla ilmaista viinaa. Nykyään on aika yleistä, että vieraille tarjotaan häissä vain alkusamppanjat, viini ja ehkä konjakki. Sitten avataan baari, josta voi ostaa lisää juotavaa. Maksulliset baarit on perseestä! Jollei ole varaa tarjota häävierailleen alkoholia niin ei kannata järjestää häitä.”
Vesa ja Simo aloittivat kuokkimisen yhdessä.
”Oltiin nelisen vuotta sitten menossa ravintolaan, mutta siellä olikin yksityistilaisuus, häät. Todettiin pokkana että juuri sinne me oltiinkin tulossa. Bileet oli loistavat, viina virtasi, loppuillasta jengi tanssi pöydillä ja morsian strippasi. Aamuyöstä oltiin naamat ilman että oli mennyt euroakaan rahaa.”
Simo, Sanna ja Vesa ovat yhtä mieltä siitä, että kuokkiminen on yllättävän helppoa.
”Suuressa suvussa on aina joku serkun poikaystävä, jota juhlien järjestäjät eivät ole tavanneet tai luulevat unohtaneensa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan näyttelijä. Riittää että on helvetisti pokkaa.”
Kolmikolla on valmiina vakiovastaus siltä varalta, että joku tivaa vieraan suhdetta juhlakaluihin.
”Jos emme tiedä kenenkään paikalla olevan nimeä, sanon olevani Mikon tyttöystävä ja Simo ja Vesa sen kavereita. Jos paikalla on 200 vierasta, on todennäköistä että paikalla on Mikko. Valheen täytyy kestää vain muutama tunti.”
Sanna on turvautunut suunnitelmaan kerran.
”Samana iltana kuulin vessassa keskustelun, että Mikko on ilmeisesti vaihtanut naista. Repesin.”
Kuokkavieraan ilta sisältää enemmän valmistelua kuin normijuhlijan”, kertoo Sami, joka kuokkii vain häissä. Firman bileitä suuren teollisuusyhtiön leivissä työskentelevällä miehellä riittää omasta takaa.
”Täytyy päättää, yrittääkö sulautua vieraisiin vai henkilökuntaan.”
Jälkimmäinen on yleensä helpompaa. Häissä parveilee iso liuta ”apulaisia”.
”Olen esittänyt tarjoilijaa, juhlapaikan järjestysmiestä, DJ:tä, valomiestä ja hääbändin roudaria. On uskottavaa että juhlapaikalla häärii tyyppi, jonka tehtävä on varmistaa, ettei mikään mene rikki tai että kaikki ovat ajoissa ulkona.”
Sami sonnustautuu häihin mennessään suoriin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan. Se on pitopalvelun vakiovarustus.
”Pitopalvelussa on usein keikkatyöläisiä, jotka eivät tunne toisiaan. Joukkoon on helppo sulautua. Joskus sanon olevani viime hetkellä hälytetty ekstraaja.”
Jos Sami esittää kutsuvierasta, hän aloittaa shown jo kirkossa.
”Helsingin suosituimmissa kirkoissa, Tuomiokirkossa ja Vanhassakirkossa, on kesälauantaisin häät puolen tunnin välein. Keskustan kirkoista pääsee yleensä juhlapaikalle kävellen.”
Sami on varautunut odottamaan. Hän ei soluttaudu alle sadan hengen häihin, koska kiinnijäämisen riski on liian suuri. Isoissa kirkoissa järjestetään kesäisin isot häät yleensä ainakin kerran päivässä.
”Kerran päivystin 11:sta aamulla kuuteen illalla, eivätkä yhdetkään häät olleet isot. Vitutti.”
Talvisin Sami soittaa seurakuntaan ja esittää turistiopasta, joka on kiinnostunut kirkon aukioloajoista.
”Kysyn mihin aikaan on kirkko on kiinni palveluksen takia ja ovatko kyseessä häät vai hautajaiset. Kukaan ei epäile mitään.”
Kirkossa Sami asettuu istumaan häävieraiden sekaan.
”Istun aika eteen. Mulla on pettämätön kasvomuisti. Painan mieleen, istuvatko vieraat kirkossa sulhasen vai morsiamen puolella. Jos sulhasen sukulainen kysyy kuka olen, kerron olevani morsiamen luokkakaveri.”
Kirkonmenojen jälkeen Sami kysyy ohimennen vierustoveriltaan, onko tällä juhlapaikan osoitetta, oma kutsu jäi kiireessä kotiin. Saatuaan osoitteen Sami odottaa pari tuntia, kunnes suuntaa juhlapaikalle.
”Juhlan alku on liian riskialtis. Kättelyjonossa onnitellaan hääpari ja vanhemmat ja esittäydytään. Myös paikkakortit ovat ongelma.”
Kun Sami saapuu paikalle, on ruokailu loppumaisillaan.
”Ei kiinnosta kuunnella, kun morsianten isät lässyttää puheitaan tai katsoa taas kerran kakun leikkaamista. Menen paikalle, kun tylsä osuus on ohi. Silloin kaikki on yleensä pienessä tuiterissa ja joukkoon sulautuminen on helppoa.”
Sami ei selvästikään juokse ilmaisen tarjoilun perässä. Hän saapuu haastatteluun omalla autolla, tilaa konjakkia ja tarjoutuu maksamaan toimittajan kokiksen. Sami, miksi kuokit ja eikö sua hävetä?
”Aloitin kuokkimisen opiskeluaikana. Kaveri oli ollut vaihdossa Jenkeissä ja tutustunut siellä kuokkimiseen. Silloin oli rahapula. Nykyään kuokin tunnelman ja jännityksen takia. Kiinnijäämisen riski kiehtoo mua. Uusiin ihmisiin tutustuminen on parasta, mua kyllästyttäisi dokata samojen naamojen kanssa joka ilta. Olen myös aloittanut harrastuksen: valokuvaan kaikki hääparit, joiden juhlissa olen kuokkinut. Nyt kuvia on kymmenkunta.”
2.)”Joskus pohtii, että onko tää oikein, erityisesti jos hääpari on opiskelijoita tai muuten tiukilla. Mutta jos on varaa järjestää isot bileet, on varaa myös pariin kuokkavieraaseen. Parinsadan hengen bileissä kaksi vierasta ei kaada budjettia ja ruokaa jää aina yli. Olen Pohjanmaalta kotoisin. Siellä häät ovat avoin tilaisuus.”
”Läsnäolostani ei ole haittaa, päinvastoin. Olen sosiaalinen ja hauska ja rikon kiusallisen hiljaisuuden. En pölli mitään. Kerran kaveri äkkäsi lahjapöydässä just ne osat Arabian astiastoa, jotka siltä puuttuivat, ja nappasi ne laukkuunsa. En ikinä tekisi niin.”
Olisitko, Sami, iloinen, jos omissa häissäsi olisi kuokkijoita?
”Jos menen naimisiin, mun häissä on takuuvarmasti poke.”
Vesa ei mielestään ole kuokkavieras ensinkään.
”En ole kutsumaton vieras, pikemminkin miellyttävä yllätys.” Vesa esiintyy häissä ylimääräisenä ohjelmanumerona, jonka lahjoittaja ei päässyt paikalle tai haluaa pysyä tuntemattomana.
1.)”Jossain vaiheessa nousen lavalle ja vedän biisin pianon kanssa tai ilman säestystä. Mulla on hyvä ääni, biisi on takuuvarma mummojen itkettäjä. Aika usein hääparikin liikuttuu kyyneliin. Olen myös vetänyt stand up -komiikkaa firman juhlissa ja soittanut pianoa ylppäreissä. Ajattelen että maksan sillä tavalla osallistumiseni.”
Sanna kuokkii usein naispuolisen ystävänsä kanssa.
”Meitä ei ole ikinä heitetty ulos. Kerran jäimme kiinni it-firman bileissä, mutta meitä kehotettiin jäämään. Naisia oli 15 prosenttia ja nekin viisikymppisiä sihteerikköjä. Ystäväni pokasi firman varatoimitusjohtajan.”
Sanna on valmiina pikkujoulukauteen.
”Suosin isoja ravintoloita. Niissä on yksi kerros varattu kaikille, toinen firman yksityisbileille. Firman tyypit juoksevat tupakalla ja heidän vanavedessään reitti on selvä. Jos käry käy, on helppo esittää eksynyttä. ’Ai teillä on yksityisbileet? Sori hirveesti, en tajunnut ettei pöydät normaalisti ole täynnä ilmaista viinaa…’”
Sami ei ole kertomuksensa mukaan jäänyt kiinni kertaakaan.
”On tullut tilanteita, joissa pokka on pettänyt tai paljastumisen uhka on ollut ilmeinen. Silloin olen häipynyt. Kerran pokasin häistä tytön, joka opiskeli psykologiksi. Hän väitti pystyvänsä kertomaan kenestä tahansa ihmisestä, valehteleeko tämä. Hotellihuoneen sängyssä se kysyi että mikä mua naurattaa.”
Vesa on jäänyt kiinni monesti. Useimmiten hänet on heitetty ulos. Kukapa viitsisi pilata juhlia rähjäämällä.
”Livahdin hääjuhliin kun ruokailu oli alkanut. Kävelin pokkana keittiöön ja aloin kaivella astiakaappeja kiireisenä. Kun käännyin ympäri, takanani seisoi jätkä. Se kysyi multa mitä etsin. Ajattelin että se on pitopalvelusta, joten sanoin olevani paikan sivari ja etsiväni ilmastointiteippiä. Se vastas, että ’et todellakaan oo, täällä on nimittäin vain yksi sivari ja se olen mä’. Sanoi soittavansa poliisit. Tuli kiire.”
3.) Kukaan nelikosta ei aio lopettaa kuokkimista. Vesa on huolissaan harrastuksen tulevaisuudesta.
”Se vaikeutuu tämän artikkelin myötä. Mutta me keksitään uusia kikkoja. Unelmani on päästä kuokkimaan linnan juhliin.”
Hei, me kuokitaan
Yhdysvalloissa on kuokittu jo 1960-luvulta. Wedding Crashers -elokuvassa esitellään kuokkavierailun yli sata kohtaa käsittävät säännöt, joita myös tosielämän kuokkavieraat seuraavat. Maassa, jossa satojen vieraiden häät eivät ole poikkeus, kuokkijoiden loitolla pitäminen on bisnes. Kutsumattomia vieraita jahtaavat ovimiehet, hääpaikan turvallisuuspalvelu sekä hääkyttääjät, joiden tehtävä on raportoida epäilyttävästi käyttäytyvistä vieraista ja kysyä näiltä turvakysymyksiä, esimerkiksi hääparin vanhempien nimiä.
Oikolukija
Tapakouluttaja Kaarina Suonperä esiluki artikkelin
Vuosisatojen ajan ovat kuokkavieraat olleet, tulleet ja kuuluneet suomalaisiin pitoihin. Sanana kuokkavieras ei ole pelkkä kielikuva, vaan on tarkoittanut muinoin kerjäläistä. Huomasin hymyileväni lukiessani näiden neljän ”kuokkiksen” tarinoita. Jokainen pukeutuu ja valmistautuu kuokkimaan huolella. 1.)Vesa laulaa häissä niin vieraat kuin morsiusparinkin kyyneliin, ennen kuin pääsee tanssittamaan morsianta. 2.)Sami on oppinut tarjoilemaan ja toimimaan järjestysmiehenä. Pohjanmaalta kotoisin olevana sanoo hän sikäläisen perinteen lähes velvoittavan kuokkimaan. Samalla hän neuvoo muita hankkimaan vahtimestarin juhlatalon ovelle. 3.) Koska kukaan neljästä ei aio lopettaa kuokkimistaan, voisi vieraita odottaa hääpaikan eteisessä humoristinen teksti: Kuokkavieraita pyydetään ystävällisesti odottamaan mahdollisen pöytäpaikan vapautumista. Ja taustalle soimaan Pave Maijasen: Kuokkavieras. Tuo haikea laulu kertoo hänestä, jonka nimi ei vieraskirjaan pääse…
